Kuhan kutuaika: milloin, missä ja missä lämpötilassa kuha kutee

Kuhan kutu käynnistyy, kun veden lämpötila nousee yli kymmenen asteen. Etelä-Suomessa se tarkoittaa yleensä toukokuun puoliväliä ja jatkuu juhannuksen tienoille, joskus heinäkuulle asti. Pohjois-Suomessa kutu ajoittuu kesäkuun loppuun tai heinäkuun alkuun. Kutupaikaksi kelpaa matala ja suojaisa lahti tai karikko, jossa on kova pohja ja risuja tai juurakoita.

01Milloin kuha kutee

Luonnonvarakeskuksen mukaan kuhan kutu alkaa vesien lämmetessä yli kymmenasteisiksi. Käytännössä varsinainen kudun huippu osuu useimmiten hieman korkeampaan lämpötilaan, noin 12 ja 15 asteen välille.

Ajankohta vaihtelee vuosittain jopa kolme viikkoa. Aikaisena keväänä eteläisen Suomen kuhat voivat kutea jo toukokuun ensimmäisellä viikolla, myöhäisenä keväänä vasta kesäkuun puolivälissä. Kalenteri ei kerro kutuaikaa, veden lämpötila kertoo. Jos seuraat vain päivämäärää, olet joka toinen vuosi väärässä.

Kutu ei ole yhden päivän tapahtuma. Yhdellä järvellä kutukausi kestää tyypillisesti kahdesta neljään viikkoon, koska eri kokoiset ja eri alueilla elävät yksilöt kutevat eri aikaan. Suuret naaraat kutevat usein ensimmäisinä.

Paikallisesti kutu voi kuitenkin osua yllättävän täsmällisesti samoille viikoille vuodesta toiseen, koska sama järvi lämpenee suunnilleen samalla tavalla joka kevät.

02Veden lämpötila ratkaisee

Kuha on lämpöä vaativa laji. Sen kutu on suoraan sidottu veden lämpötilaan, ja lämpötilamittari on kuhakalastajan tärkein työkalu touko- ja kesäkuussa.

Mitä lämpötilaa mitataan? Merkitsevä lämpötila on kutualueen pintaveden lämpötila, ei ulapan lämpötila. Matalat suojaisat lahdet lämpenevät selvästi ulappaa nopeammin, joskus kolme tai neljä astetta. Siksi saman järven eri osissa kutu voi alkaa viikon eri aikaan.

Kylmä sääjakso kesken kudun keskeyttää tapahtuman. Jos lämpötila laskee takaisin kahdeksaan asteeseen, kuha vetäytyy syvemmälle ja odottaa. Kutu jatkuu, kun lämpötila palaa. Tällaiset katkokset ovat yleisiä ja ne venyttävät kutukauden pituutta.

03Kutu etenee etelästä pohjoiseen

Suomi on pitkä maa, ja kuhan kutu vaeltaa keväällä etelästä pohjoiseen suunnilleen samaa tahtia kuin kevät.

Pohjoisimmilla esiintymisalueilla, kuten Kemijärven ja Tengeliönjoen vesistöissä, kesä ei joka vuosi ole tarpeeksi lämmin onnistuneeseen kutuun ja poikasten selviämiseen. Siksi pohjoiset kuhakannat ovat riippuvaisia yksittäisistä lämpimistä kesistä ja niiden tuottamista vahvoista vuosiluokista.

04Millaisilla pohjilla kuha kutee

Kuha ei kude mihin tahansa. Kutupaikan tunnusmerkit ovat melko tarkat.

Pohja on kova. Sora, savi, kivikko ja tiivistynyt hiekka kelpaavat. Pehmeä liejupohja ei kelpaa, koska mäti hautautuisi ja tukehtuisi.

Pohjalla on kiinnityskohtia. Risuja, oksia, kaatuneita puita, kaislan juurakoita tai kivien välejä. Mäti tarttuu näihin rakenteisiin.

Syvyys on pieni. Tyypillinen kutusyvyys on yhdestä neljään metriä, joskus aivan pinnassa. Klassinen kutualue on sisälahden keskellä oleva karikko, joka nousee kahden tai kolmen metrin syvyyteen.

Paikka on suojainen. Kutualue on yleensä tuulelta suojattu, koska aallokko rikkoisi pesät. Sisälahdet, salmien takaiset altaat ja saarten suojanpuoli ovat tyypillisiä.

Rannikolla kuhat siirtyvät ulkosaariston selkävesiltä sisälahtiin ja jokisuihin. Järvissä ne nousevat syvänteistä matalille rantavyöhykkeille ja karikoille. Osa kuhista kutee myös virtapaikoissa, esimerkiksi jokien suvannoissa ja koskien alapuolisilla soraikoilla.

Kutuvaellus voi olla pitkä. Kuhat uivat kymmeniä kilometrejä samalle kutualueelle vuodesta toiseen, ja merkintätutkimuksissa on havaittu jopa yli sadan kilometrin vaelluksia.

05Kutu vaihe vaiheelta

Vaihe 1, kutuvaellus

Kun jäät ovat lähteneet ja vesi alkaa lämmetä, kuhat lähtevät talvehtimissyvänteistä kohti kutualueita. Vaellus tapahtuu tyypillisesti neljän ja kahdeksan asteen vedessä. Tässä vaiheessa kala liikkuu ja syö, ja kevätkalastus onkin parhaimmillaan juuri kutuvaelluksen aikana. Tämän jakson taktiikat käydään läpi artikkelissa kuhan kalastus keväällä.

Vaihe 2, koiras valmistelee pesän

Koiras saapuu kutualueelle ennen naarasta. Se valitsee kohdan kovalta pohjalta ja puhdistaa siitä pesäkuopan viuhtomalla pyrstöllään lietteen ja levän pois. Puhdas kova pinta on mädille välttämätön, jotta happi kiertää.

Vaihe 3, kutu

Naaras saapuu pesälle ja laskee mätinsä. Kuhan naaras tuottaa runsaasti mätiä, arviolta useita satojatuhansia mätimunia kokonsa mukaan. Koiras hedelmöittää mädin välittömästi. Yhdellä pesällä voi kutea useampi naaras, ja suuri naaras voi jakaa mätinsä useaan pesään.

Itse kutu tapahtuu usein hämärässä tai yöllä. Kutualueella oleva kuha on tässä vaiheessa erittäin haluton syömään.

Vaihe 4, koiras vartioi pesää

Kudun jälkeen koiras jää vartioimaan pesää ja hoitamaan mätimunia. Se viuhtoo evillään vettä mätiin hapen turvaamiseksi ja karkottaa pesää lähestyvät kalat aggressiivisesti. Vartiointi kestää tyypillisesti kymmenestä päivästä kahteen viikkoon, kunnes poikaset kuoriutuvat.

Mädin kehittyminen kestää lämpötilasta riippuen noin viidestä kymmeneen vuorokauteen. Lämpimässä vedessä kuoriutuminen on nopeampaa.

Pesää vartioiva koiras ei syö vaan puolustaa. Se iskee vieheeseen aggressiosta, ei nälästä, ja siksi se on poikkeuksellisen helppo saalis. Tämä on kuhan kutuajan tärkein kalastuseettinen asia.

06Mitä kutu tarkoittaa kalastukselle

Esikutuaika on vuoden parhaita jaksoja. Kuhat kerääntyvät kutualueiden reunoille ja syövät ahnaasti kerätäkseen energiaa. Kala on tavallista matalammalla ja siten heittokalastuksen ulottuvilla. Tämä ikkuna kestää yleensä yhdestä kolmeen viikkoon.

Kudun aikana kalastus kannattaa siirtää muualle. Kuha ei käytännössä syö kudun aikana, ja saalis jää joka tapauksessa laihaksi. Samalla vältät pesien häiritsemisen.

Kudun jälkeen naaraat siirtyvät nopeasti syvemmälle palautumaan ja alkavat syödä muutaman päivän kuluessa. Koiraat jäävät matalaan vielä pariksi viikoksi. Jos kalastat kudun jälkeen matalalta, saat lähes yksinomaan pesää vartioivia koiraita. Siirry siis syvemmälle heti kun kutu on ohi.

Kesäkuun loppuun mennessä kuha on siirtynyt ulapalle ja normaali kesäkalastus alkaa. Kokonaiskuvan pyyntitavoista löydät artikkelista kuhan kalastus ja vuorokausirytmistä artikkelista milloin kuha syö.

07Eettiset rajat kutuaikana

Kuhan kutuaika on lajin haavoittuvin hetki. Vaikka laki ei kaikkialla kiellä kalastusta, muutama sääntö kannattaa pitää mielessä.

Älä kalasta tunnetuilla kutupaikoilla kudun aikana. Matala karikko sisälahdessa kesäkuun alussa on kutualue, ei kalapaikka.

Jos saat pesää vartioivan koiraan, vapauta se välittömästi ja mahdollisimman varovasti. Pesä jää ilman vartijaa jo muutaman minuutin poissaolon aikana, ja särjet sekä ahvenet syövät mädin nopeasti.

Vältä veneen ajamista matalilla kutualueilla. Potkurin virta rikkoo pesiä ja nostaa lietettä mädin päälle.

Älä jätä verkkoja kutualueille kutuaikana. Verkko pyytää juuri kutuvalmiita emokaloja, jotka ovat kannan kannalta arvokkaimpia.

Harkitse suurten naaraiden vapauttamista muutenkin. Yli viisikiloinen kuha on lähes aina naaras, jonka tuottama mätimäärä on moninkertainen pieneen kalaan verrattuna.

08Laki ja alueelliset rajoitukset

Kuhalla ei ole valtakunnallista rauhoitusaikaa. Sen sijaan sillä on valtakunnallinen alin pyyntimitta, joka on 42 senttimetriä. Mitta nousi 37 senttimetristä kalastusasetuksen 1360/2015 myötä.

Alueellisia poikkeuksia on runsaasti. Kalatalousalueet ja ELY-keskukset voivat asettaa alamitan kansallista korkeammaksi tai matalammaksi sekä rauhoittaa alueita kutuaikana. Muutama esimerkki:

Helsingin ja Espoon kalatalousalueella kuhan alamitta on 45 senttimetriä 1.4.2026 alkaen. Alueen tietyillä lahdilla, kuten Vanhankaupunginlahdella ja Vartiokylänlahdella, kaikki kalastus on kielletty 15.5. ja 15.6. välisenä aikana vuosina 2024 ja 2030 välillä, lukuun ottamatta kalastuslaissa määriteltyä onkimista.

Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalueella kuhan alamitta on 45 senttimetriä.

Monilla järvillä on lisäksi asetettu verkon vähimmäissolmuväliksi 55 millimetriä kuhan suojelemiseksi.

Tarkista aina oman vesialueesi säännöt ennen reissua. Ne löytyvät kalatalousalueen sivuilta sekä kalastusrajoitus.fi-palvelusta. Kokonaisuus on koottu artikkeleihin kalojen alamitat ja rauhoitusajat ja kalastusrajoitukset.

09Mädistä poikaseksi

Mädin kehitys on kutuajan haavoittuvin vaihe. Kuoriutuminen kestää lämpötilasta riippuen noin viidestä kymmeneen vuorokauteen. Kuusitoista astetta lämpimässä vedessä poikaset kuoriutuvat nopeasti, kymmenessä asteessa kehitys vie kaksinkertaisen ajan.

Suurin osa mädistä ei koskaan kuoriudu. Ahvenet ja särjet syövät vartioimatta jääneet pesät nopeasti. Aallokko voi rikkoa pesän tai peittää sen lietteellä. Voimakas ja nopea veden lämpötilan lasku pysäyttää kehityksen.

Kuoriutunut poikanen on aluksi muutaman millimetrin mittainen ja siirtyy ulapalle. Se aloittaa syömisen eläinplanktonilla noin viiden tai kuuden millimetrin pituisena. Ensimmäisen kesän lopussa poikanen on tyypillisesti kuuden ja yhdentoista senttimetrin välillä, ja se on siirtynyt syömään muuta kalaa jo ensimmäisen vuoden aikana.

Ensimmäinen talvi on toinen pullonkaula. Pieni poikanen tarvitsee rasvavarastot selvitäkseen talven yli. Siksi juuri kesän lämpösumma ratkaisee vuosiluokan vahvuuden.

10Kudun onnistuminen ja vuosiluokat

Kuhan vuosiluokat vaihtelevat rajusti. Lämmin kesä tuottaa vahvan vuosiluokan, kylmä kesä lähes tyhjän. Tämä johtuu siitä, että poikasten kasvu ja selviäminen ensimmäisen talven yli riippuvat kesän lämpösummasta.

Käytännössä yksi hyvä kesä voi kannatella järven kuhakantaa viisi tai kuusi vuotta. Siksi kuhasaaliit heilahtelevat vuosikymmenen mittakaavassa, vaikka kalastuspaine pysyisi samana.

Ilmaston lämpeneminen on viime vuosikymmeninä parantanut kuhan lisääntymisolosuhteita Suomessa ja siirtänyt lajin levinneisyysaluetta pohjoisemmaksi. Samaan aikaan rehevöityminen on lisännyt sameutta, mikä suosii kuhaa muiden petokalojen kustannuksella.

11Usein kysyttyä