Vertikaalijigaus: näin haet kuhan syvänteestä veneellä ja kaikuluotaimella

Vertikaalijigauksessa jigia ei heitetä vaan lasketaan suoraan alas veneen alle, ja ajelehtiva vene kuljettaa sitä eteenpäin. Kaikuluotaimen ruudulla näet sekä kalat että oman jigisi, joten kalastat tarkasti oikeassa syvyydessä etkä arvaile. Menetelmä on Suomessa tehokkain tapa saada kuhaa kesän ja syksyn syvänteistä. Alta löydät painot syvyyksittäin, veneen hallinnan ja kaikukuvan lukemisen.

01Mitä vertikaalijigaus oikeasti on

Ero tavalliseen jigaukseen on esitystapa. Heittojigauksessa jigi lentää kauas, laskeutuu vinosti ja tulee sinua kohti kaarena. Vertikaalijigauksessa siima on kohtisuorassa alaspäin, jigi on koko ajan tunnetussa syvyydessä ja vene tekee liikkeen puolestasi.

Se kuulostaa passiiviselta. Ei ole. Vertikaalijigaus on jigauksen tarkin muoto, koska tiedät sentin tarkkuudella missä jigi on. Kun kaikuluotain näyttää kuhan kaaren yhdeksässä metrissä ja pohja on yhdessätoista, lasket jigin kymmeneen metriin ja pidät sen siellä. Heittojigauksessa sama esitys olisi tuurikysymys.

Menetelmä toimii parhaiten silloin kun kalat ovat tiiviissä paikoissa: syvänteiden rinteillä, harjanteiden päällä, jyrkissä pudotuksissa ja siltapilarien kupeessa. Laajalla tasaisella pohjalla heittojigaus kattaa enemmän vettä nopeammin.

02Kalusto joka toimii

Vapa on lyhyt ja jäykkä. 165 cm ja 195 cm välillä oleva vapa on hallittava veneessä ja siirtää koukkuiskun heti jigille. Pitkä heittovapa on veneessä vain tiellä. Heittopainoluokaksi 10 g ja 40 g väliltä, kuhavesillä useimmiten 15 g ja 30 g.

Kela on mieluiten matalaprofiilinen hyrrä. Hyrrästä saa siimaa peukalolla säädellen pohjaan asti ilman että avaat kaarta, ja siima laskeutuu suoraan. Avokelalla pärjää, mutta siima kiertyy ja veltostuu laskuvaiheessa.

Siimaksi 0,12 mm ja 0,15 mm välillä oleva kuitusiima. Ohut siima leikkaa vettä eikä kaarru, mikä on koko menetelmän ydin. Perukkeeksi 50 cm fluorocarbonia 0,30 mm ja 0,40 mm väliltä. Pitkää peruketta ei tarvita, koska heittoa ei ole. Paksuudet ja liitossolmut käydään läpi jigisiiman ja perukkeen oppaassa.

Kaikuluotain on välttämätön, ei kiva lisä. Ilman luotainta et tiedä missä pohja on, et näe kaloja etkä näe omaa jigiäsi. Perusmalli riittää, kunhan siinä on kunnollinen kaikukuva ja anturi on asennettu niin ettei se kuplitse.

Sähköperämoottori muuttaa vertikaalijigauksen kokonaan. Sillä pidät veneen halutulla rinteellä ja säädät ajelehtimisnopeuden tuulesta riippumatta. Ilman sitä olet tuulen armoilla. Vene ja moottorivaihtoehdot käydään läpi kalastusveneen oppaassa.

03Jigipainon valinta syvyyden mukaan

Painon tehtävä on pitää siima pystysuorassa. Liian kevyt jigi jää jälkeen ajelehtivasta veneestä, siima kaartuu ja menetät sekä tunnon että syvyyden hallinnan. Liian painava jigi laskeutuu kuin kivi, eikä kuha ehdi ottaa sitä pudotuksessa.

Oikea paino löytyy siimakulmasta. Jos siima on yli 20 asteen kulmassa pystysuorasta, paino on liian kevyt. Katso siiman kulmaa vedenpinnalla, älä ruutua.

Jigin koko kulkee painon rinnalla. Kesäkuussa 8 cm shad riittää, lokakuussa mennään 11 cm ja 13 cm kokoon. Isompi jigi vaatii isomman jigipään, jotta pyrstö toimii oikein. Jigipään ja rungon suhde käydään läpi tarkemmin jigipäiden ja painon valinnassa.

04Veneen ajelehtimisen hallinta

Vertikaalijigaus on veneenhallintalaji. Kalastus onnistuu vain jos vene liikkuu hitaasti ja hallitusti oikean pohjanmuodon yli.

1. Aja rinteen tai harjanteen tuulen yläpuolelle ja sammuta perämoottori. Anna veneen ajelehtia vapaasti ja katso mihin suuntaan ja kuinka nopeasti se lähtee.
2. Tarkista nopeus GPS:stä. Tavoitenopeus on 0,5 km/h ja 1,5 km/h välillä. Yli 2 km/h on jo liikaa, jolloin jigi ei ehdi toimia.
3. Jos nopeus on liian suuri, laske ajoankkuri eli ajelehtimispussi. Se hidastaa venettä kolmanneksella ja kääntää samalla veneen kylki tuuleen, jolloin useampi kalastaja mahtuu kalastamaan.
4. Jos käytössä on sähkömoottori, aseta se pitämään vastaan tuulta. Silloin säädät nopeuden itse etkä ole tuulen armoilla.
5. Kun ajelehtiminen ohittaa hyvän kohdan, aja takaisin lähtöpisteen tuulen puolelle ja toista sama linja. Merkitse toimiva linja luotaimen karttaan.

Tuuli ja virta eivät aina ole samansuuntaisia. Jos vene kääntyy kylkeen ja siima lähtee menemään veneen alle, siirry veneen toiselle laidalle. Siima ei saa koskaan mennä veneen alle, koska silloin se ottaa kiinni perämoottoriin ensimmäisessä isossa kalassa.

05Siiman pitäminen pystysuorassa

Tämä on koko menetelmän ratkaiseva yksityiskohta. Kun siima on pystyssä, tunnet pohjan, tunnet iskun ja tiedät syvyyden. Kun se kaartuu, kalastat sokkona.

Neljä keinoa pitää siima pystyssä:

Lisää painoa. Yksinkertaisin ja tehokkain. Nosta jigipäätä 4 g ja 6 g portaissa kunnes siima suoristuu.

Ohenna siimaa. 0,12 mm kuitu kaartuu selvästi vähemmän kuin 0,18 mm. Yksi askel ohuempaan vastaa noin viiden gramman lisäpainoa.

Hidasta venettä. Ajoankkuri tai sähkömoottori vastaan tuulta.

Kalasta veneen ajelehtimissuunnan puolelta. Jos vene liikkuu itään, kalasta itäisen laidan yli. Silloin siima jää veneen ulkopuolelle luonnostaan.

06Kaikukuvan lukeminen

Luotaimen ruudulla vasen reuna on menneisyys ja oikea reuna on nyt. Kaikki mitä näet oikeassa reunassa on juuri nyt veneen alla.

1. Etsi pohjaviiva ja lukitse syvyysalue käsin. Automaattinen skaala hyppii ja tekee kuvasta lukukelvottoman.
2. Tunnista pohjan laatu. Paksu ja punainen viiva on kovaa pohjaa eli soraa tai kalliota. Ohut ja hajanainen viiva on pehmeää mutaa. Kuha viihtyy kovan ja pehmeän rajapinnalla.
3. Etsi kaaret. Selkeä kaari tarkoittaa yksittäistä kalaa joka ohitti anturin kartion. Mitä täydempi kaari, sitä pidempään kala oli kartiossa eli sitä hitaammin vene liikkui.
4. Tunnista kuhan tyypillinen kuva. Kuhat ovat usein yksittäisiä tai pieninä ryhminä aivan pohjan tuntumassa, 0,5 m ja 2 m korkeudella pohjasta. Ne piirtyvät lyhyinä ja paksuina kaarina.
5. Etsi ravintokala. Pilvimäinen möykky välivedessä on muikku tai kuore. Kuha on lähes aina sen alapuolella tai reunalla.
6. Etsi oma jigisi. Ohut vino viiva joka liikkuu ylös ja alas vavan liikkeen mukaan on jigi. Jos et näe jigiä, siima on vinossa etkä kalasta veneen alla.

Kun näet kaaren ja jigiviivan yhdistyvän ruudulla, isku tulee yleensä sekunnin sisällä. Tämä on vertikaalijigauksen paras hetki, ja se on syy miksi luotainta katsotaan koko ajan.

07Kuhan hakeminen syvänteistä vuodenajan mukaan

Kuha vaihtaa syvyyttä valon, veden lämpötilan ja ravintokalan mukaan. Sama syvänne tuottaa eri syvyydellä kesäkuussa ja lokakuussa.

Elokuun ja lokakuun välinen jakso on vertikaalijigauksen parasta aikaa. Vesi on kerrostunut, kuhat ovat ennustettavissa paikoissa ja ne syövät. Syksyn tarkempi taktiikka löytyy kuhan syyskalastuksen oppaasta.

08Vetotekniikka

Liike on pieni. Aloittelija tekee liian isoja nostoja, koska heittojigauksessa nosto on iso.

Perusliike menee näin:

1. Laske jigi pohjaan asti ja anna siiman veltostua hetkeksi, jotta tiedät pohjan.
2. Kelaa jigi 20 cm ja 50 cm väliseen korkeuteen pohjasta.
3. Nosta vavan kärkeä 20 cm ja 40 cm.
4. Laske kärki takaisin siiman kanssa, hallitusti. Älä pudota kärkeä löysälle, koska silloin et tunne iskua.
5. Pidä tauko yhdestä kolmeen sekuntiin. Isku tulee lähes aina tauon aikana.
6. Toista, ja tarkista pohjan syvyys noin kymmenen liikkeen välein.

Nyhtöjigauksessa nostot ovat vielä pienempiä, 5 cm ja 15 cm väliltä, ja liike on nopeaa värinää. Se toimii kylmässä vedessä ja nirsolle kuhalle. Kesällä isompi ja hitaampi liike on yleensä parempi.

09Välivesijigaus

Kuha ei ole aina pohjassa. Kun se seuraa muikkuparvea, se voi olla kymmenessä metrissä vaikka pohja on kahdessakymmenessä. Tätä kutsutaan välivesijigaukseksi, ja se on suomalaisilla suurilla järvillä usein tuottoisin muoto syksyllä.

Idea on sama, mutta pohjaa ei käytetä vertailukohtana. Lasket jigin laskien kelan kierroksia tai siiman metrimerkintöjä, pysähdyt luotaimelta näkyvän parven yläreunaan ja kalastat siellä. Kuha nousee ylöspäin ottamaan, mutta harvoin laskeutuu alas. Siksi jigi pidetään aina parven yläpuolella eikä sen sisällä.

Merkkaa siima 5 metrin välein pysyvällä tussilla, jolloin syvyyden asettaminen on nopeaa.

10Isku ja koukkuisku

Kuhan isku vertikaalissa tuntuu harvoin nykäisyltä. Yleisimmät merkit:

Paino katoaa. Kuha nousi ylöspäin jigin kanssa, siima veltostui. Tämä on suomalaisen kuhajigauksen klassisin isku.

Siima muuttuu raskaaksi. Jigi tuntuu yhtäkkiä painavammalta, ikään kuin se olisi tarttunut kasviin.

Selkeä töytäisy. Aktiivinen kala, tavallisin syksyllä.

Koukkuisku on lyhyt ja terävä sivulle, ei ylös. Kuitusiima ei jousta, joten iso rytkäisy vain repii koukun kuhan suusta. Nosta vapa 45 asteeseen ja pidä paine päällä koko ajan. Kuhajigivalinnat ja koukkutyypit käydään läpi kuhajigien vertailussa.

11Viisi virhettä jotka pilaavat päivän

Liian kevyt jigi. Yleisin virhe. Jos et näe jigiä luotaimelta, se ei ole veneen alla.

Liian nopea ajelehtiminen. Yli 2 km/h nopeudella jigi laahaa perässä eikä kuha ehdi ottaa.

Luotainta ei katsota. Vertikaalijigaus ilman ruudun seuraamista on pelkkää arpapeliä.

Samassa paikassa jäädään liian pitkäksi aikaa. Jos kymmenen ajelehtimista ei tuota, syvyys tai paikka on väärä. Vaihda.

Anturi kuplii. Jos anturi on väärässä paikassa rungossa, kuva katoaa heti kun vene liikkuu. Tarkista tämä ennen kuin syytät kaloja. Lajikohtaiset paikat ja kausi käydään läpi kuhan kalastuksen oppaassa.

12Usein kysyttyä