Ahvenen kalastus syksyllä: näin löydät ison ahvenen parvet

Syyskuusta jäiden tuloon on ison ahvenen paras kausi. Vesi viilenee, pikkukalat tiivistyvät parviin ja ahvenet seuraavat perässä isoina, tiheinä porukoina. Yhdestä paikasta voi nostaa kymmenen kalaa, joista jokainen on yli 300 grammaa. Tästä oppaasta näet, mistä syvyydestä etsit ahventa syyskuussa, lokakuussa ja marraskuussa ja miksi jigin koko kasvaa syksyn edetessä.

01Miksi syksy on ison ahvenen aikaa

Kolme asiaa muuttuu samaan aikaan, ja ne kaikki suosivat kalastajaa.

Ensimmäinen on ravinto. Kesällä pikkukalaa on kaikkialla ja ne ovat hajallaan. Kun vesi viilenee, kuore, salakka ja muikku tiivistyvät suuriksi parviksi ja siirtyvät selkävesille. Ahven seuraa niitä. Ravinto ei ole enää hajallaan vaan keskitetty muutamaan pisteeseen järvellä.

Toinen on ahvenen oma parvirakenne. Syksyllä ahvenparvet tiivistyvät ja lajittuvat kokoluokittain. Isot yksilöt eivät liiku pikkuahvenparven mukana, vaan muodostavat omansa. Kun osut oikeaan parveen, kaikki kalat ovat isoja.

Kolmas on syömisen kiihtyminen. Ahven kerää talvivarastoja ja syö selvästi enemmän kuin kesällä. Yhdistelmä keskitetystä ravinnosta, tiiviistä parvesta ja korkeasta ruokahalusta tekee syksystä kauden, jolloin hyvä päivä voi olla poikkeuksellisen hyvä.

Käytännön seuraus: syksyllä kalaa etsitään, ei houkutellaan. Kun parvi löytyy, se tuottaa lähes varmasti.

02Kesän hiljainen kausi vertailukohtana

Kesäkuusta elokuulle ahvenkalastus on hajanaista. Ahvenen jigaus kesäkuussa ja heinäkuussa toimii, mutta saalis on epätasainen ja koko vaihtelee.

Syy on yksinkertainen. Lämpimässä yli 18 asteen vedessä pikkukalaa on kaikkialla ja ahven syö sitä missä sattuu. Kala ei ole pakotettu tulemaan sinun vieheellesi, koska vaihtoehtoja on rajattomasti. Lisäksi kesällä ahvenparvet ovat sekalaisia: samassa parvessa on 10 sentin ja 25 sentin kaloja.

Kesällä ahvenen jigaus toimii parhaiten aamulla ja illalla, kareilla ja selkämatalikoilla 3-8 metrissä. Keskipäivän kirkas aurinko painaa kalan syvemmälle tai varjoon. Jigikoko on pienempi kuin syksyllä, tyypillisesti 4-6 senttiä, ja kirkkaat fluoresoivat värit toimivat.

Elokuun puolivälistä alkaen tilanne alkaa muuttua. Vesi jäähtyy ensin pintakerroksesta, pikkukalat alkavat tiivistyä ja ensimmäiset kunnon parvipäivät osuvat usein elokuun viimeiselle viikolle. Kesän ja syksyn raja ei ole kalenterissa vaan lämpömittarissa: kun pintavesi laskee alle 17 asteen, syyskausi on alkanut.

03Syvyys kasvaa syksyn edetessä

Syyskuu on siirtymäkuukausi

Syyskuussa ahven hylkää matalat karit ja siirtyy selkävesille. Tyypillinen syvyys on 5-8 metriä. Parhaat kohteet ovat syvänteiden reunat, jyrkät pudotukset ja selkämatalikot, joiden vieressä on syvää vettä.

Syyskuussa toimii vielä heittojigaus, koska kala on riittävän matalassa. Kalasta pudotuksen reuna heittämällä matalalta syvälle ja anna jigin seurata pohjan kaltevuutta. Otto tulee lähes aina siinä kohdassa, jossa pohja lähtee alaspäin.

Jos järvessä on maksimisyvyyttä 10-15 metriä, syys- ja lokakuussa kala löytyy sen syvimmiltä alueilta erittäin suurella todennäköisyydellä. Tämä on nopein tapa aloittaa uudella järvellä.

Lokakuu on kauden huippu

Lokakuussa ahvenparvet ovat suurimmillaan ja tiiveimmillään. Monessa järvessä lokakuun parvi on massiivinen, ja seassa on isoja yksilöitä. Yli 300 gramman ahvenia saa runsaasti jigillä lokakuun lopulta marraskuun alkuun.

Syvyys asettuu 6-12 metriin. Isot yksilöt ovat käytännössä hylänneet matalan kokonaan. Rannikolla paras kausi on syyskuusta marraskuuhun, ja lokakuu on siellä tyypillisesti huippu.

Lokakuussa myös kellonaika muuttuu. Kesän aamu- ja iltahuippujen sijaan parhaat tunnit ovat keskipäivän valoisimmat, tyypillisesti kello 10 ja 15 välillä. Valon määrä on rajoittava tekijä, koska ahven on näköpeto.

Marraskuu on hidasta mutta isoa

Marraskuussa vesi on 3-6 asteessa ja kala on syvimmillään, tyypillisesti 10-15 metrissä. Aktiivisuus laskee ja ottoikkunat lyhenevät. Vastapainoksi keskikoko on vuoden suurin.

Marraskuussa tekniikka hidastuu selvästi. Vertikaalissa jigin nostot lyhenevät ja tauot pitenevät. Kymmenen sekunnin tauko ei ole liikaa. Käytännössä kalastetaan yksi parvi kerrallaan ja kaikuluotain kertoo, milloin kala on liikkeellä.

04Seuraa ravintokalaa, älä pohjanmuotoa

Syksyn tärkein taito on löytää pikkukalaparvi. Ahven on siellä missä ravinto on, ja pohjanmuoto on toissijainen.

Kuore on sisävesien tärkein syysravinto. Se on kylmää vettä suosiva laji, joka tiivistyy syksyllä suuriksi parviksi selkävesille. Muikkujärvissä muikkuparvet ajavat samaa asiaa. Rannikolla ja rehevissä järvissä salakka ja pienet särkikalat ovat pääravintoa.

Kaikuluotaimessa pikkukalaparvi näkyy usein selvänä pilvenä keskisyvyydessä. Ahven näkyy tyypillisesti pilven alapuolella tai reunoilla, koska se hyökkää alhaalta. Jos näet pikkukalapilven mutta et yhtään kaarta sen alla, siirry. Ahventa ei ole vielä löytänyt sitä parvea.

Käytännön hakumenetelmä: aja järven syvimmät alueet läpi kaikuluotaimella ennen kuin lasket vieheen veteen. Kymmenen minuutin ajo säästää tunnin turhaa kalastusta. Vertikaalin yksityiskohdat käydään läpi jutussa vertikaalijigaus.

05Isompi jigi syksyllä

Syksyllä jigin koko kasvaa kahdesta syystä. Ensinnäkin ahven syö isompaa ravintoa kuin keväällä, koska pikkukalat ovat kasvaneet kesän aikana. Toiseksi isompi jigi karsii pikkuahvenen pois ja kohdistaa kalastuksen isoihin yksilöihin.

Kevään 4 senttinen sirppipyrstö vaihtuu syksyllä 7-10 senttiseen. Shad eli lapapyrstö nousee syksyllä sirppipyrstön rinnalle, koska syysvesi on usein sameampaa ja shadin voimakas painesignaali kutsuu kalaa kauempaa. Mallien erot löytyvät jutusta jigimallit ja jigisetit.

Jigipään paino kasvaa syvyyden mukana. Kymmenessä metrissä ollaan 15-20 grammassa, viidessätoista metrissä 25-30 grammassa. Nyrkkisääntö on noin 2 grammaa jokaista kalastussyvyyden metriä kohti, ja tuulessa mennään reilusti yli. Syvässä vedessä siiman hallinta on tärkeämpää kuin hienovaraisuus.

Koukku kannattaa tarkistaa. Iso syysahven on paksuhuulinen ja kova, ja tylsä koukku pudottaa kalan. Vaihda jigipää heti, kun koukun kärki ei enää tartu kynteen.

06Värit syysvedessä

Syysvesi on tyypillisesti sameampaa kuin kesävesi, koska syystuulet sekoittavat vesimassaa ja kasviplankton kuolee. Väriajattelu muuttuu sen mukana.

Alkusyksystä toimivat vielä kesän kirkkaat fluoresoivat värit. Veden viiletessä siirrytään tummempiin sävyihin: ruskeaan, tummanvihreään ja mustaan. Näiden siluetti erottuu sameassa ja hämärässä vedessä paremmin kuin kirkas väri.

Loppusyksyllä toimivat hyvin läpikuultavat rungot, joissa on hopeahileitä. Ne imitoivat kuoretta ja salakkaa. Kirkas pinkki on syksyn poikkeus: se toimii usein silloinkin kun mikään logiikka ei sitä tukisi, erityisesti syvässä vedessä, jossa punainen valo on jo suodattunut pois. Värivalinta yksityiskohtaisemmin jutussa jigin värit.

07Tekniikka syvässä vedessä

Syksyn vetorytmi eroaa kesästä. Kymmenessä metrissä siima venyy ja jigin liike vaimenee, joten nostot tehdään selkeämmin ja pidemmiksi kuin matalassa.

Perusrytmi vertikaalissa: laske jigi pohjaan, nosta vapaa 30-50 senttiä, anna jigin vajota takaisin hallitusti ja pidä tauko. Otto tulee lähes aina vajoamisen aikana tai tauolla. Lokakuussa tauko on 3-5 sekuntia, marraskuussa 5-10 sekuntia.

Siiman on oltava kuitusiimaa. Syvässä vedessä monofiili venyy niin paljon, että et tunne pohjaa etkä saa iskua läpi. Kuitusiiman jatkoksi 0,25-0,30 millimetrin fluorocarbon-peruke, joka kestää kivikkoa ja on vedessä vähemmän näkyvä.

Heittojigauksessa syksyn tärkein yksityiskohta on antaa jigin seurata pohjan kaltevuutta. Heitä matalalle ja anna vieheen tulla syvenevää rinnettä alaspäin, tauottaen. Kala on lähes poikkeuksetta juuri siinä kohdassa, jossa kaltevuus jyrkkenee.

Yksi käytännön niksi: kun saat oton, merkitse paikka heti. Syksyn parvi on pieni pinta-alaltaan mutta tiheä, ja kymmenen metrin siirtymä väärään suuntaan riittää menettämään sen. GPS-merkintä tai maamerkki rannalla säästää pitkän etsinnän.

08Sää ja kellonaika syksyllä

Syksyn paras keli on pilvipouta ja kevyt tuuli. Tyyni ja kirkas korkeapainepäivä on tyypillisesti vaikein, koska kala painuu syvemmälle ja muuttuu varovaiseksi.

Kellonaika kääntyy syksyn mittaan. Elokuussa ja syyskuun alussa aamu on vielä paras. Lokakuusta eteenpäin keskipäivä on selvästi paras, koska valoa on vähän ja ahven tarvitsee sitä saalistamiseen. Marraskuussa ottoikkuna voi olla vain kaksi tuntia keskellä päivää.

Ilmanpaineen lasku ennen matalapaineen tuloa aktivoi kalan usein voimakkaasti. Nopea paineen nousu sään selkenemisen jälkeen hiljentää sen.

Tuulen suunta kannattaa huomioida paikanvalinnassa. Tuulen puoleinen ranta kerää planktonia ja pikkukalaa, ja ahven seuraa perässä. Suojainen ranta on tyypillisesti hiljaisempi. Loppusyksyllä tämä sääntö heikkenee, koska kala on syvällä eikä pintatuuli enää ohjaa sitä samalla tavalla.

09Syksyn yleisimmät virheet

Ensimmäinen: kalastetaan liian matalasta. Syksyn ahven on syvällä ja syvenee koko ajan. Jos kalastat lokakuussa neljästä metristä, saat pikkuahventa.

Toinen: käytetään kesän jigikokoa. Pieni jigi kerää pikkuahvenia, ja isot yksilöt jäävät väliin.

Kolmas: jäädään paikkaan, jossa ei ole ravintokalaa. Syksyllä kalaa etsitään kaikuluotaimella, ei sokkona kalastamalla.

Neljäs: liian nopea tekniikka marraskuussa. Kylmässä vedessä ottoja tulee tauon aikana, ja tauko saa olla pitkä.

Viides: tylsä koukku. Syysahven on paksuhuulinen ja kova, ja pehmeät jigirungot tylsyttävät kärjen nopeasti. Tarkista koukku joka kymmenennen kalan jälkeen kynnellä. Jos kärki luistaa, vaihda jigipää heti. Menetetty kilon ahven maksaa enemmän kuin uusi jigipää.

Kevään taktiikka on käytännössä syksyn peilikuva: matalaa, pientä ja hidasta. Vertailu kannattaa lukea jutusta ahvenen kalastus keväällä, ja lajin koko vuosirytmi löytyy napasivulta ahvenen kalastus.

10Usein kysyttyä