Mateen kalastus: madekoukku, pilkki ja talven paras kala

Made on Suomen ainoa makean veden turskakala ja ainoa kala, joka kutee keskellä talvea. Kun muut lajit ovat hitaimmillaan, made kerääntyy matalille karikoille ja syö aktiivisesti. Siksi madekausi on tammi- ja helmikuussa, ja siksi mateen pyynti on pimeän ja pakkasen laji. Tämä sivu käy läpi mateen elintavat, madekoukun ja iskukoukun käytön, matikan pilkinnän, syötit ja paikat sekä sen mitä saaliille kannattaa tehdä keittiössä.

01Made lajina

Tuntomerkit

Made on helppo tunnistaa. Ruumis on pitkulainen ja limainen, pää leveä ja litteä, ja leuan alla on yksi selvä viiksisäie. Selässä on kaksi selkäevää, joista takimmainen on pitkä ja yhtyy lähes pyrstöön. Väritys on marmoroitu ruskeankeltainen, ja se vaihtelee pohjan mukaan.

Made on ainoa turskakalojen heimon laji, joka elää Suomen sisävesissä. Suku on sama kuin turskalla ja koljalla, mikä näkyy sekä ruumiinmuodossa että lihan rakenteessa.

Kasvu, koko ja ikä

Luonnonvarakeskuksen mukaan made kasvaa ensimmäisenä vuotenaan 10 ja 12 senttimetrin pituiseksi. Kolmivuotiaana kala on noin 22 ja 25 senttimetrin välillä, ja kolmesta viiteen vuotta myöhemmin 35 ja 40 senttimetrin välillä. Pohjoisessa made tulee sukukypsäksi viiden tai kuuden vuoden iässä, etelässä hieman nuorempana.

Isot mateet ovat harvinaisia mutta eivät mahdottomia. Kuuden ja kahdeksan kilon painoisia mateita on viime aikoina ilmoitettu saadun useammin Pohjois-Suomesta. Tavallinen saaliskala painaa puolen kilon ja kahden kilon välillä.

Elinympäristö ja levinneisyys

Made viihtyy kylmässä ja viileässä vedessä. Sen levinneisyysalue kattaa pohjoisen pallonpuoliskon viileät ja lauhkeat sisävedet sekä vähäsuolaiset murtovedet. Suomessa madetta on lähes kaikkialla, sekä järvissä, joissa että rannikon murtovedessä.

Nuoret mateet viettävät ensimmäiset vuotensa rantavesissä ja siirtyvät sitten syvemmälle. Aikuinen made on pohjakala, joka piileskelee kesällä kivien alla ja syvänteissä eikä juuri liiku päivällä.

Kannan tila ei ole itsestäänselvyys. Vuoden 2019 uhanalaisuusarvioinnissa made luokiteltiin silmälläpidettäväksi. Vesien lämpeneminen on lajille suora uhka, koska made tarvitsee kylmän talven kutuun.

Ravinto

Poikaset syövät planktonia. Kasvavat mateet siirtyvät pohjaeläimiin, ja isot yksilöt syövät lisäksi pikkukalaa. Made on nuuskiva saalistaja, joka etsii ruokaa haju- ja tuntoaistilla eikä näöllä. Tämä selittää suoraan, miksi mateen pyynnissä käytetään haisevaa syöttiä eikä värikkäitä vieheitä.

02Mateen kutuaika ja madekausi

Made kutee keskellä talvea, tyypillisesti tammikuun ja helmikuun aikana. Aikuiset kalat kerääntyvät kudulle virtapaikkoihin sekä järven tai meren rantavesiin. Kutupaikat ovat tavallisesti alle kolmen metrin syvyydessä hiekka- tai sorapohjalla.

Tämä on koko madekalastuksen ydin. Made tulee kerran vuodessa matalaan, ja se tapahtuu kylmimpään aikaan. Muina aikoina kala on hajallaan syvänteissä ja käytännössä tavoittamattomissa vapakalastajalle.

Kausi alkaa yleensä loppiaisen tienoilla ja huipentuu helmikuun alkupäiviin. Etelärannikolla ja Saaristomerellä sesonki painottuu usein hieman aikaisemmaksi kuin Järvi-Suomessa ja pohjoisessa. Vuoden muut sesongit lajeittain löytyvät artikkelista kalastuskalenteri.

Kudun aikaan made liikkuu pimeällä. Paras pyyntiaika on illasta puoleenyöhön, ja koukkupyynnissä yö tekee työn puolestasi.

03Missä madetta on

Made hakeutuu kudulle koville pohjille matalaan. Käytännön avainpaikkoja ovat karikot ja kivikkoiset matalikot, salmien kapeikot ja niiden virtauskohdat, jokisuut ja niiden edustat, hiekka- ja sorapohjaiset niemenkärjet sekä satama-altaiden reunat rannikolla.

Sopiva syvyys koukkupyynnissä on tyypillisesti kahdesta neljään metriä. Pohja saa olla pehmeäkin, mutta louhikko on huono, koska koukku takertuu ja syötti hautautuu.

Rannikolla suurimmat mateet saadaan Etelä-Suomen merialueelta. Perinteisiä alueita ovat Porkkalan ympäristö sekä Inkoon ja Rymättylän vedet.

Järvellä kannattaa etsiä matala kova selkäkarikko, jonka vieressä on syvempää vettä. Made nousee syvänteestä karikolle kudun ajaksi ja palaa syvälle sen jälkeen.

04Mateen pyyntitavat

Madekoukku

Madekoukku on mateen perinteinen ja tehokkain pyydys. Kyse ei ole mistään monimutkaisesta: iso yksihaarainen syöttikoukku, vahva siima ja paino.

Rakenne on yksinkertainen. Jäähän kairataan reikä, siima ripustetaan jään yli menevään keppiin tai reikään asetettavaan lautaan, ja koukku lasketaan pohjan tuntumaan. Koukku ei saa jäädä makaamaan pohjalle, koska silloin syötti hautautuu liejuun. Syvyys mitataan ensin pilkkiongella ja siima säädetään sen mukaan.

Reikä kairataan yleensä neljästä viiteen tuumaan, mikä riittää isollekin mateelle ja jäätyy hitaammin umpeen kuin pieni reikä.

Koukut lasketaan illalla ja koetaan aamulla. Made syö pimeällä, joten yön yli jätetty koukku tekee työn. Kylmällä säällä reikä jäätyy, joten koukkujen päälle kannattaa laittaa lunta tai käyttää reikäkantta.

Koukkupyynti on pyydyskalastusta, joten se vaatii aina vesialueen omistajan luvan. Kalastonhoitomaksu ei kata koukkupyyntiä. Lupakäytännöt ja pyydysmerkit käydään läpi artikkelissa katiska- ja verkkokalastusluvat.

Iskukoukku

Iskukoukku on mekaaninen ansa, joka napsahtaa kiinni kalan leukaan, kun kala nappaa syötin. Se viritetään keppiin sidottuun paksuun nylonlankaan, jonka päässä on luokki. Iskukoukku sidotaan sekä laukaisimestaan että varrestaan, jotta iso kala ei tempaise laukaisijaa irti.

Iskukoukun pääkohde on hauki, mutta made tarttuu siihen usein. Mateen pyyntiin moni kokenut suosii kuitenkin tavallista isoa syöttikoukkua iskukoukun sijaan, koska made nielee syötin syvälle eikä laukaisumekanismia tarvita.

Syötiksi käyvät kuollut särki, kuore, silakka, ahven, muikku ja kiiski. Syötti kannattaa vaihtaa vähintään parin päivän välein, jotta pyytävyys säilyy.

Iskukoukkukalastus aloitetaan usein kevätjäillä leudolla säällä, kun reikä ei jäädy yön aikana umpeen.

Matikan pilkintä

Pilkkiminen on madekalastuksen aktiivinen puoli, ja se on selvästi hauskempaa kuin koukkujen kokeminen. Se tehdään pimeässä, tyypillisesti illalla kello 17 ja 22 välillä.

Kaksi vieheryhmää hallitsee. Ryöstäjä on kengänpohjan muotoinen metallinen viehe, jossa on isot koukut ja usein valkoiseksi maalattu alapinta jäljittelemässä kalan vatsaa. Sitä nykäistään pohjan tuntumassa nopeasti, ja isku annetaan heti kun tuntuu liikettä.

Madehara on paino, jonka ympärillä on useita ylöspäin osoittavia koukkuja. Sillä koputellaan ja tökitään pohjaa, mikä nostaa liejua ja houkuttelee mateen paikalle. Painon yläpuoliseen koukkuun laitetaan luonnonsyöttiä. Madehara pyytää tasaisesti koko madesesongin ajan.

Otti tuntuu siiman tönimisenä kädessä, kun made tulee nuuskimaan syöttiä. Nopea vastaisku iskee koukun mateen alaleukaan. Made ei vastustele kovin voimakkaasti, mutta iso kala on painava ja limainen, joten reiän suulla kannattaa olla varovainen.

Syötiksi pilkinnässä käyvät silakan- ja muikunpalat sekä katka. Ahven ja kuha ovat kestävämpiä syöttejä, koska ne pysyvät koukussa pidempään.

Verkko ja muut pyydykset

Made jää verkkoon kutuaikaan, kun verkot lasketaan matalille karikoille. Solmuväli on tyypillisesti 40 ja 55 millimetrin välillä. Verkkopyynti vaatii aina vesialueen omistajan luvan ja pyydysmerkit.

Pitkäsiima ja koukkuriveihin perustuvat menetelmät ovat perinteinen tapa pyytää madetta rannikolla ja isoilla järvillä. Nekin ovat pyydyskalastusta ja vaativat saman luvan.

05Kalusto ja varusteet

Madepilkkiin riittää tukeva pilkkivapa. Ryöstäjä ja madehara painavat kymmeniä grammoja, joten hentoa ahvenpilkkiä ei kannata käyttää. Siimaksi käy 0,25 ja 0,35 millimetrin monofiili tai ohut kuitusiima, jos haluat paremman tuntuman.

Otsalamppu on pakollinen. Madekalastus tehdään pimeässä, ja punainen valo säilyttää hämäränäön paremmin kuin valkoinen.

Koukkupyynnissä tarvitset kairan, pilkkiongen syvyyden mittaamiseen, riittävän vahvan siiman ja pyydysmerkit. Merkkien on oltava kunnossa, koska pyydysmerkkien puuttuminen on yleisin syy kalastuksenvalvojan huomautukseen.

Jääturvallisuus ratkaisee kaiken muun. Made pyydetään usein virtapaikkojen ja salmien läheltä, ja juuri siellä jää on heikointa. Naskalit kaulassa, jääsauva kädessä ja kaveri mukaan. Kelluntapukineiden vaihtoehdot käydään läpi artikkelissa kalastusliivi.

06Alamitta, rauhoitus ja luvat

Mateella ei ole valtakunnallista alinta pyyntimittaa eikä valtakunnallista rauhoitusaikaa. Tämä ei tarkoita, että pyynti olisi täysin vapaata.

Kalatalousalueet ja osakaskunnat voivat asettaa omia rajoituksiaan, ja kutuaikaisia kalastuskieltoja on voimassa monilla alueilla. Rajoitukset koskevat usein kaikkea kalastusta tietyllä alueella tiettynä aikana, jolloin ne osuvat myös madekoukkuihin. Voimassa olevat mitat ja rauhoitukset lajeittain löytyvät artikkelista kalojen alamitat ja rauhoitusajat.

Lupapuoli on madekalastuksessa selkeä. Pilkkiminen kuuluu jokamiehen kalastusoikeuksiin eikä vaadi kalastonhoitomaksua, mutta koukku, verkko ja pitkäsiima vaativat aina vesialueen omistajan luvan. Kokonaiskuva luvista löytyy artikkelista kalastuslupa.

Made on myös silmälläpidettävä laji. Kutupaikalla kalastaessa kannattaa pitää saalis kohtuullisena ja jättää osa kaloista kutemaan.

07Made ruokana

Made on aliarvostettu ruokakala, ja syyttä. Liha on valkoista, kiinteää ja lähes ruodotonta, ja se muistuttaa rakenteeltaan turskaa. Mateen paras aika keitteissä on sama kuin pyynnissä, eli talvi.

Mateen maksa on lajin kruunu. Se on suuri, rasvainen ja voimakkaan makuinen, ja se kuuluu perinteisesti mateen keittoon. Mateen mäti on arvostettu herkku, joka tarjoillaan tammi- ja helmikuussa blinien kanssa smetanan ja punasipulin kera.

Käsittelyssä lima on ainoa hankaluus. Made nyljetään yleensä kokonaan sen sijaan että se suomustettaisiin. Nahka irrotetaan pään takaa viiltämällä ja vetämällä pihdeillä kohti pyrstöä. Kylmässä ja kuivassa nahka irtoaa helpommin kuin lämpimässä.

Made kuuluu Ruokaviraston elohopeaa kerääviin petokaloihin yhdessä hauen, ison ahvenen ja kuhan kanssa. Suositus koskee niitä, jotka syövät sisävesikalaa päivittäin. Kohtuullinen käyttö ei ole ongelma.

08Yleisimmät virheet mateen kalastuksessa

Ensimmäinen virhe on kalastaa liian syvältä. Kutuaikaan made on matalalla, tyypillisesti kahdesta neljään metriin. Kaksikymmenmetrisestä syvänteestä ei tule mitään.

Toinen virhe on kalastaa valoisaan aikaan. Made on yökala. Päivällä pilkitty madereikä on lähes aina tyhjä, mutta sama reikä voi tuottaa illalla hyvin.

Kolmas virhe on jättää koukku makaamaan pohjaan. Liejuun hautautunut syötti ei haise veteen eikä pyydä. Säädä syvyys niin, että syötti on juuri pohjan yläpuolella.

Neljäs virhe on liian pieni tai liian tuore syötti. Made etsii ruokaa hajun perusteella. Rasvainen ja voimakastuoksuinen silakka tai muikku toimii paremmin kuin veretön palanen valkolihaista kalaa.

Viides virhe on pyydysmerkkien laiminlyönti ja lupien unohtaminen. Madekoukku on pyydys, ei viehe, ja siihen pätevät pyydyskalastuksen säännöt kokonaisuudessaan.

09Usein kysyttyä