Magneettikalastus: välineet, turvallisuus ja mitä laki sanoo

Magneettikalastuksessa vedestä ei nosteta kalaa vaan metallia. Köyden päähän sidottu voimakas neodyymimagneetti heitetään sillalta tai laiturilta, vedetään pohjaa pitkin takaisin ja katsotaan mitä tarttui. Harrastus on halpa aloittaa, koukuttava ja välillä oikeasti jännittävä, koska koskaan ei tiedä mitä nousee. Samalla siihen liittyy kaksi vakavaa asiaa: vedestä voi nousta räjähteitä, ja löydöille on olemassa lain säännöt. Tämä opas käy läpi välineet, tekniikan, turvallisuuden ja sen, mitä löydöille kuuluu tehdä.

01Mitä magneettikalastus on

Magneettikalastus on metalliesineiden etsimistä vesistöjen pohjasta magneetilla. Idea on sama kuin metallinetsinnässä maalla, mutta väline on yksinkertaisempi: magneetti, köysi ja hanskat. Magneetti tarttuu rautaan ja teräkseen, eli ferromagneettisiin metalleihin. Kulta, hopea, kupari, alumiini ja messinki eivät tartu magneettiin, joten kolikkoaarteita ei tällä menetelmällä nosteta. Ruostuneet polkupyörät, työkalut, veitset ja kaikenlainen rautaromu sen sijaan nousevat.

Nimestään huolimatta magneettikalastus ei ole kalastusta sanan lakimerkityksessä, koska pyynnin kohteena ei ole kala. Siksi siihen ei sovelleta kalastuslupia samalla tavalla kuin viehekalastukseen. Palaan lakikysymyksiin tarkemmin omassa luvussaan, koska asia ei ole aivan niin yksinkertainen kuin moni luulee.

Harrastuksen suosio kasvoi Suomessa 2010-luvun lopulla, ja välineitä myyvät nykyään verkkokauppojen lisäksi tavaratalot ja markettiketjut. Halvimmat aloitussarjat maksavat muutaman kympin, joten kynnys kokeilla on matala.

02Magneetti ratkaisee

Vetovoima paperilla ja käytännössä

Magneettikalastuksessa käytetään neodyymimagneetteja, jotka on valettu teräskuppiin. Kuppi ohjaa magneettikentän yhteen suuntaan ja moninkertaistaa pidon tasaista pintaa vasten. Myyjät ilmoittavat magneetille vetovoiman kiloina, yleisimmin jotain 100 ja 600 kilon väliltä.

Ilmoitettu lukema on laboratorioarvo. Se saavutetaan vain, kun magneetti on kohtisuorassa paksua, sileää ja ruosteetonta teräslevyä vasten. Pohjassa makaava esine on käytännössä aina ruosteinen, mutainen, epätasainen ja väärässä kulmassa. Todellinen pito on tyypillisesti murto-osa ilmoitetusta, usein kymmenesosan ja puolikkaan välillä. Siksi 100 kilon magneetti ei nosta 100 kilon kassakaappia, mutta 300 kilon magneetti nostaa polkupyörän vaivatta.

Aloittelijalle järkevä haarukka on 150 ja 350 kilon välillä. Liian heikko magneetti pudottaa isot löydöt kesken noston. Liian vahva taas tarttuu siltarakenteisiin ja ponttoneihin niin lujaa, että irrottaminen on työlästä ja köysi voi jäädä kiinni.

Magneettityypit

Yksipuolinen malli riittää hyvin pudotuskalastukseen laiturilta ja sillalta, kun magneetti lasketaan suoraan alas ja nostetaan ylös. Jos heität pitkälle ja raahaat pohjaa pitkin, kaksipuolinen tai 360 asteen malli tarttuu selvästi useammin, koska magneetti kulkee pohjassa kyljellään.

03Köysi, solmut ja muut varusteet

Köysi on varusteista se, jossa säästäminen kostautuu. Hyvä magneettikalastusköysi on 6 ja 10 millimetrin paksuista punottua nylonia tai polyesteria, ja sen vetolujuus on moninkertainen magneetin voimaan nähden. Pituudeksi riittää useimmiten 15 ja 25 metrin välillä. Korkealta sillalta tarvitset enemmän kuin laiturilta.

Magneetin kiinnityksessä on kaksi kriittistä kohtaa. Ensimmäinen on lenkkipultin kierre: se löystyy käytössä, ja moni on menettänyt magneettinsa juuri tästä syystä. Lukitse kierre kierrelukitteella ja tarkista kireys jokaisella kerralla. Toinen on solmu. Käytä solmua, joka ei aukea nykivässä kuormassa mutta jonka saat auki reissun jälkeen. Paalusolmu eli bowline on tähän klassikko, kahdeksikkosolmu lenkillä toinen hyvä vaihtoehto. Jos solmut eivät ole hallussa, kertaa perusteet artikkelista kalastussolmut, sillä samat opit pätevät köyteen ja siimaan.

Muu varustus on lyhyt lista:

1. Viiltosuojatut työhanskat. Vedestä nousee ruosteista peltiä, piikkilankaa ja lasia. Paljain käsin tätä ei tehdä.
2. Ämpäri tai muovilaatikko löydöille. Ruosteinen romu sotkee kaiken mihin osuu.
3. Teräsharja tai kaavin, jolla saat mudan ja ruosteen pois löydöistä tunnistamista varten.
4. Käsidesi ja laastaria. Ruosteinen naarmu kannattaa puhdistaa heti. Tarkista samalla, että jäykkäkouristusrokote on voimassa.
5. Jätesäkki romulle, joka viedään metallinkeräykseen.

04Näin magneettikalastat vaihe vaiheelta

1. Valitse paikka, jossa ihmisiä on liikkunut pitkään: vanha silta, laituri, satama-allas tai uimaranta. Mitä pidempi historia, sitä enemmän pohjassa on tavaraa.
2. Sido köysi magneettiin paalusolmulla ja kiinnitä köyden toinen pää ranteen sijasta kaiteeseen tai muuhun kiinteään pisteeseen. Ranteeseen sidottu köysi on riski, jos magneetti tarttuu johonkin liikkuvaan.
3. Laske tai heitä magneetti veteen ja anna sen painua pohjaan asti.
4. Vedä köyttä hitaasti ja tasaisesti pohjaa pitkin. Nykivä veto irrottaa löydöt. Tasainen veto pitää ne kiinni.
5. Kun tunnet painon kasvavan tai tärähdyksen, nosta rauhallisesti ja pystysuoraan. Äkkinäinen kiskaisu pudottaa esineen.
6. Irrota löytö hanskat kädessä. Katso mitä nousi ennen kuin kosket paljain sormin.
7. Kampaa sama kohta useaan suuntaan. Yksi heitto kattaa vain kapean kaistaleen pohjaa, ja parhaat löydöt tulevat usein viidennellä heitolla samasta paikasta.

Kaupunkien vanhat siltapaikat ovat tuottoisimpia. Esimerkiksi Helsingin kanavat ja satama-altaat sekä Vantaanjoen myllyjen ja siltojen ympäristöt ovat sellaista pohjaa, johon on ehtinyt kertyä metallia toistasataa vuotta. Sama pätee vanhoihin teollisuuskaupunkeihin, joiden keskustajoet ovat olleet käytössä satoja vuosia: Tampereen Tammerkoski ja Turun Aurajoki ovat tästä hyviä esimerkkejä. Muista kuitenkin, että vilkkaalla laiturilla ja uimarannalla muut käyttäjät menevät edelle, ja satama-alueilla toimintaa voi rajoittaa sataman järjestyssääntö.

05Turvallisuus: räjähteet ovat todellinen riski

Suomen vesistöjen pohjissa on sotien jäljiltä ja purettujen varastojen vuoksi ammuksia, kranaatteja ja muita räjähteitä. Niitä nousee magneettikalastajille joka kesä. Vanha räjähde voi olla toimintakuntoinen, vaikka se olisi maannut pohjassa kahdeksankymmentä vuotta, ja ruostunut sytytin voi olla alkuperäistä herkempi.

Poliisin ohje löydetyistä räjähteistä on yksiselitteinen ja koskee myös magneettikalastajan nostamia esineitä:

1. Älä koske äläkä liikuta esinettä. Jos räjähde tai sellaiseksi epäilemäsi esine on kiinni magneetissa, älä yritä irrottaa sitä. Laske kokonaisuus varovasti maahan ja jätä se paikalleen.
2. Soita hätänumeroon 112 ja kerro mitä löysit ja mistä.
3. Toimi hätäkeskuksen antamien ohjeiden mukaan ja varoita muita paikalla liikkuvia, kunnes viranomaiset saapuvat.
4. Poliisi hoitaa raivauksen ja hävittämisen. Se ei maksa löytäjälle mitään, eikä ilmoittamisesta seuraa rangaistusta.

Räjähteeksi kannattaa epäillä kaikkea sylinterimäistä, kartiokärkistä tai munamaisen muotoista metalliesinettä, jonka tarkoitusta et tunnista. Myös ehjän näköinen ammus on vaarallinen. Jos kalastat alueella, jossa on ollut sotatoimia, varuskunta tai ampumarata, riski on kohonnut.

Toinen turvallisuusasia on arkisempi: terävät esineet. Veitset, lasinsirpaleiden seassa nouseva pelti ja piikkilanka viiltävät hanskattoman käden auki. Kolmas on itse vesi. Märkä laituri ja kaide, jonka yli kurkotetaan raskaan noston kanssa, on huono yhdistelmä. Sama harkinta, joka pätee kalastusliivin käyttöön veneessä, pätee liukkaalla rantakivellä seisomiseen.

06Mitä laki sanoo magneettikalastuksesta

Magneettikalastukselle ei ole Suomessa omaa lakia, eikä sitä mainita kalastuslaissa. Toimintaa säätelevät yleiset säännöt: jokamiehenoikeudet, maanomistajan ja vesialueen omistajan oikeudet, löytötavaralaki ja muinaismuistolaki. Seuraava jako on käytännönläheinen tulkinta, ei tuomioistuimen vahvistama linja, joten epäselvässä tilanteessa kysy lupa ja kysy viranomaiselta.

Kenen lupa tarvitaan

Kalastonhoitomaksu ei koske magneettikalastusta, koska kyse ei ole kalan pyytämisestä. Vertailun vuoksi viehekalastuksen maksut ja vapautukset on käyty läpi artikkelissa kalastonhoitomaksu.

Lupakysymys ratkeaa paikan, ei pyyntitavan kautta. Yleisellä paikalla, kuten kaupungin sillalla tai yleisellä laiturilla, magneettikalastusta ei ole erikseen kielletty, kunhan et vaaranna tai häiritse muita. Yksityisellä laiturilla, yksityisrannalla ja piha-alueella tarvitset maanomistajan luvan, aivan kuten muuhunkin oleskeluun. Satamissa, kanavilla ja sulkualueilla voi olla omia järjestyssääntöjä, jotka rajoittavat tai kieltävät toiminnan. Vesialueen omistajan kanta kannattaa selvittää etenkin, jos aiot etsiä samalta paikalta toistuvasti. Jokamiehenoikeuksien rajat ja se, mitä vesillä saa tehdä ilmaiseksi, on avattu artikkelissa kalastus ilman lupaa.

Löytötavaralaki koskee myös vedestä nostettua

Vedestä nostettu käyttökelpoinen esine, jolla on omistaja, on löytötavaraa. Löytötavaralain (778/1988) pääsääntö on selvä: ilmoita löydöstä omistajalle tai toimita tavara poliisille mahdollisimman pian. Käytännössä tämä koskee esimerkiksi polkupyöriä, puhelimia, kassakaappeja ja työkaluja, jotka ovat tunnistettavissa ja arvokkaita.

Poliisin ohjeistuksen keskeiset kohdat:

• - Esineet, joiden hallussapito on kiellettyä tai luvanvaraista, kuten aseet ja aseen osat, toimitetaan aina poliisille. Tämä on magneettikalastajalle tärkein sääntö, koska vedestä nousee myös aseita, jotka voivat liittyä rikokseen.
• - Löytäjällä on oikeus löytöpalkkioon, joka on 10 prosenttia esineen käyvästä arvosta.
• - Jos omistaja ei nouda tavaraa kolmen kuukauden kuluessa, löytäjä voi pääsääntöisesti saada sen omakseen. Poikkeuksia ovat muun muassa asiakirjat, avaimet, henkilöllisyystodistukset, maksukortit, puhelimet, tietokoneet ja polkupyörät.
• - Vähäarvoisen tavaran, jonka arvo on alle 20 euroa ja jolla ei ole omistajalleen erityistä merkitystä, löytäjä saa pitää, jos omistajan selvittäminen olisi kohtuuttoman hankalaa.

Suurin osa magneettisaaliista on arvotonta ruosteromua, jota löytötavaralaki ei käytännössä koske. Sille on yksi oikea osoite: metallinkeräys. Romun jättäminen rannalle on roskaamista, ja hyvä magneettikalastaja jättää rannan siistimpänä kuin se oli.

Muinaisesineet ja hylyt

Muinaismuistolain mukaan yli sata vuotta vanhat maasta tai vedestä löydetyt esineet, joiden omistajaa ei tunneta, kuuluvat valtiolle. Löydöstä ilmoitetaan Museovirastolle, kätevimmin Ilppari-palvelussa osoitteessa kyppi.fi/ilppari. Esinettä ei saa puhdistaa eikä löytöpaikkaa kaivella lisää, koska löytöyhteys on arkeologille arvokkaampi kuin itse esine. Jalometalliesineestä maksetaan löytäjälle korvaus. Vanhat hylyt ja niiden osat ovat suojeltuja, joten hylyn läheltä ei nosteta mitään, vaan havainnosta ilmoitetaan Museovirastolle.

07Mitä vedestä oikeasti nousee

Sosiaalisen median kultalöydöt ovat harvinaisia poikkeuksia. Tavallinen saalislista on arkisempi, mutta siinä on oma viehätyksensä. Tyypillisimmät nostot ovat polkupyörät ja potkulaudat, kaupunkivesissä myös sähköpotkulaudat, joita nousee siltojen alta jatkuvasti. Seuraavaksi yleisimpiä ovat naulat, pultit, työkalut, veitset ja sakset, ongenpainot ja uistimet, kolikot vain jos ne ovat terästä, sekä määrittelemätön peltiromu.

Kiinnostavampi kerros on historiallinen: hevosenkenkiä, vanhoja avaimia, sota-ajan esineistöä ja joskus jotain, mikä päätyy museoon asti. Ja sitten on se kerros, jonka takia poliisi tuntee harrastuksen: aseita, kassakaappeja ja varastettua omaisuutta, joita on upotettu jälkien peittämiseksi. Jos nostat esineen, joka näyttää liittyvän rikokseen, älä hinkkaa siitä ruostetta pois vaan ota yhteys poliisiin.

Kannattaa myös olla rehellinen odotusten kanssa. Magneettikalastus ei ole tapa tienata. Se on tapa yhdistää ulkoilu, pieni aarrejahti ja vesistöjen siivoaminen. Moni harrastaja laskee onnistuneeksi reissun, jossa pohjasta nousi kottikärryllinen romua pois järvestä.

08Usein kysyttyä