Siian kalastus: muodot, pyyntitavat ja kausi

Siika on Suomen vaikeimpia vapakaloja ja samalla yksi arvostetuimmista ruokakaloista. Se ei ole peto, joten sitä ei saada suurella vieheellä eikä nopealla vedolla. Siika syö pohjaeläimiä, planktonia ja kuoriutuvia hyönteisiä, ja se otetaan pienellä koukulla, hitaalla liikkeellä ja oikeaan aikaan. Tämä sivu käy läpi siikamuodot, paikat, onginnan, pilkinnän, jigauksen ja verkkopyynnin sekä säännöt, joista tärkein on paikallinen pyyntimitta.

01Siika lajina

Yksi laji, monta muotoa

Siika on poikkeuksellisen muuntelevainen. Luonnonvarakeskus erottaa Suomen vesistä useita siikamuotoja: vaellussiian, planktonsiian, järvisiian, karisiian, pohjasiian ja merisiian. Muodot erotetaan ennen kaikkea siivilähampaiden määrästä, ja se määrä kertoo suoraan sen, mitä kala syö ja mistä se kannattaa etsiä.

Tiheäsiivilähampainen siika suodattaa eläinplanktonia ja elää ulapalla. Harvasiivilähampainen siika syö pohjaeläimiä ja kalanpoikasia ja pysyttelee pohjan tuntumassa. Tämä yksi jako selittää sen, miksi toisessa järvessä siikaa saa vain verkolla ulapalta ja toisessa se ottaa madon karikolta.

Siian poikaset syövät ensimmäisen kesänsä eläinplanktonia muodosta riippumatta. Erot alkavat näkyä toisesta kesästä eteenpäin.

Koko ja kasvu

Kasvu vaihtelee muodon ja kannan tiheyden mukaan enemmän kuin useimmilla muilla kalalajeilla. Ensimmäisen kesän jälkeen poikanen on noin kymmenen senttimetrin pituinen. Hitaasti kasvavissa kannoissa siika voi jäädä alle 25 senttimetrin ja alle 150 gramman koko elämäkseen. Nopeakasvuinen vaellussiika sen sijaan voi Suomenlahdella painaa kilon neljävuotiaana ja kaksi kiloa kuusivuotiaana.

Käytännön seuraus vapakalastajalle on selvä. Saman kokoinen siika voi olla kolmen tai kymmenen vuoden ikäinen sen mukaan, missä se on kasvanut. Tiheässä pikkusiikakannassa iso yksilö on harvinaisuus, eikä pyyntipainetta kannata mitoittaa kappalemäärän mukaan.

Kutu

Siika kutee tyypillisesti lokakuussa, mutta ajankohta vaihtelee kannoittain. Järvimuodot kutevat matalille sora ja hiekkapohjille, jokikutuiset muodot nousevat virtaan. Poikaset kuoriutuvat vasta keväällä. Rannikon vaellussiikakoiraat nousevat kudulle ensimmäisen kerran kolmen ja viiden vuoden iässä.

Kutu on myös sääntöjen kannalta olennainen: siika on rauhoitettu merialueelle laskevissa joissa ja puroissa syksyllä. Yksityiskohdat käyn läpi alempana.

Kannan tila

Vaellussiika on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Planktonsiika ja karisiika ovat vaarantuneita. Järvi ja jokimuotojen tilanne vaihtelee kannoittain. Tämä kannattaa pitää mielessä saalisrajojen ja verkkopyynnin mitoituksen kanssa, vaikka valtakunnallista alamittaa ei olekaan.

02Mistä siika löytyy

Siian etsiminen on eri työtä kuin pedon etsiminen. Petoa haetaan saaliskalan avulla, siikaa haetaan pohjan laadun ja hyönteisten avulla.

Parhaita paikkoja ovat kovat sora ja hiekkapohjat, karikot ja matalikot, virtaavan veden reunat, jokien ja purojen suut sekä ruohikoiden ja hiekkarantojen rajapinnat. Siika liikkuu parvessa ja syö liikkeessä, joten se on paikalla hetken ja poissa seuraavan.

Syvyys on useimmiten pieni. Rantaonginnassa ja pilkinnässä kala on tyypillisesti yhden ja neljän metrin välissä. Kesähelteellä siika painuu syvemmälle ja siirtyy viileämpään veteen, minkä jälkeen se on vapakalastajan ulottumattomissa lähes koko heinäkuun.

Aika ratkaisee yhtä paljon kuin paikka. Siika syö parhaiten aamulla ja illalla sekä silloin, kun vesi on hieman aallokossa. Peilityyni ja kylmä harmaa päivä on huono siikapäivä, koska pohjaeläimet eivät nouse ja kala pysyy syvällä.

03Siian pyyntitavat

Pintaonginta ja rantaonginta

Kevään ja alkukesän klassikko on onkia siikaa rannalta kevyellä kalustolla. Kun hyönteisiä kuoriutuu ja aallokko sekoittaa pohjan pintakerrosta, siika tulee syömään aivan rantaviivan tuntumaan.

Käytännössä työ menee näin:

1. Etsi hiekka tai sorapohjainen ranta, jossa on tuulen puoleinen aallokko.
2. Käytä kevyttä heittovapaa ja ohutta perukkeetta. Peruke saa olla 0,16 ja 0,20 millimetrin fluorocarbonia.
3. Kiinnitä painoksi joko heittokoho tai pieni luoti siiman päähän.
4. Tee pääsiimaan yksi tai kaksi sivulenkkiä ja solmi niihin pienet koukut, kokoluokkaa 8 ja 12.
5. Syötiksi kastemato, surviaisen toukka tai katka. Pieni pala riittää.
6. Anna syötin olla lähes paikallaan. Vedä hitaasti muutama kymmenen senttiä kerrallaan ja pysähdy pitkäksi aikaa.

Isku on usein pelkkä nyökkäys tai siiman kevyt kiristyminen. Siian suu on pieni ja pehmeä, joten liian kova isku repii koukun irti.

Perhokalastus ja heittokoho

Kuoriutumisen aikaan siika nousee syömään pintaan, ja silloin pieni perho on tehokkain viehe. Vapaperhon puuttuessa toimii heittokoho ja sen perässä puolentoista tai kahden metrin peruke sekä kokoluokan 12 ja 16 nymfi tai kuivaperho.

Vetotapa on hidas. Anna perhon ajelehtia ja tee vain lyhyitä nykäisyjä. Sama kalustorakenne käy myös muihin lajeihin, ja se on käyty tarkemmin läpi sivulla perhokalastus virvelillä.

Pilkintä mormuskalla

Siian pilkintä on Suomessa oma harrastuksensa, ja se on samalla varmin tapa saada siikaa vavalla. Sesonkeja on kaksi: syyskausi heti jään tultua ja loppukevät ennen jäiden lähtöä.

1. Etsi karikko, kutualue tai puron suu, jossa vettä on yhden ja neljän metrin välillä.
2. Poraa useita avantoja riviin ja kierrä niitä. Siikaparvi liikkuu, joten paikallaan istuminen on harvoin tuottavaa.
3. Käytä pientä volframimormuskaa. Toimivia värejä ovat oranssi, keltainen, kulta ja musta, kirkkaassa vedessä valkoinen ja hopea.
4. Syötiksi surviaisen toukka. Se on yleensä tehokkaampi kuin kärpäsen toukka. Keväällä kannattaa kokeilla myös siimahäntää.
5. Nosta mormuskaa hitaasti noin kymmenen senttiä kerrallaan, värähdytä ja pysähdy. Pysähdys on se hetki, jolloin siika ottaa.
6. Uudessa avannossa tee ensin korkeita nostoja koko vesipatsaan läpi ja pudota välillä pohjaan asti.

Vapa saa olla kevyt mutta kärjeltään jäykähkö, koska pehmeä kärki ei näytä hienovaraista ottia. Siimaksi riittää 0,12 ja 0,16 millimetrin väli.

Jigaus ja pilkkijigi

Siika ei ole klassinen jigikala, mutta harvasiivilähampaiset muodot ottavat pienen jigin, kun se liikkuu hitaasti pohjan tuntumassa. Toimiva koko on 2 ja 4 senttimetriä ja jigipään paino 1 ja 5 grammaa. Mato ja katkarapumalliset rungot toimivat parhaiten.

Vedon pitää olla lähes tylsä. Nosta viehettä muutama kymmenen senttiä, anna sen laskeutua ja pidä pitkä tauko. Aggressiivinen nykiminen karkottaa siian. Kalustopuoli on sama kuin ahvenen kevytkalastuksessa, ja se käydään läpi sivulla mikrojigaus. Jään päällä sama idea toimii pienellä pilkkijigillä, ja tekniikkaa on avattu sivulla jigipilkki.

Verkkokalastus

Verkko on edelleen siian tärkein pyydys sekä merellä että järvillä. Verkkopyyntiin tarvitaan aina vesialueen omistajan lupa, ja siian verkkopyyntiä säädellään lisäksi solmuvälillä.

Solmuvälisääntö on siikapyynnin kohta, jossa virheitä sattuu eniten. Merialueella sallitut solmuvälit on säädetty kalastusasetuksessa ja ne vaihtelevat merialueittain, käytännössä leveyspiirin mukaan. Perämerellä on käytössä oma porrastuksensa, ja eteläisemmällä rannikolla vaaditaan selvästi suurempi solmuväli. Tarkista voimassa oleva solmuväli oman alueesi elinvoimakeskukselta (vuoteen 2025 ELY-keskukselta) tai kalatalousalueelta ennen kuin lasket verkkoja siialle. Solmuväli mitataan solmun keskipisteestä seuraavan solmun keskipisteeseen märästä verkosta.

Verkkokalastuksen lupapuoli ja pyydysten merkintä on käyty läpi sivulla katiska- ja verkkokalastusluvat.

04Merialueen siika

Merialue on siian tärkein pyyntialue Suomessa, ja siellä pyynti eroaa järvipyynnistä.

Perämerellä ja Pohjanlahdella liikkuu vaellussiika, joka syö avomerellä ja nousee kudulle jokiin. Rannikon karisiika taas pysyy matalilla karikoilla lähes ympäri vuoden. Rannikolla siikaa saadaan onkimalla laitureilta, kivikkorannoilta ja hiekkapohjilta, ja Perämerellä ranta ja laituripyynti on kesäisin oma kansanharrastuksensa. Perämeren rannikolla siikaa ongitaan muun muassa Oulun jokisuistossa ja rantavesissä, ja seudun kohteet on koottu sivulle kalastus Oulussa. Selkämeren puolella siikaa saadaan rannikolta ja Kokemäenjoen suistosta, ja alueen luvat ja kohteet on käyty läpi sivulla kalastus Porissa.

Merialueen siika on myös se muoto, jota säännöt eniten koskevat. Kutuvaellus jokiin on rauhoitettu, verkon solmuvälistä on omat määräyksensä ja elinvoimakeskukset ovat asettaneet alueellisia pyyntimittoja erityisesti Perämerellä ja Pohjanlahdella.

05Alamitta, rauhoitus ja luvat

Siialla ei ole valtakunnallista alamittaa. Tämä yllättää monet, koska siika alamitta on yksi haetuimmista kalastustermeistä. Sen sijaan elinvoimakeskukset ovat asettaneet runsaasti alueellisia pyyntimittoja, ja erityisesti merialueella oman kohteen mitta pitää tarkistaa erikseen.

Siika on rauhoitettu merialueelle laskevissa joissa ja puroissa 1.9. alkaen 30.11. asti. Rauhoitus suojaa kutuvaellusta ja koskee siis nimenomaan jokia ja puroja, ei merta.

Valtakunnalliset mitat ja rauhoitusajat löytyvät kootusti sivulta kalojen alamitat ja rauhoitusajat. Alueelliset rajoitukset kannattaa tarkistaa kalastusrajoitus.fi-palvelusta ja oman kalatalousalueen sivuilta.

Lupapuoli on kaksitasoinen kuten muillakin lajeilla. Yhdellä vavalla ja vieheellä kalastavalla riittää valtion kalastonhoitomaksu, onginta ja pilkintä ovat pääosin maksuttomia yleiskalastusoikeuksia, ja verkko sekä useampi vapa vaativat aina vesialueen omistajan luvan. Kokonaisuus on avattu sivulla kalastuslupa.

06Siika ruokakalana

Siika on hinnaltaan ja maultaan Suomen kärkikaloja. Liha on rasvaista, valkoista ja pehmeän makuista, ja se sopii sekä graavaukseen, savustukseen että paistamiseen.

Siika pilaantuu nopeasti. Se on rasvainen kala, ja lämpimässä sen rasva härskiintyy nopeammin kuin vähärasvaisen ahvenen tai kuhan liha. Verestä ja jäähdytä saalis heti. Kylmälaukku ja jää ovat kesällä pakolliset, ja koko kylmäketju on käyty läpi sivulla saaliin käsittely.

Ruodot ovat siian tunnetuin ongelma. Siiassa on runsaasti Y-ruotoja, jotka jäävät fileeseen. Vaihtoehtoja on kolme: viipaloi fileen liha tiheään niin että ruodot katkeavat, poista ruotorivi kapealla veitsellä tai savusta kala kokonaisena, jolloin ruodot irtoavat helposti syödessä.

07Yleisimmät virheet siian kalastuksessa

Ensimmäinen virhe on liian iso koukku ja liian iso syötti. Siian suu on pieni. Koukkukoko 8 ja 12 riittää lähes aina.

Toinen virhe on liian nopea liike. Siika tarkastaa syötin ja ottaa sen pysähdyksen aikana. Jos viehe on jatkuvassa liikkeessä, kala seuraa mutta ei ota.

Kolmas virhe on väärä paikka. Siikaa haetaan kovalta pohjalta, ei mudalta ja ei kasvillisuuden keskeltä. Jos pohja tuntuu pehmeältä, siirry.

Neljäs virhe on kalastaa heinäkuun helteellä rannalta. Silloin siika on viileässä syvässä vedessä ja vapapyynti on lähes toivotonta. Käytä se aika ahvenen tai kuhan pyyntiin ja palaa siian ääreen elokuussa.

Viides virhe on jättää alueelliset säännöt tarkistamatta. Siian pyyntimitat vaihtelevat alueittain enemmän kuin useimmilla muilla lajeilla, ja verkon solmuväli on siikapyynnissä oma lukunsa.

08Usein kysyttyä