Jerkkikalastus: näin jerkkiviehe uitetaan hauelle

Jerkki on viehe, joka ei ui itse. Se on koko lajin ydin. Vaappu tekee työn puolestasi lapansa ansiosta, mutta jerkin liike syntyy vavan nykäisyistä ja kelan epätasaisesta kierrosta. Siksi jerkkikalastus tuntuu aluksi kömpelöltä ja alkaa sitten yhtäkkiä toimia. Palkinto on isot hauet, koska jerkillä esitetään kookas saaliskala hitaasti ja juuri siinä syvyydessä missä kala odottaa. Tämä sivu käy läpi jerkkityypit, välineet, vetotekniikan, perukkeen ja kauden.

01Mikä jerkki on

Jerkki on lavaton heittoviehe, joka on tehty isolle petokalalle ja käytännössä hauelle. Nimi tulee englannin sanasta jerk, nykäisy. Vieheessä ei ole sukelluslapaa eikä muutakaan osaa, joka pakottaisi sen uimaan tasaisesti. Kun jerkin heittää veteen ja kelaa suoraan sisään, se tulee laiskasti eikä juuri houkuta mitään. Kun vapaa nykäisee alaspäin ja kelaa epätasaisesti, viehe sinkoaa sivulle, kääntyy, liukuu ja pysähtyy. Se näyttää haavoittuneelta saaliskalalta.

Laji tuli Suomeen Ruotsin kautta 2000-luvun alkupuolella ja levisi ensin etelärannikolle, sitten sisävesille. Alun perin jerkkaus kehitettiin Yhdysvalloissa isojen haukien pyyntiin.

Miten jerkki eroaa vaapusta

Vaapussa on lapa. Lapa ohjaa vieheen veteen ja saa sen värähtelemään itsestään heti kun siima kiristyy. Vaappu toimii siis tasaisella vedolla ja se sopii vetouisteluun, jossa viehe kulkee tuntikausia samalla nopeudella. Jerkissä lapaa ei ole. Liike on kalastajan käsissä alusta loppuun, ja sama viehe voi tehdä hitaan leveän liu'un tai nopean nyrkkeilevän sivuiskun sen mukaan miten sitä käsittelee. Vetouistelun perusteet käydään läpi erikseen artikkelissa vetouistelu, eikä jerkki ole siihen oikea työkalu.

Käytännön ero näkyy myös vauhdissa. Vaappu vaatii vettä lavan ympärille eli tietyn minimivauhdin. Jerkin saa pidettyä paikallaan pitkiä sekunteja, ja juuri tauolla hauki iskee useimmiten.

Miten jerkki eroaa jigistä

Jigi on pehmeä viehe painopäässä, ja sen liike syntyy pystysuunnassa pohjan tuntumassa. Jigi haetaan alas, nostetaan ja annetaan laskeutua. Jerkki liikkuu vaakatasossa ylä- ja välivedessä, useimmiten metrin ja neljän metrin välillä. Jigi on halpa ja se hukkuu kiviin, jerkki maksaa kymmeniä euroja eikä sitä haluta pohjaan lainkaan.

Molemmat toimivat hauelle, mutta eri tilanteissa. Kun hauki on syvällä ja passiivinen, jigi on parempi. Kun hauki väijyy kasvillisuuden reunassa ja on valmis nousemaan, jerkki voittaa. Hauen jigauksen tekniikka, koot ja käsittely on käyty läpi omalla sivullaan hauen kalastus jigillä, eikä sitä toisteta tässä.

02Jerkkityypit

Jerkit jaetaan liikkeen mukaan. Karkeasti tyyppejä on kolme, ja kokenut jerkkaaja pitää veneessä kaikkia.

Glider eli liukuva jerkki

Glide bait on jerkkien tunnetuin muoto. Tasaisella kelauksella se välkyttää kylkiään ja pienillä nykäisyillä se sinkoaa vuoroin oikealle ja vasemmalle. Hyvä glider liukuu nykäisyn jälkeen pitkälle sivulle ja pysähtyy vaakatasoon. Juuri se pysähdys on iskuhetki.

Gliderit ovat useimmiten hitaasti uppoavia. Uppoamisnopeus kannattaa opetella laskemalla sekunteja veneen vierellä, koska sen perusteella tiedät missä syvyydessä viehe kulkee kun aloitat vedon.

Sukeltava jerkki

Sukeltavassa jerkissä painopiste ja nokan muoto vievät vieheen alaspäin jokaisella nykäisyllä. Viehe siis kaivautuu syvemmälle veto vedolta ja nousee tauolla, jos malli on kelluva. Liike on enemmän sahaava kuin liukuva. Tämä tyyppi on käyttökelpoinen silloin kun kala on kahden ja neljän metrin välillä, esimerkiksi kaislikon ulkoreunalla tai kivikon syvenevällä kupeella.

Pehmeä jerkki ja hybridi

Pehmeä jerkki on kokonaan tai osittain pehmytmuovinen. Hybridissä on kova etuosa ja pehmeä takaosa tai pyrstö. Etu on siinä, että pehmeä osa elää vielä silloin kun viehe seisoo paikallaan, ja kala saa suuhunsa pehmeän tuntuman eikä sylje viehettä yhtä nopeasti. Kirkkaassa vedessä ja kovan kalastuspaineen kohteissa pehmeä jerkki on usein se, joka saa oton kun kova viehe ei enää saa.

03Jerkkivapa, kela ja siima

Jerkkikalusto on lyhyttä ja järeää. Se ei ole hienostelua vaan pakko: painava viehe ja alaspäin suuntautuva nykäisy rikkovat tavallisen heittovavan.

1. Vapa. Pituus 180 ja 210 senttimetrin välillä, toimintaluokka jäykkä. Lyhyt vapa antaa nykäistä alaspäin ilman että kärki osuu veteen, ja jäykkä runko jaksaa liikuttaa 60 gramman viehettä sadan heiton ajan. Pitkä pehmeä vapa vaimentaa nykäisyn eikä jerkki liiku.
2. Kela. Hyrräkela eli monikela on jerkkauksessa lähes ainoa järkevä valinta. Siima lähtee kelalta suoraan ilman kaarta, jolloin nykäisy välittyy vieheeseen välittömästi, ja hyrrän veto kestää raskasta viehettä paremmin kuin avokela. Kelaan pitää mahtua vähintään 120 metriä paksua kuitusiimaa. Kotelon on hyvä olla matalaprofiilinen tai pyöreä sen mukaan kumpi istuu kämmeneen.
3. Siima. Kuitusiima 0,30 ja 0,40 millimetrin välillä. Kuitu ei veny, joten nykäisy siirtyy vieheeseen sellaisenaan. Monofiilin venymä syö liikkeestä suurimman osan. Paksu kuitu kestää myös kaislojen ja risujen hankausta, ja jerkkiä heitetään juuri sellaisiin paikkoihin.
4. Vapakahvan ote. Vapa pidetään kelapyörä ylöspäin ja kyynärpää lähellä vartaloa. Nykäisy tehdään ranteesta ja kyynärvarresta, ei koko kädestä. Muuten olkapää sanoo stop kolmen tunnin jälkeen.

Kaikki kiinnitykset kannattaa tehdä solmuilla, jotka kestävät paksua kuitua. Toimivat vaihtoehdot löydät artikkelista kalastussolmut.

04Peruke: teräs vai titaani

Perukkeesta ei jerkkauksessa tingitä. Hauki katkaisee kuitusiiman hampaillaan sekunnissa, ja irronnut jerkki maksaa saman kuin uusi viehe. Peruke on myös kalan etu, koska irronnut viehe jää kalan suuhun.

Teräsperuke on halpa ja luotettava. Punottu teräsvaijeri on taipuisaa mutta jää helposti mutkalle, ja mutkan jälkeen se pitää vaihtaa. Yksisäikeinen jäykkä teräs eli piano toimii jerkkauksessa hyvin, koska jäykkä peruke pitää painavan vieheen erossa siimasta heiton aikana.

Titaaniperuke ei jää mutkalle. Se palautuu suoraksi vaikka se kiertyisi, ja se kestää hampaita ohuenakin. Tyypillinen jerkkiperuke on yksisäikeistä titaania noin 25 ja 35 kilon vetolujuudella. Hinta on moninkertainen teräkseen nähden, mutta yksi peruke kestää kauden.

Pituus 25 ja 40 senttimetrin välillä riittää jerkkauksessa. Lyhyt peruke ei pidä painavaa viehettä kurissa heitossa, ja liian pitkä osuu vavan renkaisiin. Perukkeen ja siiman paksuudet eri lajeille käydään läpi tarkemmin artikkelissa jigisiima ja peruke.

05Vetotekniikka ja vavankärjen työ

Jerkkaus tehdään käytännössä aina vene paikallaan tai hyvin hitaassa liikkeessä. Heitto suunnataan kohteeseen ja veto aloitetaan heti kun viehe on halutussa syvyydessä.

1. Heitä ja laske syvyys. Anna vieheen upota laskien sekunteja. Yksi sekunti kohti jokaista puolta metriä on monella uppoavalla jerkillä lähellä totuutta, mutta testaa oma vieheesi veneen vierellä.
2. Aseta vapa. Vavankärki osoittaa alaviistoon vettä kohti, siima on kevyesti kireällä. Tästä asennosta nykäisy on lyhyt ja terävä.
3. Nykäise alaspäin. Liike on 15 ja 30 senttimetrin mittainen veto vavankärjellä alaspäin. Ei sivulle eikä ylöspäin.
4. Kelaa löysä pois. Nykäisyn jälkeen kelataan juuri sen verran kuin siimaa löystyi. Tämä on koko tekniikan vaikein osa. Liika kelaus tappaa liu'un, liian vähäinen jättää siiman löysäksi eikä seuraava nykäisy siirry vieheeseen.
5. Pidä tauko. Anna vieheen liukua ja pysähtyä. Tauko on se hetki, jolloin hauki tekee päätöksen.
6. Vaihda rytmiä. Älä toista samaa. Yksi nykäisy, tauko, kaksi nykäisyä, tauko. Sitten kolme nopeaa ja pitkä tauko. Epäsäännöllisyys on jerkkauksen tehokkain yksittäinen keino.

Tauon pituus ja veden lämpötila

Vesi ratkaisee rytmin. Kylmässä vedessä keväällä ja myöhään syksyllä tauko venytetään pitkäksi, jopa viiteen sekuntiin, ja nykäisyt tehdään pehmeästi. Kesällä lämpimässä vedessä hauki jaksaa seurata nopeaakin viehettä, ja tauot lyhenevät sekuntiin tai kahteen.

Jos hauki seuraa viehettä perässä vasta veneen viereen mutta ei ota, kokeile kahdeksikkoa. Vapa työnnetään veteen ja viehettä kuljetetaan hitaana kahdeksikkona veneen vierellä. Seuraava hauki iskee usein juuri käännöksessä.

06Jerkin koko ja paino

Jerkit ovat isoja vieheitä. Tyypillinen haukijerkki on 10 ja 20 senttimetrin välillä ja painaa 30 ja 150 gramman välillä. Yleisin käyttöluokka on 60 ja 80 gramman välillä, ja siihen kalusto kannattaa mitoittaa. Pienimmät mallit ovat 7 senttimetrin luokkaa, isoimmat suurhaukijerkit yli 25 senttimetriä ja lähes 170 grammaa.

Painon nostaminen ei tarkoita automaattisesti isompaa kalaa. Se tarkoittaa raskaampaa päivää käsivarrelle. Nosta kokoa vasta kun kalusto kestää ja kun tiedät että vedessä on isoa kalaa.

07Kausi ja paikat

Jerkkikaudessa on kaksi selvää huippua.

Kevät kudun jälkeen. Kutu on hauella ohi keväällä jäiden lähdön jälkeen, ja sen jälkeen kala syö ahneesti. Parhaita paikkoja ovat kutulahtien suut, lahtien edustan matalat ja vedenalaiset kasvustot. Vesi on vielä kylmää, joten vedot ovat hitaita ja tauot pitkiä. Iso kala voi olla hyvin matalassa, joten rantaviivaa ei kannata ohittaa.

Loppusyksy. Syksyllä hauki lihoo talvea vasten ja isot kalat nousevat matalampaan. Silloin isot jerkit toimivat parhaiten. Molempina huippukausina isot hauet ovat useimmiten alle viiden metrin syvyydessä, mikä on juuri jerkin toiminta-aluetta.

Kesäkeskellä jerkkaus toimii aamuin illoin ja pilvisellä säällä, mutta helteen keskipäivä on hiljaista aikaa. Paikanvalinnan yleiset periaatteet, eli reunat, kavennukset ja pohjanmuodot, on käyty läpi artikkelissa parhaat kalapaikat.

Käytännön paikkalista on lyhyt ja toimiva: kaislikon ulkoreuna, vedenalaisen kasvuston laita, saarten väliset kavennukset, kivikon syvenevä kylki ja lahden suu. Kaikuluotain nopeuttaa reunojen etsimistä huomattavasti.

08Ottiin reagointi ja kalan käsittely

Jerkkiotti tuntuu useimmiten siltä, että siima yksinkertaisesti pysähtyy. Kalaa ei tarvitse rautaa kahdesti. Yksi napakka veto sivulle riittää, koska kuitusiima ei veny ja jerkin kolmihaarat ovat isoja ja teräviä.

Väsytä hauki rauhassa mutta älä pitkitä. Käytä isoa kumiverkkoista haavia, jotta koukut eivät takerru. Irrota koukut pihdeillä ja pidä kala vaakatasossa, tuettuna leuan alta ja vatsan alta. Iso hauki on arvokas kutukala, ja sen vapauttaminen kannattaa. Haavin valinta ja muut käsittelyvälineet on käyty läpi artikkelissa kalastushaavi ja kalastusreppu.

Muista myös lupa. Jerkkaus on viehekalastusta, joten tarvitset kalastonhoitomaksun ja lisäksi vesialueen luvan tai läänikohtaisen viehekalastusluvan sen mukaan missä kalastat. Asia on selitetty artikkelissa viehekalastuslupa.

09Yleisimmät virheet jerkkauksessa

Ensimmäinen virhe on liian pehmeä vapa. Jos kärki joustaa nykäisyssä, viehe ei liiku. Moni luulee jerkkiä huonoksi, vaikka vika on vavassa.

Toinen virhe on liian nopea kelaus nykäisyn jälkeen. Silloin viehe ei ehdi liukua eikä pysähtyä, ja juuri pysähdys on iskuhetki.

Kolmas virhe on sama rytmi koko päivän. Jerkin voima on epäsäännöllisyydessä. Vaihda nykäisyjen määrää ja tauon pituutta jokaisella heitolla.

Neljäs virhe on monofiilisiima. Venymä syö nykäisyn eikä viehe tee sitä mitä sen pitäisi. Kuitu on tässä lajissa pakollinen.

Viides virhe on perukkeen puuttuminen tai liian ohut peruke. Hauki katkaisee kuidun kertaheitolla. Jerkkiperuke on jäykkä ja lyhyt, teräksestä tai titaanista.

Kuudes virhe on liian iso viehe liian aikaisin. Aloita 12 ja 15 senttimetrin luokasta, opettele liike ja nosta kokoa vasta sitten.

10Usein kysyttyä