Lippoaminen: näin lippokalastus toimii ja mitä lupia se vaatii

Lippoaminen on kalastusta ilman koukkua ja siimaa. Pitkän varren päässä on haavi, lippo, ja saalis nostetaan vedestä suoraan sen sisään. Menetelmä on vanha, tehokas ja tarkka: lippoaja näkee saaliinsa ennen nostoa ja voi jättää väärän kalan rauhaan. Yksi asia on kuitenkin selvä heti alkuun. Lippoaminen ei kuulu yleiskalastusoikeuksiin, joten pelkkä kalastonhoitomaksu ei riitä. Vesialueen omistajan lupa tarvitaan aina, eikä niitä ole kaikkialla saatavilla. Tämä sivu käy läpi lipon rakenteen, saalislajit, kevätnousun ajoituksen ja lupatilanteen.

01Mitä lippoaminen on

Lippoamisessa eli lippokalastuksessa pyyntiväline on pitkän varren päässä oleva ohuesta verkosta kudottu haavi. Lippoa kuljetetaan myötävirtaan joen pohjan tuntumassa. Vastavirtaan nouseva kala ajautuu lippoon ja nostetaan ylös.

Menetelmästä käytetään myös nimiä lippokalastus ja haaviminen. Kaikki tarkoittavat samaa asiaa: kalan nostamista vedestä haavimaisella pyydyksellä ilman koukkua.

Lippoaminen perustuu paikan tuntemukseen. Lipon on kuljettava mahdollisimman lähellä pohjaa osumatta siihen, koska nousevat kalat lepäävät pohjan painanteissa ja kivien takana. Hyvä lippoaja tietää oman koskensa pohjan muodot ulkoa ja lukee virtaa sen mukaan. Sattuma tuottaa lipolla vähän saalista, kokemus paljon.

Lippoaminen on kalan kannalta hellävarainen pyyntitapa. Kala ei tartu koukkuun eikä sotkeudu verkkoon, vaan päätyy haaviin. Väärä laji tai alamittainen yksilö voidaan laskea takaisin veteen vahingoittumattomana, kunhan se tehdään heti eikä kalaa nosteta kuivalle.

02Lipon rakenne

Lippo on periaatteessa iso haavi, mutta yksityiskohdat ratkaisevat. Valmiita lippoja ei juuri myydä kaupoissa, joten moni tekee omansa.

1. Varsi. Pitkä ja jäykkä. Tornionjoen siikalipossa käytetään tyypillisesti noin neljän metrin lasikuituvartta. Varsi on lippoamisen raskain osa, koska sitä pidetään virrassa käsivarsien varassa. Jäykkyys on tärkeämpää kuin keveys, sillä notkuva varsi ei pysy pohjan tuntumassa.
2. Kehä. Pyöreä tai soikea vanne varren päässä. Siikalipossa kehän halkaisija voi olla noin 90 senttimetriä. Kuoren lippoamiseen käytetään selvästi pienempää ja kevyempää lippoa, koska kalat ovat pieniä ja nostot tehdään lyhyeltä matkalta rantavedestä.
3. Pussi. Ohuesta verkosta kudottu pussi, joka on riittävän syvä pitääkseen kalan sisällään noston ajan. Silmäkoko valitaan kohdelajin mukaan: kuoren pyyntiin tarvitaan tiheä silmä, siialle karkeampi käy.
4. Materiaalit. Nykyiset lipot yhdistelevät terästä, lasikuitua ja muovia. Ennen kaikki tehtiin luonnonmateriaaleista, ja moni tekee edelleen omansa käsin.

Lipon kokoon vaikuttaa myös se, mistä kalastetaan. Rannalta ja krenkuilta eli koskeen rakennetuilta lavoilta kalastettaessa varsi on pitkä. Veneestä lipottaessa lyhyempikin riittää.

03Mitä lajeja lipotaan

Kuore

Kuore on eteläisen Suomen tunnetuin lippokala. Kuoreet nousevat keväällä jokiin ja puroihin kutemaan valtavina parvina heti jäiden lähdön jälkeen. Nousu on lyhyt ja tiivis, ja hyvänä iltana matala virta kirjaimellisesti kihisee kalaa.

Kuore on pieni kala ja sitä käytetään ruokakalana, syöttikalana ja rehuna. Tuoreen kuoreen kurkkumainen tuoksu on lajille tyypillinen. Kuoreen kevätnousu, paikat ja muut pyyntitavat on käyty läpi kokonaan artikkelissa kuoreen kalastus.

Siika

Siian lippoaminen on Tornionjoen perinne. Se keskittyy Kukkolankosken, Matkakosken ja muiden alajuoksun koskien alueelle Torniossa ja Ylitorniossa. Siikaa lipotaan rannalta, veneestä ja koskeen rakennetuilta krenkuilta kesän nousuaikaan.

Perinteeseen kuuluu vuorojärjestelmä. Kalastusoikeus on jaettu talojen kesken ja ryhmät lippoavat vuorollaan. Vuoron vaihtuessa saalis jaetaan kalastajien kesken, ja jakoa kutsutaan siianjaoksi. Kyseessä ei ole vapaa harrastuskalastus, johon kuka tahansa voi mennä mukaan, vaan tarkasti säädelty paikallinen järjestelmä. Siian muodot ja muut pyyntitavat on käyty läpi artikkelissa siian kalastus.

Nahkiainen

Nahkiaista on perinteisesti nostettu myös lipolla, mutta nykyisin sen pääpyydys on nahkiaismerta. Nahkiaisen pyyntiin liittyy omat pyydysvaatimuksensa ja alueelliset säännöt, ja se on monin paikoin ammattimaista jokipyyntiä. Jos nahkiainen kiinnostaa, tarkista alueesi säännöt ja lupatilanne ennen kuin hankit välineitä.

04Kevätnousun ajoitus

Kuoreen nousu on lippoajan tärkein ajoituskysymys, ja se on lyhyt. Kuoreet nousevat kudulle, kun jäät ovat lähteneet ja vesi lämpenee muutamaan asteeseen. Jokialueilla nousu kestää usein alle viikon. Jos kevät lämpenee nopeasti, nousu on lyhyt ja rytinä valmis muutamassa illassa. Hitaassa keväässä nousu venyy pidemmälle ja jakautuu useampaan aaltoon.

Käytännössä tämä tarkoittaa kolmea asiaa.

1. Seuraa vedenlämpöä ja jäätilannetta, älä kalenteria. Sama viikko ei toistu vuodesta toiseen, ja etelän ja Keski-Suomen välillä on helposti pari viikkoa eroa.
2. Käy paikalla useana iltana. Nousu voi alkaa ja loppua nopeasti. Yksi käynti väärään aikaan ei kerro mitään paikan tasosta.
3. Ilta ja yö ovat parasta aikaa. Kuore liikkuu hämärässä, ja parhaat hetket osuvat usein pimeän tuloon.

Käytännön apuna toimii oman kohteen jäätilanne ja lähimmän havaintopisteen vedenlämpötieto. Kirjaa nousun ajankohta muistiin, koska sama rytmi toistuu paikassa vuodesta toiseen suunnilleen samassa järjestyksessä.

05Missä lippoaminen on sallittua ja missä ei

Tämä on lippoamisen tärkein osio, koska väärinkäsitys on yleinen. Lippoamista tehdään joka kevät paljon ilman lupia, mikä ei tee siitä sallittua.

Lippoaminen ei ole yleiskalastusoikeus. Yleiskalastusoikeuksia ovat onkiminen, pilkkiminen ja silakan litkaus. Ne ovat maksuttomia ja kuuluvat kaikille. Lippo ja haavi eivät kuulu tähän joukkoon. Yleiskalastusoikeuksien rajat on käyty läpi artikkelissa kalastus ilman lupaa.

Pelkkä kalastonhoitomaksu ei riitä. Valtion kalastonhoitomaksu oikeuttaa yhden vavan viehekalastukseen, ei haavimiseen. Maksu on silti maksettava, jos olet 18 ja 69 vuoden väliltä ja kalastat muuten kuin yleiskalastusoikeuksien nojalla. Maksun yksityiskohdat löydät artikkelista kalastonhoitomaksu.

Vesialueen omistajan lupa tarvitaan aina. Lupaa myy osakaskunta, kalatalousalue tai yksityinen vesialueen omistaja. Käytännön ongelma on se, että lippoamislupia ei juuri missään ole yleisesti myynnissä. Moni osakaskunta ei myy niitä lainkaan ulkopuolisille, koska nousukalojen pyyntiä halutaan säädellä tarkasti.

Yksi julkisesti tunnettu poikkeus on Turun Aurajoen Halistenkoski, jossa kuoreen ja siian haaviminen on mahdollista kosken omalla luvalla. Kalastonhoitomaksu tarvitaan siellä normaalisti ikäryhmältä, jota maksuvelvollisuus koskee. Halistenkosken ja muiden Turun seudun kohteiden käytännöt on käyty läpi artikkelissa kalastus Turussa.

Lisäksi on huomattava, että vaelluskalavesistöjen koski- ja virta-alueilla kalastusta on rajoitettu erikseen ja alueellisia kieltoja on runsaasti. Kohdekohtaiset rajoitukset tarkistetaan palvelusta kalastusrajoitus.fi, jossa vaelluskalavesistöt on merkitty omalla värillään. Tornionjoen alueella on lisäksi oma rajajokisopimukseen perustuva kalastussääntönsä, joka poikkeaa muun maan säännöistä.

Tiivistys: selvitä ensin, myykö vesialueen omistaja lippoamislupia, ja vasta sitten hanki lippo.

06Lippoaminen vaihe vaiheelta

1. Hanki luvat. Vesialueen omistajan lupa ja tarvittaessa kalastonhoitomaksu. Varmista samalla, koskeeko kohdetta jokin alueellinen rajoitus.
2. Tutki paikka valoisalla. Katso pohjan muodot, virtauslinjat ja se, mistä pääset seisomaan turvallisesti. Pimeässä ensimmäistä kertaa tulevalle koski on huono opettaja.
3. Aseta lippo veteen alavirran puolelta. Laske kehä veteen ja anna virran suoristaa pussi. Pidä kehän etureuna hieman pohjaa ylempänä.
4. Kuljeta lippoa myötävirtaan pohjan tuntumassa. Vedon on oltava tasainen. Pohjaan osuva kehä pysähtyy ja karkottaa kalat, liian korkealla kulkeva kehä menee kalojen yli.
5. Nosta heti kun tunnet kalan. Tuntuma on lyhyt tömähdys tai painon lisäys. Nosto tehdään yhdellä liikkeellä ylös ja rantaan päin, ei nykien.
6. Tyhjennä lippo saaviin tai sankoon. Kuoreita tulee kerralla useita, joten astia kannattaa olla valmiina jalkojen juuressa.
7. Vapauta väärä kala heti. Jos lippoon tulee muuta kuin kohdelaji, laske se takaisin veteen välittömästi ja veden pinnan alle. Alamitat ja rauhoitusajat pätevät lipolla samoin kuin muullakin pyynnillä, joten tarkista voimassa olevat mitat ennen reissua.
8. Käsittele saalis nopeasti. Kuore pilaantuu herkästi. Pidä saalis kylmässä ja perkaa se saman illan aikana.

07Turvallisuus virrassa

Lippoaminen tapahtuu kevätvirrassa, pimeässä ja usein liukkailla kivillä. Riskit ovat todellisia.

Kevätvesi on lähellä nollaa. Veteen joutuminen vie voimat minuuteissa, eikä uiminen kahluuvarusteissa virrassa onnistu. Käytä kelluntapukinetta, kun kalastat virrassa tai laiturilta pimeällä. Kelluntapukineiden erot on käyty läpi artikkelissa kalastusliivi.

Muut perussäännöt ovat lyhyet. Älä kalasta yksin pimeällä koskessa. Käytä nastapohjaisia kenkiä tai kahluukenkiä, koska kevään kivet ovat limaisia. Ota mukaan otsalamppu ja varavalo. Kerro maissa, missä olet. Ja pidä mielessä, että pitkä märkä lippo on painava ja virta vetää siitä yllättävän kovaa: älä yritä pitää kiinni, jos tasapaino menee.

08Yleisimmät virheet

Ensimmäinen virhe on olettaa, että lippoaminen on jokamiehenoikeus. Ei ole. Ilman vesialueen omistajan lupaa kyse on luvattomasta kalastuksesta, vaikka saalis olisi pelkkää kuoretta.

Toinen virhe on väärä ajoitus. Kuoreen nousu on lyhyt, ja viikkoa myöhässä ollut kalastaja seisoo tyhjän virran äärellä. Seuraa vedenlämpöä ja käy paikalla useana iltana.

Kolmas virhe on liian karkea verkko lipossa. Kuore mahtuu läpi yllättävän isosta silmästä, ja saalis valuu takaisin jokeen noston aikana.

Neljäs virhe on hosuminen. Lippo kuljetetaan tasaisesti, ei nykien. Nykivä liike säikäyttää parven ja tyhjentää paikan pitkäksi aikaa.

Viides virhe on ottaa enemmän kuin käyttää. Nousuparvesta saa hetkessä kymmeniä kiloja kalaa, joka menee hukkaan pakastimen pohjalla. Ota se, minkä käytät, ja lopeta siihen.

09Usein kysyttyä