Kuhan kalastus: laji, paikat ja kaikki pyyntitavat

Kuha on Suomen halutuin sisävesipeto ja samalla vaativin. Se elää sameissa, rehevissä ja lämpimissä vesissä, syö hämärässä ja liikkuu syvyyssuunnassa vuodenajan mukaan. Kun ymmärrät missä kuha on ja milloin se syö, pyyntitavan valinta on helppo osa. Tämä sivu käy läpi lajin, kuhavesien tunnistamisen, kaikki keskeiset pyyntitavat sekä säännöt, alamitan ja kuhan käytön ruokakalana.

01Kuha lajina

Kasvu, koko ja ikä

Kuha kasvaa Suomen oloissa hitaasti mutta pitkään. Ensimmäisen kesän jälkeen poikanen on tyypillisesti 6 ja 11 senttimetrin välillä. Luonnonvarakeskuksen mukaan viisivuotiaalla kuhalla on pituutta yleensä 30 ja 45 senttimetrin välillä ja painoa 0,2 ja 1 kilon välillä.

Sukukypsyys tulee koiraalla noin neljän vuoden iässä ja 35 ja 40 senttimetrin pituisena. Naaras kypsyy myöhemmin, viiden tai kuuden vuoden iässä ja 40 ja 50 senttimetrin pituisena. Tämä on olennainen tieto alamitan kannalta: valtakunnallinen 42 senttimetrin alamitta on mitoitettu niin, että kuha ehtii kutea vähintään kerran ennen kuin se on pyydettävissä, mutta useissa vesissä naaraat kypsyvät vasta selvästi tuon mitan yläpuolella.

Kasvunopeus vaihtelee vesistöittäin rajusti. Rehevässä ja lämpimässä eteläisessä järvessä kuha voi saavuttaa alamitan viidessä kasvukaudessa, kun karussa ja kylmässä pohjoisessa vedessä siihen menee kahdeksankin vuotta. Iso kuha on aina vanha kuha. Kymmenkiloinen yksilö on tyypillisesti yli kaksikymmentävuotias naaras.

Silmä ja valoherkkyys

Kuhan tärkein sopeuma on sen silmä. Verkkokalvo on sauvasoluvaltainen, ja silmänpohjassa on heijastava kerros nimeltä tapetum lucidum. Se palauttaa verkkokalvon läpi menneen valon takaisin valoa aistiville soluille, jolloin sama valokvantti hyödynnetään kahdesti. Tämän vuoksi kuhan silmä kiiltää oranssina, kun siihen osuu otsalampun valo.

Käytännön seuraus on suora. Kuha näkee saaliinsa olosuhteissa, joissa saaliskala ei näe kuhaa. Se hakeutuu sinne, missä valoa on vähän: syvyyteen, sameuteen tai hämärään vuorokaudenaikaan. Tämä yksi ominaisuus selittää lähes kaiken kuhan käyttäytymisessä ja siten myös kuhan kalastuksessa.

Sama ominaisuus tekee kuhasta kilpailukykyisen samentuneissa vesissä. Kun järvi rehevöityy ja näkösyvyys pienenee, kuha syrjäyttää haukea ja ahventa. Siksi kuhakannat ovat monissa Etelä-Suomen järvissä vahvistuneet viime vuosikymmeninä.

Levinneisyys Suomessa

Kuha on eteläinen ja keskisuomalainen laji. Sitä esiintyy laajalti Etelä- ja Keski-Suomen järvissä sekä rannikon murtovedessä. Pohjoisimmat luontaiset esiintymät ovat Kemijärven ja Tengeliönjoen vesistöissä. Istutuksin kuhaa on levitetty huomattavasti alkuperäistä laajemmalle.

02Kuhavesien tunnistaminen

Kaikissa järvissä ei ole kuhaa, eikä sitä kannata etsiä väärästä paikasta. Kuhavesi tunnistetaan muutamasta merkistä.

Ensimmäinen on sameus. Kuha viihtyy vedessä, jonka näkösyvyys on karkeasti puolen metrin ja kahden metrin välillä. Kristallinkirkas karu erämaajärvi ei ole kuhavesi, vaikka siinä olisi syvyyttä.

Toinen on lämpötila. Kuha tarvitsee lämpimän kesän lisääntyäkseen, ja sen paras kasvulämpötila on noin 19 ja 24 asteen välillä. Matalahko ja hyvin lämpenevä järvi tuottaa vahvempia vuosiluokkia kuin syvä ja kylmä.

Kolmas on koko ja syvyys. Kuha on ulappakala, joka tarvitsee avointa vettä ja syvänteitä. Alle sadan hehtaarin lampi ei yleensä ylläpidä luontaista kuhakantaa. Käytännössä hyvä kuhajärvi on vähintään muutaman neliökilometrin kokoinen, siinä on rehevät matalat lahdet kutua varten ja riittävän syviä selkiä talvehtimiseen.

Kun olet oikealla järvellä, seuraava kysymys on paikka. Kuhan avainrakenteita ovat harjanteet ja kynnykset selän keskellä, jyrkät syvänteen reunat, saarten ja niemien kärjistä jatkuvat vedenalaiset harjut, jokisuut ja salmet sekä kovapohjaiset karikot. Kaikuluotain on tässä työssä lähes välttämätön, ja veneilyn perusasiat käydään läpi artikkelissa kalastusvene ja kajakki.

03Missä kuha on eri vuodenaikoina

Kuhan vuosi on ennustettava. Se seuraa veden lämpötilaa ja saaliskalan liikkeitä.

Keväällä jäiden lähdön jälkeen kuha nousee matalille ja nopeasti lämpeneville alueille. Tummapohjaiset lahdet, jokisuut ja tuulen puoleiset rannat lämpenevät ensin, ja kuha hakeutuu niihin jo ennen kutua. Syvyys on tällöin usein vain kahdesta kuuteen metriin.

Kutuaikana touko ja kesäkuussa kuha on kaikkein matalimmillaan. Se siirtyy suojaisiin lahtiin ja karikoille yhdestä neljään metriin. Kudun yksityiskohdat ja siihen liittyvät eettiset rajat käsitellään artikkelissa kuhan kutuaika.

Kesällä kudun jälkeen kuha siirtyy ulapalle. Se seuraa muikku- ja kuoreparvia ja asettuu usein harppauskerroksen yläpuolelle tai sen tuntumaan. Tyypillinen syvyys heinäkuussa on kahdeksasta kahteenkymmeneen metriin, mutta kala voi olla kymmenen metrin vedessä kolmenkymmenen metrin syvänteen päällä.

Syksyllä veden viiletessä kuha tiivistyy suuriksi parviksi. Syys ja lokakuu ovat monille vuoden paras kuha-aika, koska kala syö runsaasti ja on löydettävissä selkeistä pohjarakenteista. Marraskuussa parvet painuvat syvänteisiin.

Talvella jään alla kuha on syvällä ja hidas, mutta se syö edelleen lyhyinä jaksoina, tyypillisesti iltapäivällä ja hämärän tullessa.

04Kuhan pyyntitavat

Jigaus eli heittojigaus

Jigaus on yleisin ja monikäyttöisin tapa pyytää kuhaa. Vieheenä on pehmeä muoviviehe jigipäässä, ja kalastus tapahtuu heittämällä ja antamalla vieheen pudota pohjaan asti. Nousut ja pudotukset toistetaan, ja isku tulee lähes aina pudotuksen aikana.

Kuhajigauksessa ratkaisevat kolme asiaa. Ensimmäinen on paino: jigipään tulee olla juuri niin raskas, että tunnet pohjan mutta viehe putoaa hitaasti. Toinen on kosketus: löysä siima tappaa tuntuman, joten pidä siima suorana pudotuksen aikana. Kolmas on kärsivällisyys: kuha ottaa usein hyvin varovasti, ja isku on pelkkä siiman nykäisy tai painon katoaminen.

Vieheen ja painon valintaan pääset syvemmälle artikkeleissa parhaat kuhajigit ja jigipäät ja painon valinta.

Vertikaalijigaus

Vertikaalissa vene ajelehtii tai pysyy paikallaan sähkömoottorin avulla, ja viehe pidetään suoraan veneen alla. Tämä on tehokkain tapa kalastaa syvältä ja tarkasti rajattuja rakenteita. Kaikuluotaimella näet kalan ja voit tarjota vieheen juuri oikeaan syvyyteen.

Vertikaali on parhaimmillaan syksyllä ja alkutalvesta, kun kuhat ovat tiiviissä parvissa syvänteiden reunoilla. Se toimii myös keskikesällä, kun kala on kahdenkymmenen metrin syvyydessä eikä heittojigaus yllä sinne järkevästi. Tekniikan yksityiskohdat käydään läpi artikkelissa vertikaalijigaus.

Uistelu

Uistelu kattaa suuria alueita ja on siksi paras tapa etsiä kalaa tuntemattomalta vedeltä. Kuhauistelussa käytetään tyypillisesti syvälle sukeltavia vaappuja tai painovarustettuja jigejä, ja vetonopeus on hitaampi kuin haukiuistelussa, usein 2 ja 3,5 solmun välillä.

Heinä ja elokuu ovat perinteistä kuhauistelun huippukautta. Tyynet illat auringonlaskun molemmin puolin ovat parasta aikaa, ja silloin myös pintaveden kalastaminen kannattaa, koska kuha nousee saaliskalan perässä ylös. Uistelu käydään läpi tarkemmin artikkelissa kuhan uistelu.

Heittokalastus ja kuhan kalastus rannalta

Kuha ei ole pelkkä venekalastajan kala. Rannalta kuhaa saa, kun löytää paikan, jossa syvä vesi tulee lähelle rantaa tai jossa kuha nousee matalaan hämärän aikaan.

Parhaita rantapaikkoja ovat sillat ja niiden valaistut alueet, satama-altaiden reunat, jokisuut, salmien kapeikot, kanavat sekä jyrkkärantaiset niemet. Valaistu silta on erityisen hyvä, koska valo kerää pikkukalaa ja kuha tulee syömään valon reunalle. Rannalta kalastaessa aika ratkaisee enemmän kuin paikka: mene paikalle noin tunti ennen auringonlaskua ja jää pimeään.

Rantakalastuksessa toimii heittojigaus, hidas vaappuveto ja drop shot jigaus, joka pitää vieheen pohjan yläpuolella pitkiä aikoja. Kalusto saa olla pidempi kuin veneessä, koska heittopituus ratkaisee. Kahdeksasta yhdeksään jalkaa pitkä vapa on hyvä lähtökohta, ja vaihtoehtoja vertaillaan artikkelissa jigivapa ja kela.

Verkkokalastus

Kuhan verkkokalastus on Suomessa yleistä ja tehokasta, mutta se vaatii sekä luvat että harkintaa. Verkkokalastukseen tarvitaan aina vesialueen omistajan lupa, ja monilla alueilla verkon solmuvälille on asetettu rajoituksia juuri kuhan takia.

Kuhaverkon tyypillinen solmuväli on 55 ja 70 millimetrin välillä. Alle 50 millimetrin verkot pyytävät alamittaista kuhaa, ja siksi useilla suurilla kuhajärvillä kalatalousalueet ovat asettaneet 55 millimetrin vähimmäissolmuvälin. Langan paksuus vaikuttaa pyytävyyteen voimakkaasti: ohut 0,15 millimetrin lanka pyytää selvästi enemmän kuin 0,20 millimetrin lanka, mutta se myös vahingoittaa kalaa herkemmin.

Verkot lasketaan pohjaan syvänteiden reunoille ja rakenteiden viereen. Kesähelteellä verkkoja ei kannata jättää pitkäksi aikaa, koska saalis pilaantuu nopeasti lämpimässä vedessä. Kokemisväli on syytä pitää lyhyenä myös eettisistä syistä.

Lupa-asiat ja verkon käytön säännöt käydään läpi artikkelissa katiska- ja verkkokalastusluvat.

Pilkintä ja talvikalastus

Talvella kuhaa pyydetään pilkillä ja tasapainopilkillä syvänteiden reunoilta. Paras aika on iltapäivä ja hämärän tulo, tyypillisesti kello 14 ja 17 välillä. Talvipilkinnässä kaikuluotain tai kamera säästää valtavasti aikaa, koska kuhaparvi voi olla hyvin pienellä alueella.

05Kuhakalusto pähkinänkuoressa

Kuha ei vaadi kallista kalustoa mutta se vaatii oikeanlaisen. Kolme asiaa ratkaisevat: tuntuma, iskunvarmuus ja hankauskesto.

Vapa saa olla melko jäykkä ja herkkäkärkinen. Jigauksessa toimiva pituus on veneessä 2,1 ja 2,4 metrin välillä ja rannalla 2,4 ja 2,7 metrin välillä. Heittopainoluokaksi riittää useimmiten 10 ja 40 gramman väli. Liian pehmeä vapa ei iske koukkua kuhan luiseen suuhun.

Siimana käytetään lähes aina kuitusiimaa, koska se ei veny ja välittää pohjakosketuksen suoraan. Paksuus 0,10 ja 0,15 millimetrin välillä riittää. Ohut siima antaa paremman tuntuman ja sallii kevyemmän jigipään.

Peruke on fluorocarbonia, tyypillisesti 0,25 ja 0,35 millimetriä ja pituudeltaan puolesta metristä puoleentoista metriin. Teräsperukkeelle ei ole tarvetta, ellei vedessä ole runsaasti haukea. Peruke suojaa siimaa kuhan kiduskannen terävältä reunalta ja pohjan kiviltä. Perukkeen valinta ja solmut käydään läpi artikkelissa jigisiima ja peruke.

Kaikuluotain on kuhakalastuksen tehokkain yksittäinen investointi. Sillä löydät harjanteet, kynnykset ja syvänteen reunat sekä näet saaliskalaparvet. Ilman luotainta kuhan etsiminen isolta selältä on käytännössä arvailua.

Iskun tunnistaminen ja väsytys

Kuhan isku on usein hyvin hienovarainen. Tyypillinen otti tuntuu siltä, että viehe muuttuu hetkeksi painavammaksi tai siima menee löysäksi kesken pudotuksen. Napakka nykäisy tulee vain aktiivisimmilta kaloilta.

Iske heti ja iske kunnolla. Kuhan suu on luinen ja kova, ja koukku tarttuu huonosti, jos isku on veltto. Väsytyksessä pidä siima kireänä mutta älä ylikiristä, koska kuhan suupielet repeytyvät helposti. Käytä haavia, jos kala on iso.

06Alamitta, rauhoitus ja luvat

Kuhan valtakunnallinen alin pyyntimitta on 42 senttimetriä. Mitta nousi nykyiseen 37 senttimetristä kalastusasetuksen 1360/2015 myötä. Mitta mitataan leuan kärjestä pyrstöevän kärkeen.

Kuhalla ei ole valtakunnallista rauhoitusaikaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kuhaa saisi kalastaa kaikkialla ja aina. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä kalatalousalueet voivat asettaa alueellisia poikkeuksia, ja monin paikoin ne ovat asettaneet. Esimerkiksi Helsingin ja Espoon kalatalousalueella kuhan alamitta nousee 45 senttimetriin 1.4.2026 alkaen, ja Etelä- ja Keski-Päijänteellä alamitta on 45 senttimetriä. Toisaalta joillakin alueilla mitta on kansallista mittaa matalampi.

Tarkista aina paikalliset määräykset ennen kalareissua. Ne löytyvät kalatalousalueen sivuilta ja kalastusrajoitus.fi-palvelusta. Alamitat kootusti löydät artikkelista kalojen alamitat ja rauhoitusajat.

Luvat ovat kaksitasoiset. Valtion kalastonhoitomaksu koskee 18 ja 69 vuotiaita viehekalastajia ja se maksetaan valtiolle. Sen lisäksi tarvitset vesialueen omistajan luvan, jos kalastat muulla kuin yhdellä vavalla ja vieheellä kalastonhoitomaksun turvin. Verkko, katiska ja useampi vapa vaativat aina paikallisen luvan. Kokonaisuus on avattu artikkelissa kalastuslupa.

07Kuha ruokakalana

Kuha on Suomen arvostetuimpia ruokakaloja. Liha on valkoista, kiinteää ja mietoa, ja siinä on vähän ruotoja. Kilohinta on kalatiskillä yleensä maan korkeimpia.

Fileointi on suoraviivaista mutta vaatii terävän veitsen. Kuhan selkäevän piikit ja kiduskannen terävä reuna viiltävät helposti, joten käsittele kalaa varovasti. Nahka kannattaa jättää fileeseen, jos paistat pannulla, koska rapea nahka on kuhan parhaita puolia. Suomustus ennen fileointia on pakollinen, jos nahka jää kiinni.

Verestä saalis heti. Kuha kuivuu ja menettää makuaan nopeasti lämpimässä, joten kylmälaukku ja jää ovat kesällä välttämättömiä.

Ravitsemuksellisesti kuha on vähärasvainen ja proteiinipitoinen. Kuhalle ei ole omaa syöntirajoitusta, toisin kuin hauelle. Ruokavirasto luokittelee kuhan kuitenkin elohopeaa kerääviin petokaloihin yhdessä ison ahvenen, hauen ja mateen kanssa, ja suosittelee näiden syönnin kohtuullistamista niille, jotka syövät sisävesikalaa päivittäin. Mitä vanhempi kala, sitä enemmän se on ehtinyt kerätä vierasaineita, joten pienemmät kuhat ovat sekä turvallisempi että usein maultaan parempi valinta.

08Yleisimmät virheet kuhan kalastuksessa

Ensimmäinen virhe on kalastaa väärään aikaan. Kuha syö hämärässä ja pimeässä. Keskellä kirkasta päivää kalastava saa harvoin kuhaa, vaikka olisi oikealla paikalla oikealla vieheellä.

Toinen virhe on liian raskas jigipää. Nopeasti putoava viehe ei ehdi houkutella. Kevennä painoa niin paljon kuin tuntuma sallii.

Kolmas virhe on liian paksu ja kova peruke. Kuhalla ei ole hauen hampaita, joten teräsperuke on tarpeeton. Fluorocarbon paksuudella 0,25 ja 0,35 millimetriä riittää lähes aina.

Neljäs virhe on jättää kaikuluotain lukematta. Kuha on pistemäinen kala, ja tyhjässä vedessä kalastaminen on ajanhukkaa. Etsi ensin saaliskala, sitten kuha.

Viides virhe on jatkaa samalla paikalla liian pitkään. Jos et saa kontaktia kahdessakymmenessä minuutissa, siirry. Hyvä kuhapäivä koostuu useasta lyhyestä pysähdyksestä oikeissa rakenteissa.

09Usein kysyttyä