Muikun kalastus: parvet, verkot, nuottaus ja litka

Muikku on Suomen järvien tärkein saaliskala ja monen mökkiläisen kesän kohokohta. Se on parvikala, joka syö planktonia eikä juuri koskaan iske vieheeseen, joten pyynti perustuu verkkoihin ja nuottaan. Kun opit lukemaan parvien liikkeet vuorokauden ja vuodenajan mukaan, muikkua saa hämmästyttävän varmasti. Tämä sivu käy läpi lajin, parvien löytämisen, pyyntitavat, kauden, luvat ja muikun käytön ruokakalana.

01Muikku lajina

Muikku on lohikaloihin kuuluva pieni siikakala, joka elää koko ikänsä ulapan parvissa. Se syö Luonnonvarakeskuksen mukaan koko elämänsä ajan pääosin eläinplanktonia. Tämä on muikun kalastuksen tärkein yksittäinen fakta: planktoninsyöjä ei syö viehettä, joten muikkua ei kalasteta houkuttelemalla vaan asettamalla pyydys parven reitille.

Muikun erottaa nuoresta siiasta leuoista. Muikulla alaleuka on yläleukaa pidempi, siialla päinvastoin. Kylki on hopeinen, selkä tumma ja suomut irtoavat herkästi. Silmät ovat kokoon nähden suuret.

Koko ja kasvu

Muikun koko vaihtelee järvittäin enemmän kuin ehkä millään muulla suomalaisella kalalla. Tiheän kannan järvessä muikku jää pieneksi: Yli-Kitkalla ensimmäisen kesän poikanen on vain noin neljän sentin mittainen. Harvan kannan ja runsaan ravinnon vesissä sama ikäluokka kasvaa moninkertaiseksi, ja esimerkiksi Säkylän Pyhäjärvellä muikku voi olla ensimmäisen kesän jälkeen 13 ja 18 sentin välillä. Sukukypsäksi muikku tulee tyypillisesti toisena elinvuotenaan.

Kannat vaihtelevat rajusti vuosiluokkien mukana. Kun useampi peräkkäinen vuosiluokka epäonnistuu, puhutaan muikkukadosta, ja silloin järven muikkusaaliit romahtavat vuosiksi. Vastaavasti yksi vahva vuosiluokka voi kääntää tilanteen nopeasti.

Kutu

Muikku kutee syksyllä loka- ja joulukuun välillä, kun vesi on jäähtynyt noin 4 ja 7 asteen välille. Kutu tapahtuu parvissa tavallisesti alle kymmenen metrin syvyydessä. Mäti vajoaa pohjaan ja kuoriutuu vasta jäidenlähdön aikaan keväällä. Kutuaika on pyynnin kannalta tärkeä, koska silloin parvet tulevat matalaan ja lähelle rantoja.

Levinneisyys

Suomi on muikun ydinaluetta. Muikkujärviä on käytännössä koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Laji suosii isoja, kirkkaita ja puhtaita järviä mutta sietää myös lievästi sameita vesiä. Merialueella muikkua tavataan Perämeren ja itäisen Suomenlahden vähäsuolaisissa vesissä. Pohjois-Karjalassa Pielinen ja Höytiäinen ovat tunnettuja muikkuvesiä, ja niiden lupa-alueet on käyty läpi sivulla Joensuun kalastuspaikat.

02Muikkuparvien löytäminen

Muikun kalastus on ensisijaisesti parven etsimistä. Parvi liikkuu syvyyssuunnassa vuorokauden mukaan: päivällä muikut ovat syvällä, iltaisin ne nousevat pintaan syömään planktonia.

Kesällä tyynenä iltana parven löytää usein pelkällä katseella, kun seuraa pintakäyntejä. Veden pinta alkaa väreillä ja poreilla, kun parvi ruokailee pinnassa. Todennäköisimmin muikut löytyvät järven syvimpien monttujen yläpuolelta, joten syvyyskartta kertoo jo ennen vesille lähtöä, missä kannattaa katsella. Kaikuluotain tehostaa etsintää merkittävästi, koska tiivis muikkuparvi piirtyy luotaimeen selvänä pallona tai mattona välivedessä.

Syksyllä etsintä helpottuu. Kutuaan valmistelevat parvet siirtyvät matalille kovapohjaisille rannoille ja särkille, ja pyynti keskittyy tunnetuille kutupaikoille. Vanhat paikalliset kutupaikat ovat arvokkainta tietoa, mitä muikunpyytäjä voi saada.

03Muikun pyyntitavat

Verkkokalastus

Verkko on vapaa-ajankalastajan tärkein muikkupyydys. Muikkuverkko eroaa tavallisesta kalaverkosta kolmella tavalla: silmäkoko on pieni, lanka ohut ja pehmeä ja verkko mielellään korkea, vähintään kolme metriä, koska parvi liikkuu eri syvyyksissä.

Solmuvälin perusvalinta on 16 millimetriä, mutta muikun koko vaihtelee järvittäin ja vuosittain niin paljon, että käyttökelpoinen haarukka on 13 ja 20 millimetrin välillä. Nyrkkisääntö on, että senttimetri muikun pituutta vastaa millimetriä solmuväliä. Alkukesästä pyytää usein parhaiten 14 millimetrin verkko. Syksyä kohti muikku kasvaa ja mäti pullistaa kylkeä, jolloin parhaiten pyytävät 18 ja 20 millimetrin verkot. Langaksi valitaan ohut, noin 0,15 millimetrin monofiili.

Kesällä verkot lasketaan ilta-aikaan pintaan tai välivteen, koska muikut nousevat hämärässä ylös syömään. Pintaverkko lasketaan puolen metrin ja metrin tapsikoholla pinnan alle syvänteiden päälle. Syksyllä kutuaikaan verkot lasketaan pohjaan matalille kutupaikoille, tyypillisesti yhden ja viiden metrin syvyyteen.

Nosta verkot aamuvarhaisella. Syitä on kolme: muikku kuolee verkossa nopeasti ja laatu kärsii, lokit ehtivät saaliille heti herättyään ja ahvenet sekä hauet alkavat repiä verkossa olevia muikkuja päivän valjetessa. Lupa-asiat ja pyydyskalastuksen säännöt on koottu artikkeliin katiska- ja verkkokalastusluvat.

Nuottaus

Nuotta on muikunpyynnin perinteisin tehopyydys. Nuottauksessa parvi kierretään pitkällä verkkoseinällä ja saalis nostetaan nuotan perästä. Kesänuottaus tapahtuu avovedellä iltahämärässä, talvinuottaus jään alla, jolloin nuotta vedetään avannosta toiseen jään alle. Talvinuottaus on edelleen elinvoimainen pyyntimuoto etenkin Itä-Suomen suurilla järvillä, ja siihen perustuu iso osa talven tuoremuikun myynnistä.

Nuottaus on käytännössä ammattilaisten ja pyyntikuntien laji. Se vaatii kaluston, vähintään kahden hengen työryhmän ja vesialueen omistajan luvan. Vapaa-ajankalastajalle realistisin kosketus nuottaukseen on osallistua paikallisen osakaskunnan tai kalastuskunnan nuotanvetoon.

Litka ja onginta

Muikkua voi narrata myös vavalla, vaikka se on pyyntitapana marginaalinen. Litka on siimaan sidottu sarja pieniä koukkuja lyhyissä tapseissa, ja alimpana on paino. Koukut ovat pieniä ja hopeanvärisiä, ja ne voi jättää paljaiksi tai syöttää kärpäsentoukalla. Litkaus toimii silloin, kun parvi on tiheä ja lähellä: kesäiltana pinnassa ruokailevan parven reunalla tai talvella kairanreiästä, kun parvi seisoo avannon alla.

Tekniikka on yksinkertainen. Litka lasketaan parven syvyyteen ja sitä nostellaan kevyesti. Kun vapa alkaa täristä, odota hetki, koska ensimmäinen kala houkuttelee usein muikun jokaiseen koukkuun. Saalismäärät eivät vedä vertoja verkolle, mutta tapa on hauska ja sopii myös lapsille.

04Muikun kausi

Muikkua pyydetään lähes ympäri vuoden, mutta kaudessa on kaksi selvää huippua. Ensimmäinen on keskikesä ja loppukesä, jolloin parvet ruokailevat iltaisin pinnassa ja pintaverkot pyytävät varmasti. Tämä on mökkikalastuksen klassikkoaikaa: verkot iltaan, nosto aamukahville, muikut pannulle.

Toinen huippu on syksyn kutuaika loka- ja marraskuussa. Silloin parvet ovat matalassa ja tiiviinä, ja saaliit ovat vuoden suurimmat. Kutuajan muikku on myös arvokkainta, koska naaraissa on mätiä. Talvella pyynti jatkuu nuotalla ja jään alle lasketuilla verkoilla. Kevät on kauden hiljaisin vaihe. Koko kalastusvuoden rytmi on koottu artikkeliin kalastuskalenteri.

Muikku on myös järvien petokalojen tärkein ravinto, ja sen parvien liikkeet ohjaavat kuhan ja taimenen sijaintia. Tästä syystä muikkuparvien löytäminen hyödyttää myös vapakalastajaa, joka on avattu artikkelissa kuhan kalastus.

05Luvat

Muikulla ei ole alamittaa eikä rauhoitusaikaa. Pyynti on silti luvanvaraista pyydysten takia.

Verkko ja nuotta ovat seisovia pyydyksiä, joten ne vaativat aina vesialueen omistajan luvan iästä riippumatta. Käytännössä lupa ostetaan osakaskunnalta tai kalatalousalueelta, ja verkkomäärä on usein rajattu lupakohtaisesti. Lisäksi 18 ja 69 vuoden ikäisen pitää maksaa valtion kalastonhoitomaksu, kun kalastaa muuten kuin ongella tai pilkillä. Litkalla onkiminen paljain koukuin ilman heittokalastusta rinnastuu ongintaan monilla vesillä, mutta rajanveto vaihtelee, joten varmin linja on maksaa kalastonhoitomaksu. Muista myös, että pyydykset merkitään vesille asianmukaisin merkein.

06Muikku ruokakalana

Muikku on monen mielestä Suomen paras ruokakala, ja perustelut ovat vahvat. Liha on rasvaista ja maukasta, ruodot ovat pehmeät ja koko kala syödään sellaisenaan. Kaupallisesti muikku on sisävesien tärkein saalis, ja saaliin arvo oli vuonna 2022 noin 6,1 miljoonaa euroa.

Tuore muikku perataan puhkomalla: pää taitetaan poikki ja sisälmykset vedetään ulos samalla liikkeellä. Tottunut perkaaja käsittelee kilon muikkuja muutamassa minuutissa. Klassikkoruoka on ruisjauhoissa pyöritetty ja voissa paistettu muikku. Savumuikku, muikkukukko ja hiillostettu muikku ovat muita perinteisiä valmistustapoja. Kuopiossa muikku on kaupungin tunnuskala ja torilla myydään sekä muikkua että kalakukkoa, ja seudun kalapaikat on koottu sivulle kalastus Kuopiossa.

Muikun mäti on suomalaisen keittiön arvokkaimpia raaka-aineita. Kutuajan mäti irrotetaan ja suolataan, ja juhlasesonkina siitä maksetaan kalatiskillä yli sata euroa kilolta. Verestys ja katkeamaton kylmäketju ratkaisevat laadun: nosta verkot aamulla viileään aikaan ja saata saalis jäihin heti.

07Usein kysyttyä