Kalastonhoitomaksu 2026: hinnat, ikärajat ja mitä maksulla saa kalastaa

Kalastonhoitomaksu maksaa vuonna 2026 47 euroa kalenterivuodelta, 16 euroa seitsemältä vuorokaudelta ja 6 euroa yhdeltä vuorokaudelta. Maksu koskee 18 vuotta täyttäneitä ja alle 70-vuotiaita, jotka kalastavat vieheellä. Sillä saa heittää yhdellä vavalla ja yhdellä vieheellä lähes koko maassa, mutta se ei kata verkkoa, katiskaa eikä useampaa vapaa.

01Mikä kalastonhoitomaksu oikeastaan on

Kalastonhoitomaksu on valtiolle suoritettava maksu, jonka Metsähallitus kerää. Se ei ole vero eikä lupa vesialueeseen, vaan maksu, joka kalastuslain 8 §:n nojalla antaa oikeuden viehekalastukseen yhdellä vavalla.

Nimi menee usein sekaisin. Ennen vuotta 2016 Suomessa oli kaksi erillistä maksua: kalastuksenhoitomaksu ja läänikohtainen viehekalastusmaksu. Vuoden 2016 alussa voimaan tullut kalastuslaki (379/2015) yhdisti ne yhdeksi kalastonhoitomaksuksi. Vanha nimi elää edelleen hakukoneissa, ja moni puhuu kalastuskortista tai kalakortista. Kaikki tarkoittavat samaa tuotetta.

Kalastonhoitomaksu ei ole lupa kalastaa missä tahansa millä tahansa tavalla. Se on yksi kolmesta lupatasosta. Koko järjestelmä on avattu sivulla kalastuslupa Suomessa.

02Kalastonhoitomaksun hinnat 2026

Hinnat pysyivät vuoden 2026 kaudella ennallaan.

Myyntipisteissä maksuun lisätään 3 euron palvelumaksu. Metsähallituksen luontokeskuksissa palvelumaksua ei peritä, eikä sitä peritä verkkokaupassa.

Vuosimaksu vai lyhyt maksu

Laske omat kalastuspäiväsi ennen ostoa. Raja menee näin.

Kahdeksan kalastuspäivää vuodessa on kipuraja: sen jälkeen vuosimaksu on aina halvempi. Jos et pysty arvioimaan omaa määrääsi, osta vuosimaksu. Se on 47 euroa, ja pelkän ostoprosessin toistaminen kesän mittaan syö enemmän aikaa kuin erotus on rahaa.

Vuoden 2026 vuosimaksun myynti avattiin jo 7.11.2025, joten se ehti myös joulu- ja isänpäivälahjaksi. Maksun voi ostaa toisen henkilön nimiin.

03Kuka maksaa ja kuka ei

Maksuvelvollisia ovat 18 vuotta täyttäneet ja alle 70-vuotiaat, jotka kalastavat muulla tavalla kuin yleiskalastusoikeuksien nojalla. Käytännössä maksu koskee viehekalastajia, vetouistelijoita ja perhokalastajia sekä pyydyskalastajia ja ravustajia.

Ikäraja nostettiin 65 vuodesta 70 vuoteen 1.1.2024. Muutos ei kuitenkaan koskenut niitä, jotka olivat ehtineet täyttää 65 vuotta 31.12.2023 mennessä. He säilyttivät vapautuksen.

Sekaannus syntyy vuonna 1959 syntyneiden kohdalla. He täyttävät vuonna 2026 jo 67 vuotta, mutta koska he täyttivät 65 vuotta vasta 2024, siirtymäsääntö ei koske heitä. He maksavat vuoteen 2029 asti. Tarkat rajanvedot ja eläkeläisten tilanne on käyty läpi sivulla kalastusluvan ikärajat.

Ikävapautus koskee vain kalastonhoitomaksua. Se ei vapauta vesialueen omistajan luvasta, eikä se avaa koski- ja virta-alueita.

04Mitä kalastonhoitomaksulla saa ja mitä ei

Tämä on sivun tärkein taulukko. Suurin osa kalastuksenvalvojan kirjaamista rikkeistä johtuu siitä, että maksun laajuus on ymmärretty väärin.

Onkiminen, pilkkiminen ja silakan litkaus eivät vaadi kalastonhoitomaksua lainkaan. Ne ovat kalastuslain 7 §:n mukaisia yleiskalastusoikeuksia ja maksuttomia kaikille. Jos kalastat vain matoonkella, et tarvitse tätä maksua.

Viehekalastuksen yksityiskohdat, kuten se mitä yksi viehe käytännössä tarkoittaa, ovat sivulla viehekalastuslupa ja virveliluvat.

05Myös pyydyskalastaja ja ravustaja maksavat

Yleinen väärinkäsitys on, että kalastonhoitomaksu koskee vain viehekalastajia. Maksuvelvollisuus koskee kaikkia 18 vuotta täyttäneitä ja alle 70-vuotiaita, jotka kalastavat muuten kuin yleiskalastusoikeuksien nojalla. Käytännössä siis myös verkolla, katiskalla ja rysällä kalastavat sekä ravustajat suorittavat kalastonhoitomaksun, vaikka maksu ei yksinään oikeuta näihin pyyntitapoihin.

Pyydyskalastaja tarvitsee siis kaksi asiaa: kalastonhoitomaksun valtiolle ja vesialueen omistajan luvan pyydykselle. Kumpikaan ei korvaa toista. Jos katiskaa laskee ilman kalastonhoitomaksua, kyse on maksun laiminlyönnistä siinä missä virvelöijälläkin.

Ainoa ryhmä, joka ei tarvitse kalastonhoitomaksua lainkaan, on pelkästään ongella, pilkillä tai silakkalitkalla kalastava.

06Mitä kalastonhoitomaksu ei ole

Viisi asiaa, joita maksu ei ole, säästää turhalta harmilta.

1. Se ei ole lupa vesialueeseen. Vesi on jonkun omistuksessa, ja omistajan lupa on erillinen asia.
2. Se ei ole vakuutus eikä pätevyystodistus. Se on pelkkä maksu, jonka suorittaminen avaa yhden vavan viehekalastuksen.
3. Se ei ole voimassa vuotta ostohetkestä. Vuosimaksu on kalenterivuosikohtainen.
4. Se ei kata Ahvenanmaata eikä vaelluskalavesistöjen koski- ja virta-alueita.
5. Se ei ole siirrettävissä toiselle henkilölle. Maksu on henkilökohtainen.

07Maksun ostaminen toisen puolesta

Maksun voi ostaa toisen henkilön nimiin, ja se on tavallinen lahja isänpäivänä ja jouluna. Juuri siksi vuoden 2026 myynti avattiin jo 7.11.2025.

Ostotilanteessa annetaan sen henkilön tiedot, joka aikoo kalastaa. Maksu kirjautuu hänen nimiinsä, ja hän myös näyttää sen valvonnassa. Vanhempi voi siis ostaa maksun aikuiselle lapselleen, mutta lupa on aina kalastajan oma.

Jos ostat maksun useammalle, tee jokaiselle oma osto. Yhdellä maksulla ei kalasta kaksi henkilöä.

08Mistä kalastonhoitomaksun ostaa

Maksun myy vain Metsähallitus. Kanavia on viisi.

1. Verkkokauppa eraluvat.fi. Nopein tapa, maksu on voimassa heti.
2. Eräluvat-mobiilisovellus. Sama tuote, ja lupa jää puhelimeen näytettäväksi.
3. Palvelunumero 020 69 2424, arkisin klo 9 alkaen klo 15 asti.
4. Metsähallituksen luontokeskukset. Ei palvelumaksua.
5. Valtuutetut myyntipisteet, esimerkiksi huoltoasemat ja kalastusliikkeet. Palvelumaksu 3 euroa.

Osta maksu ennen kuin lähdet vedelle. Verkkokauppa toimii myös rannalla, mutta kentällä ei aina ole kenttää.

Miten todistat maksun

Kalastuksenvalvojalle riittää sähköinen kuitti puhelimessa tai Eräluvat-sovelluksen näyttämä lupa. Paperikuitti käy myös. Todistuksesta pitää käydä ilmi maksajan nimi ja voimassaoloaika. Ota mukaan myös henkilöllisyystodistus, koska valvoja saa tarkistaa henkilöllisyyden.

Jos puhelin sammuu, tilanne ei ole vielä menetetty. Maksu on rekisterissä, ja asia yleensä selviää. Helpompaa on silti ottaa ruutukaappaus talteen ennen reissua.

09Mihin kalastonhoitomaksun rahat menevät

Tämä on kysymys, joka jakaa mielipiteitä nuotiolla. Luvut ovat kuitenkin julkisia.

Vuonna 2025 kalastonhoitomaksuja myytiin yli 300 000 kappaletta ja niistä kertyi yli 10,1 miljoonaa euroa. Se oli lähes ennätys. Noin 70 prosenttia ostoista oli vuosimaksuja ja noin 10 prosenttia vuorokausimaksuja.

Varat jaetaan neljään pääkohteeseen.

1. Vesialueen omistajien korvaukset. Vuonna 2025 omistajakorvauksia jaettiin noin 2,9 miljoonaa euroa. Käytännössä usein noin puolet korvauksista käytetään kalojen istutuksiin.
2. Kalavesien kestävän käytön ja hoidon suunnittelu sekä toteutus, kuten kutualueiden kunnostukset.
3. Kalastuksenvalvonta.
4. Kalatalousalueiden toiminta ja kalatalousalan neuvontapalvelut.

Rahat siis palaavat vesille, ja iso osa niistä ohjautuu juuri niille alueille, joilta maksut kertyvät. Maa- ja metsätalousministeriö sekä ELY-keskukset päättävät jaosta.

10Miksi maksu ylipäätään on olemassa

Suomen malli on kansainvälisesti poikkeuksellinen. Yhdellä 47 euron maksulla saa heittää virvelillä lähes koko maassa, kymmenissä tuhansissa järvissä ja koko rannikolla. Useimmissa maissa lupa ostetaan vesi kerrallaan tai jopa päivä ja kilometri kerrallaan.

Ajatus on, että kalavesien hoito ja kalastuksen säätely rahoitetaan niiltä, jotka kalastavat, eikä yleisistä verovaroista. Samalla vesialueen omistajat saavat korvauksen siitä, että heidän vesillään saa kalastaa vieheellä ilman erillistä lupaa.

Järjestelmä syntyi nykymuodossaan vuoden 2016 kalastuslain uudistuksessa, kun kaksi vanhaa maksua yhdistettiin ja läänirajoista luovuttiin. Sitä ennen viehekalastuslupa oli sidottu lääniin, mikä tarkoitti käytännössä useaa maksua monilla kalastajilla.

11Milloin maksua ei kannata ostaa

Kolme tilannetta, joissa 47 euroa jää säästöön.

1. Kalastat vain ongella, pilkillä tai silakkalitkalla. Nämä ovat maksuttomia yleiskalastusoikeuksia.
2. Olet alle 18-vuotias tai kuulut ikänsä puolesta vapautettuihin. Tarkista taulukko 3 yltä.
3. Kalastat pelkästään Ahvenanmaalla. Siellä maksu ei ole voimassa, vaan luvat hankitaan maakunnan omista kanavista.

Yksi tilanne ei säästä rahaa, vaikka moni luulee niin: kohdekohtainen lupa, esimerkiksi koskikohteen vapalupa tai put and take -lammikon lupa, ei lähtökohtaisesti poista kalastonhoitomaksun velvollisuutta. Osa yksityisistä kalastuslammikoista jää kalastuslain soveltamisalan ulkopuolelle, jolloin maksua ei tarvita. Tämä vaihtelee kohteittain, joten kysy luvanmyyjältä ostohetkellä.

12Kalastonhoitomaksun laiminlyönti ja sakko

Maksun laiminlyönnistä seuraa 100 euron rikesakko. Se on nimenomaan rikesakko, ei sakkoa mittaava päiväsakkotuomio, joten summa on kiinteä tuloista riippumatta.

Sata euroa on yli kaksinkertainen vuosimaksuun nähden, mutta se ei ole pahin seuraus. Jos samassa yhteydessä todetaan muitakin rikkeitä, esimerkiksi kalastus kielletyllä alueella tai alamittainen saalis, kyse on kalastuslain 118 §:n mukaisesta kalastusrikkomuksesta ja rangaistus on kovempi.

Suomessa toimii noin 1 900 kalastuksenvalvojaa. Valvojalla on kuvallinen valvojakortti ja tunnistevaate. Valvoja voi ottaa pyydykset ja saaliin talteen, mutta hän ei kirjoita sakkoa itse, vaan asia menee poliisille. Seuraamukset on käyty tarkemmin läpi sivulla kalastus ilman lupaa.

13Viisi tyypillistä sudenkuoppaa

1. Vuosimaksun luullaan olevan voimassa vuoden ostosta. Se päättyy 31.12., vaikka ostaisit sen marraskuussa.
2. Luullaan, että maksu kattaa kaksi vapaa uistelussa. Ei kata.
3. Luullaan, että maksu avaa koskikohteet. Vaelluskalavesistön koski- ja virta-alueilla tarvitaan aina erillinen lupa.
4. Unohdetaan vesialueen omistajan lupa katiskalle tai verkolle. Kalastonhoitomaksu ei korvaa sitä koskaan.
5. Ei tarkisteta alueellisia kieltoja. Ne muuttuvat vuosittain ja löytyvät sivulta kalastusrajoitukset.

Kun maksu on kunnossa, seuraava asia on saaliin laillisuus. Lajikohtaiset mitat ja kiellot ovat sivulla kalojen alamitat ja rauhoitusajat.

14Usein kysyttyä