Kalastuskalenteri: Suomen kalastusvuosi kuukausi kuukaudelta

Kalastuksen ajoitus ratkaisee enemmän kuin viehevalinta. Veden lämpötila ohjaa kalojen aineenvaihduntaa ja kutua, ja kutu puolestaan määrää missä kalat ovat. Alla koko kalastusvuosi kuukausittain: parhaat lajit, pintaveden lämpötilat, toimivat tekniikat ja ne rauhoitukset jotka pitää muistaa. Lopussa käydään läpi myös se, mitä kuun vaiheista ja solunaarikalentereista oikeasti tiedetään.

01Veden lämpötila on kalenterin runko

Kalat ovat vaihtolämpöisiä. Kun vesi lämpenee, aineenvaihdunta kiihtyy ja kala syö enemmän. Kun vesi kylmenee, kala liikkuu vähemmän ja syö harvemmin mutta usein isompia paloja. Tämä on syy siihen, miksi sama järvi antaa kesäkuussa kalaa tunnissa ja helmikuussa vasta kuudessa tunnissa.

Kalenteripäivä on vain likiarvo. Sama päivämäärä tarkoittaa eri asiaa Helsingissä ja Inarissa, ja aikainen kevät siirtää koko vuoden aikataulua kahdella viikolla. Käytä alla olevaa taulukkoa runkona ja korjaa sitä oman vesistösi lämpötilan mukaan. Lämpömittari veneessä on halvin tapa tehdä kalenterista tarkka.

Pohjois-Suomessa vuodenkierto tulee tyypillisesti kahdesta kolmeen viikkoa jäljessä eteläisestä Suomesta, ja jääpeite kestää selvästi pidempään.

02Koko vuosi yhdessä taulukossa

Lämpötilat ovat suuntaa antavia pintaveden arvoja eteläisessä Suomessa. Rauhoitussarake on tiivistelmä, ei täydellinen luettelo. Tarkat säädökset ja alueelliset poikkeukset löytyvät sivulta kalojen alamitat ja rauhoitusajat.

03Talvi, tammikuusta maaliskuuhun

Jään alla vesi on kylmimmillään ja kalat hitaimmillaan. Se ei tarkoita, etteikö kalaa saisi, vaan että esitys pitää hidastaa ja paikka pitää löytää tarkasti.

Ahven talvehtii parvina, usein syvänteen reunalla ja kovalla pohjalla. Aamu ja iltapäivä ovat parhaat hetket. Pilkin koko kannattaa pitää pienenä, ja liike lyhyenä nostona jota seuraa pitkä paikallaanpito.

Made on talven erikoisuus. Se kutee tammi- ja helmikuussa, tyypillisesti alle viiden asteen vedessä, ja siirtyy kutuaikana matalille kovapohjaisille alueille. Iskukoukut ja pilkki hiekka- ja sorapohjalla toimivat parhaiten pimeän tultua.

Kuha nousee jään alla välivedessä ja käy syömässä lyhyinä jaksoina hämärän aikaan. Tasapainopilkki syvänteen reunalla on tehokas.

Loppumaaliskuussa auringon lämpö alkaa vaikuttaa jään alle, ja ahvenet siirtyvät matalampaan hakemaan lämpöä. Tämä on jäältä kalastavan paras jakso koko talvessa.

04Kevät, huhtikuusta toukokuuhun

Kevät on Suomen kalastusvuoden vilkkain jakso. Vesi lämpenee nopeasti, kalat siirtyvät matalaan ja kutu käynnistyy lajeittain porrastetusti.

Hauki kutee ensimmäisenä, heti jäiden lähdettyä. Kutu kestää lyhyen ajan, ja kudun jälkeen hauki lepää muutaman päivän ennen kuin alkaa syödä voimakkaasti. Kevään paras haukijakso on juuri tuo kudun jälkeinen viikko matalassa lämpimässä vedessä.

Ahven siirtyy matalaan lämpimään veteen ennen kutua. Kevään ahvenkalastus on ajoituksessa: liian aikaisin ja parvet ovat vielä syvällä, liian myöhään ja kalat ovat hajaantuneet. Tarkempi ohjeistus löytyy sivulta ahvenen kalastus keväällä.

Kuha kutee vasta kun vesi ylittää noin kaksitoista astetta, eli selvästi hauen ja ahvenen jälkeen. Kutupaikka on tyypillisesti kovaa pohjaa suojaisessa lahdessa, ja koiras vartioi pesää. Kudun ajoitus ja paikat käsitellään sivulla kuhan kutuaika.

Huhtikuu ja toukokuu ovat myös kirjolohi-istutusten aikaa monilla maksullisilla kohteilla, mikä tekee niistä hyvän aloituspaikan uudelle kalastajalle.

05Kesä, kesäkuusta elokuuhun

Kesäkuu on monen mielestä vuoden paras kuukausi. Vesi on lämmennyt mutta ei vielä liian lämmintä, kaikki lajit syövät ja valoa riittää läpi vuorokauden.

Heinäkuussa pintavesi voi nousta yli kahdenkymmenen asteen. Silloin kalat vetäytyvät syvemmälle tai varjoon ja aktiivisuus siirtyy aamuun, iltaan ja yöhön. Kuhan yöuistelu on heinäkuun tehokkain menetelmä, koska kuha nousee pimeällä välivesiin syömään.

Elokuussa vesi alkaa jäähtyä ja ahvenet muodostavat isoja parvia, jotka ajavat muikkuja ja pikkukaloja pintaan. Pintaryöstöt ovat elokuun ja syyskuun näkyvin ilmiö, ja ne kannattaa hyödyntää heti kun havaitset lokkien kerääntyvän.

Kesällä kannattaa muistaa myös lämpökerrostuneisuus. Suurissa järvissä syntyy harppauskerros, jonka alapuolella happea on vähän. Kalat pysyvät tämän kerroksen yläpuolella tai sen tuntumassa, joten kaikuluotain kannattaa lukea juuri sitä silmällä pitäen.

06Syksy, syyskuusta marraskuuhun

Syksy on isojen kalojen aikaa. Vesi jäähtyy, kalat syövät varastoon ja saaliskalat parveutuvat.

Hauki syö syksyllä isoja paloja. Syyskuusta marraskuuhun on paras jakso todella isolle hauelle, ja vieheen koko kannattaa nostaa selvästi kesäkokoa suuremmaksi. Vetonopeus lasketaan sitä mukaa kun vesi kylmenee.

Kuha siirtyy syvänteisiin ja syö tiiviissä jaksoissa. Marraskuun kuhajigaus vaatii kärsivällisyyttä ja hitaan pystysuoran esityksen. Syyskauden tekniikat käydään läpi sivulla kuhan kalastus syksyllä.

Syksy on myös se aika, jolloin lohikalojen rauhoitukset koskettavat suurinta osaa vapaa-ajankalastajista. Lohi, meritaimen, järvitaimen, purotaimen ja järvilohi ovat rauhoitettuja joessa, purossa, koskessa ja virtapaikassa syys-, loka- ja marraskuun ajan. Vavalla ja uistelemalla pyynti on näissäkin vesissä sallittu syyskuun kymmenenä ensimmäisenä päivänä ja marraskuun 15. päivän jälkeen. Tämä poikkeus on syytä lukea tarkkaan, koska se on vuoden yleisin sekaannuksen aihe.

07Rauhoitukset ja alamitat, mitä kalenterin päälle pitää tarkistaa

Valtakunnalliset rauhoitusajat ja pyyntimitat tulevat valtioneuvoston asetuksesta kalastuksesta (1360/2015) muutoksineen. Alla keskeisimmät, mutta lista ei ole täydellinen ja alueelliset päätökset voivat olla tiukempia.

Kuhan pyyntimitta on hyvä esimerkki siitä, miksi paikallinen tarkistus kannattaa. Vapaa-ajankalastuksen alamitta on 42 senttiä, mutta useat kalatalousalueet ovat nostaneet sitä omilla päätöksillään. Esimerkiksi Helsinki-Espoon kalatalousalueella mitta nousee 45 senttiin 1.4.2026 alkaen. Tarkista aina oman vesialueesi määräykset ennen kuin lähdet. Voimassa olevat rajoitukset ja kartta löytyvät kalastusrajoitus.fi-palvelusta, ja niitä käsitellään sivulla kalastusrajoitukset.

Muista myös luvat. Onginta ja pilkkiminen kuuluvat yleiskalastusoikeuksiin, mutta viehekalastus vaatii kalastonhoitomaksun sekä usein vesialueen oman luvan. Maksun sisältö ja hinnat käydään läpi sivulla kalastonhoitomaksu.

08Kuun vaiheet ja solunaarikalenterit, mitä oikeasti tiedetään

Solunaariteoria syntyi 1930-luvulla John Alden Knightin havainnoista ja väittää, että kuun ja auringon asema määrää kalojen syöntijaksot. Teoria elää yhä kalastussovelluksissa ja lehtien kalenterisivuilla.

Tutkimusnäyttö on ristiriitainen. Osassa lajitutkimuksia kuun valoisuus vaikuttaa kalojen syvyyskäyttäytymiseen: laajassa pelagisia lajeja koskevassa katsauksessa noin puolet tarkastelluista tapauksista osoitti kalojen siirtyvän syvemmälle kuunvalon lisääntyessä, mutta vaste oli lajikohtainen eikä yleistettävissä. Toisaalta vertaisarvioidussa tutkimuksessa ei löytynyt merkitsevää yhteyttä saaliin ja solunaariarvojen, kuun vaiheen tai kuun valaistuksen välillä, vaan ainoa merkitsevä muuttuja oli ilman lämpötila. Floridan yliopistossa tehdyssä isokokoisen bassin tutkimuksessa kuun vaiheen ja saaliin välillä ei ollut tilastollista yhteyttä keskikokoisilla kaloilla.

Rehellinen tiivistys: kuun vaihe ei ole todistettu ennustaja suomalaisen ahvenen, kuhan tai hauen syönnille. Sen sijaan kuunvalo vaikuttaa yöllä valoisuuteen, ja valoisuus vaikuttaa näköpetojen kuten kuhan käyttäytymiseen. Se on eri asia kuin väite tietyistä maagisista tunneista.

Mitä sitten kannattaa seurata? Näillä on selvästi vahvempi näyttö ja kokemuspohja:

1. Veden lämpötila ja sen muutossuunta.
2. Ilmanpaineen nopea lasku ennen säärintamaa, joka usein aktivoi kalaa.
3. Hämärän ajankohdat aamulla ja illalla.
4. Tuulen suunta ja se, mille rannalle se ajaa ravintoa.
5. Veden korkeus ja virtaama virtavesissä.
6. Veden sameus ja näkösyvyys.

09Pidä omaa kalastuskalenteria

Yleinen kalenteri kertoo keskiarvon. Oma vesistösi ei ole keskiarvo. Kalahavaintojen kirjaaminen on nopein tapa tehdä kalenterista henkilökohtainen ja tarkka.

Kirjaa jokaisesta reissusta vähintään nämä:

1. Päivämäärä ja kellonaika, alku ja loppu.
2. Paikka ja syvyys.
3. Veden lämpötila ja näkösyvyys.
4. Tuulen suunta ja voimakkuus, ilmanpaine ja sen suunta.
5. Käytetty tekniikka, viehe ja koko.
6. Saalis lajeittain, koot ja kellonajat.
7. Havainnot: pintaryöstöt, lintujen käyttäytyminen, kalaparvet luotaimessa.

Kahden kauden jälkeen alat nähdä toistuvat kuviot: mikä paikka antaa mihin lämpötilaan, milloin ahvenparvet nousevat matalaan, mihin kellonaikaan kuha syö juuri sinun järvessäsi. Se on arvokkaampaa tietoa kuin mikään yleinen kalenteri.

10Nyrkkisäännöt, jotka pätevät läpi vuoden

1. Kylmässä vedessä hidasta esitystä ja pienennä liikettä, älä välttämättä vieheen kokoa.
2. Lämpimässä vedessä nopeuta ja kalasta aamut ja illat.
3. Kudun aikana kalat eivät yleensä syö aktiivisesti, mutta juuri ennen ja heti jälkeen syövät voimakkaasti.
4. Kun vesi jäähtyy syksyllä, nosta vieheen kokoa.
5. Seuraa saaliskalaa. Ahven seuraa särkikaloja ja muikkua, kuha seuraa muikkua, hauki seuraa molempia.
6. Sään muutos aktivoi, tasainen korkeapaine passivoi.

11Usein kysyttyä