Kuhan uistelu: vetonopeus, uistinvalinta ja syvyydenhallinta

Kuhan uistelussa ratkaisee kolme asiaa: nopeus, syvyys ja se, että viehe on ravintokalaparven tuntumassa. Kylmässä alle 10 asteen vedessä toimiva vetonopeus on 1,5-2,5 km/h, kesän lämpimässä vedessä 3-4 km/h. Vieheen pitää kulkea 1-2 metriä kalan yläpuolella, ei sen alapuolella. Alla käydään läpi uistintyypit, syvyydenhallinnan menetelmät metreittäin, luotaimen tulkinta sekä kesän tehokkain jakso eli yöuistelu.

01Milloin uistelu voittaa jigauksen

Vetouistelu ja jigaus eivät kilpaile keskenään, ne ratkaisevat eri ongelmia.

Uistelu on ylivoimainen alueen kattamisessa. Yhdellä ajolla käyt läpi kilometrejä ja useita syvyyksiä samaan aikaan. Jos et tunne vesialuetta tai kala on hajallaan, uistelu löytää sen nopeimmin.

Jigaus on ylivoimainen tarkkuudessa. Kun parvi on tiiviisti 12 metrissä 30 metrin levyisellä alueella, jigi pysyy siinä pisteessä ja uistin ei.

Käytännön työtapa on yhdistelmä. Etsi uistelemalla, viimeistele jigillä. Tämä pätee erityisesti syksyllä, kun kalat ovat suurissa parvissa. Kausikohtaiset erot käydään läpi artikkeleissa kuhan kalastus keväällä ja kuha syksyllä.

Uistelu on myös ainoa järkevä tapa kalastaa kesäkuhaa välivedestä. Kun kala on 6 metrissä 25 metrin vesialueella eikä ole pohjan tuntumassa, pystyjigaus on tuskaista mutta uistelu helppoa.

02Vetonopeus on tärkein yksittäinen säätö

Moni uistelija miettii uistinta, kun pitäisi miettiä nopeutta. Kuha on kylmässä vedessä hidas ja lämpimässä nopea, ja tämä ero on suurempi kuin uistinmallien väliset erot.

Taulukko on lähtökohta, ei laki. Osa kokeneista uistelijoista ajaa 4 km/h läpi kauden ja saa kalaa, mutta silloin uistinvalinta on tehty nopeuden ehdoilla.

Tärkein sääntö: testaa jokainen viehe veneen vierellä valitulla nopeudella ennen kuin lasket sen pitkälle. Monet kuhavaaput lakkaavat värähtelemästä alle 2 km/h vauhdissa ja alkavat kaatuilla yli 4 km/h vauhdissa. Jos viehe ei toimi veneen vierellä, se ei toimi sadan metrin päässäkään.

Kaarteet kertovat oikean nopeuden

Aja tarkoituksella loivaa kaarevaa linjaa. Kaarteessa ulkokaarteen vieheet kiihtyvät ja sisäkaarteen hidastuvat. Jos otit tulevat toistuvasti ulkokaarteen vavoista, nosta nopeutta. Jos ne tulevat sisäkaarteesta, hidasta. Tämä on nopein tapa löytää päivän oikea vauhti ilman arvailua.

Sama pätee virtapaikoissa ja tuulessa. Myötävirtaan ja myötätuuleen ajettaessa vieheen todellinen nopeus vedessä on eri kuin GPS-nopeus. Luota vieheen toimintaan, älä pelkkään näyttöön.

03Millä uistimella saa kuhaa

Syvälle sukeltavat vaaput

Perusvaihtoehto suomalaiseen kuhauisteluun. Pitkä ja loivassa kulmassa oleva leukalappu vie vaapun syvälle omin voimin, tyypillisesti 4-8 metriin siimanpituudesta riippuen. Kapea ja pitkänomainen runko jäljittelee muikkua ja kuoretta, jotka ovat kuhan pääravintoa suurissa järvissä.

Suomalaisia klassikkomalleja ovat Karikko, Kuusamon Kalkaro, Nils Master Invincible, Rapala Down Deep sekä useat kotimaiset käsintehdyt kuhavaaput. Uistelijat vannovat usein tiettyjen mallien nimeen, mutta suurin osa toimivista malleista jakaa samat piirteet: kapea profiili, 9-15 senttiä pituutta ja tiivis, korkeataajuinen liike.

Matalauintiset vaaput

Jyrkässä kulmassa oleva lyhyt leukalappu pitää vaapun 1-2,5 metrissä. Nämä ovat kevään ja kesäöiden vieheitä, kun kuha on matalassa. Monta kuhavaappua sukeltaa 2-3 metriin ilman painoja tai apuvälineitä, mikä riittää kesäiltoina hyvin.

Lusikkauistimet

Lusikat toimivat kuhalle paremmin kuin moni luulee, erityisesti kirkkaassa vedessä ja nopeammilla vauhdeilla. Kuusamon Professor ja Räsänen ovat vakiovalintoja. Etu on, että lusikka sietää laajan nopeusalueen ja antaa erilaisen välkkeen kuin vaappu.

Jigivetouistelu

Jigin vetäminen uistelussa on kasvattanut suosiotaan. Kumikala jigipäässä tai erillisellä painolla varustettuna antaa pehmeän, luonnollisen liikkeen, joka toimii erityisen hyvin hitailla vauhdeilla kylmässä vedessä. Painon vaihtamalla säädät syvyyttä ilman leukalappuja.

Tyypillinen kokoonpano on 10-15 senttinen shad-tyyppinen jigi ja 15-40 gramman paino. Toimii parhaiten 1,5-2,5 km/h vauhdilla. Jigimallien perusteet käydään läpi artikkelissa kuhan kalastus.

Tuplauistin

Perinteinen suomalainen ratkaisu, jossa pääsiimaan kiinnitetään kourulappuinen vaappu ja sen perään syvänneuistin. Yhdellä vavalla saa kaksi eri syvyyttä ja kaksi eri liikettä. Toimii, mutta vaatii vahvan siiman ja huolellisen solmutyön.

04Syvyydenhallinta metrikaupalla

Uistelun koko idea on saada viehe oikeaan syvyyteen ja pitää se siellä. Näin eri menetelmät sijoittuvat.

Nyrkkisääntö painoista hitaalla 2,5 km/h vauhdilla: 10 gramman paino vie siimaa noin metrin syvyyteen ja 20 gramman paino noin kahteen metriin. Kun nostat vauhdin 4 kilometriin tunnissa, tarvitset saman syvyyden saavuttamiseen suunnilleen kaksinkertaisen painon. Nopeus siis nostaa vieheitä ylöspäin, mikä on yksi yleisimmistä syistä siihen, miksi saalis loppuu, kun vauhtia lisää.

Siimapituus ja planeerauslaitteet

Kirkkaassa vedessä ja matalassa kuha karttaa venettä. Aja silloin pitkillä siimoilla, 40-80 metriä vaappua kohti, ja käytä planeerilautoja tai säikeitä saadaksesi vieheet veneen jäljen ulkopuolelle. Sameassa vedessä ja syvällä kalastettaessa lyhyempi siima riittää, ja se helpottaa vieheiden hallintaa.

Suomessa suositaan usein pitkiä 2,5-6,0 metrin vapoja säikeiden kanssa. Ne levittävät vieheet leveälle kaistalle ilman erillisiä planeerilautoja ja sopivat suomalaisiin kapeisiin salmiin ja saaristoon paremmin kuin isot laudat.

05Kaikuluotain on uistelijan tärkein väline

Uistelu ilman luotainta on arvailua. Luotain kertoo kolme asiaa, joita ilman et voi säätää mitään oikein: pohjan syvyys, ravintokalan sijainti ja kuhan sijainti.

Etsi ensin ravintokalaa. Muikkuparvet piirtyvät pilvinä tai nauhoina, tyypillisesti 8-20 metrissä ja usein irti pohjasta. Kuha ei ole parven sisällä vaan sen alapuolella tai reunassa, useimmiten 2-5 metriä sen alla. Yksittäinen kuha näkyy pitkänä loivana kaarena, ja parviutunut lauma tuottaa vaakasuoria kaarevia kuvioita.

Aja viehe 1-2 metriä kuhan yläpuolelle, ei sen tasolle ja ei koskaan sen alapuolelle. Kuha katsoo ylöspäin ja iskee ylöspäin. Vieheen alapuolella kulkeva kala ei näe sitä eikä nouse.

Kesällä luotain paljastaa myös harppauskerroksen, joka näkyy usein heikkona vaakaviivana. Kesäkuhat viihtyvät sen tuntumassa. Luotaimien ja veneen varustelun perusteet käydään läpi artikkelissa kalastusvene ja kaikuluotain.

06Kesäkuhan hakeminen välivedestä

Heinäkuu on kuhan uistelun kannalta erityinen kuukausi. Vesi on lämmintä, järvi on kerrostunut ja kuhat eivät ole pohjan tuntumassa. Sen sijaan ne kelluvat välivedessä, tyypillisesti 4-10 metrin syvyydessä, vaikka vettä olisi 20-30 metriä.

Tämä hämää monta kalastajaa. Jos ajat vieheet pohjan tuntumaan 20 metriin, kalastat tyhjää.

Heinäkuun toimintaohje:

• Etsi laajoja selkiä ja syviä alueita, älä matalikoita.
• Aja vieheet 4-8 metriin ja säädä luotaimen näyttämän mukaan.
• Käytä 3-4 km/h vetonopeutta. Lämpimässä vedessä kala jaksaa ajaa.
• Levitä vieheet leveälle säikeillä tai laudoilla, koska kalat ovat hajallaan.
• Käytä isompaa uistinta kuin keväällä, 11-15 senttiä.

Heinäkuun päivä on usein hiljainen ja ilta räjähtää. Syöntiaikojen logiikka eri vuodenaikoina käydään läpi artikkelissa milloin kuha syö.

07Yöuistelu

Kuha on hämäräaktiivinen kala. Sen silmässä on valoa heijastava kerros, joka antaa selvän edun hämärässä ja yöllä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kesäyö on kuhan paras saalistusaika.

Yöuistelun perusasiat:

• Kala nousee matalammalle. Päivällä 8 metrissä oleva parvi voi olla yöllä 2-4 metrissä.
• Käytä matalauintisia vaappuja tai kevyitä painoja. Syvälle sukeltavat mallit ovat yöllä usein turhia.
• Suosi vieheitä, jotka pitävät ääntä. Kuulakammioilla varustettu vaappu erottuu, kun näkyvyys on huono.
• Tummat värit siluettina, mustaa ja tummansinistä, toimivat yöllä usein paremmin kuin kirkkaat.
• Aja hitaammin kuin päivällä, tyypillisesti 2,5-3 km/h.
• Merkitse ajolinjat GPS:ään ennen pimeän tuloa ja pidä kulkuvalot kunnossa.

Paras jakso on auringonlaskun jälkeinen kaksi tuntia ja uudestaan ennen aamunkoittoa. Etelä-Suomessa kesäkuun valoisat yöt heikentävät efektiä hieman, joten heinäkuun ja elokuun pimenevät yöt ovat parempia.

08Kalusto

Vavat ja kelat. Tavallisimmin käytetään 6-7 jalan eli 180-210 senttimetrin vapoja ja 20-30 kokoluokan keloja. Säikeisiin ja pitkille sivuille sopivat 2,5-6,0 metrin vavat. Takilan kanssa tarvitset pehmeämmän vavan, joka joustaa vapautuksessa.

Siima. Perinteinen monofiili 0,35-0,50 millimetriä toimii hyvin, koska sen jousto pehmentää iskun kovasuiselle kuhalle. Kuitusiima antaa tarkemman syvyydenhallinnan ja herkemmän otintunnon, mutta vaatii löysemmän jarrun.

Peruke. Teräspunosperuke 20-35 senttiä ja 12-18 kilon vetolujuudella on tavallinen valinta suomalaisilla haukivesillä. Jos vesialueella ei ole haukea juuri lainkaan, 0,40-0,50 millimetrin fluorocarbon riittää ja häiritsee vähemmän vieheen liikettä.

Muut. Haavi on pakollinen, koska iso kuha karkaa siiman varassa nostettaessa helposti. Pitkävartiset pihdit nopeuttavat irrotusta. Kalanmerkkaus karttaplotteriin kannattaa tehdä heti, ei illalla kotona.

09Luvat ja vieheiden määrä

Kalastonhoitomaksun maksanut saa kalastaa yhdellä vavalla, kelalla ja vieheellä lähes koko maassa. Vetouistelussa käytetään käytännössä aina useampaa vapaa, ja siihen tarvitaan vesialueen omistajan tai kalatalousalueen lupa.

Monilla suurilla järvillä myydään erillisiä uistelulupia, joissa määritellään sallittu vieheiden määrä. Tyypillisiä ovat kolmen, kuuden tai kymmenen vieheen luvat. Lupatyypit ja hankintatavat käydään läpi artikkelissa viehekalastuslupa.

Tarkista aina myös vesialuekohtaiset rajoitukset. Osalla vesistä on uistelukieltoalueita esimerkiksi taimenen tai lohen suojelemiseksi.

10Yleisimmät virheet kuhan uistelussa

• Viehe ajetaan kalan alapuolella. Kuha iskee ylöspäin, joten alle jäävä viehe on hukkaan heitetty.
• Nopeutta ei säädetä lainkaan koko päivän aikana. Aamun 2 km/h ei ole illan oikea vauhti.
• Viehettä ei testata veneen vierellä. Toimimaton vaappu roikkuu vedessä tunteja ilman että kukaan huomaa.
• Ajetaan liian suoraa linjaa. Kaarteet paljastavat oikean nopeuden.
• Luotainta katsotaan vain pohjan takia. Ravintokalan sijainti on tärkeämpi tieto kuin pohjan syvyys.
• Siimat ovat liian lyhyitä kirkkaassa matalassa vedessä. Vene karkottaa kalan ennen kuin viehe ehtii paikalle.

11Usein kysyttyä