Vantaanjoen kalastus: kosket, luvat ja meritaimenen säännöt

Vantaanjoki on pääkaupunkiseudun oma taimenjoki. Sata kilometriä virtavettä alkaa Hausjärven metsistä ja päättyy Helsingin Vanhankaupunginlahteen, ja matkalla on kymmeniä koskia, joista osa on maan kovimpia kaupunkikalastuspaikkoja. Joessa lisääntyy jälleen luonnonvarainen meritaimen, ja juuri siksi säännöt ovat tiukat. Tämä sivu käy läpi tärkeimmät kosket, lupien hinnat ja myyjät sekä sen, minkä kalan saa nostaa rantaan ja minkä pitää päästää takaisin.

01Vantaanjoki lyhyesti

Vantaanjoki virtaa noin sata kilometriä Riihimäen ja Hausjärven seudulta Helsinkiin. Pudotusta kertyy matkalle kohtuullisesti, ja se on keskittynyt koskiin: tunnetuimmat ovat Kuninkaankoski ja Vaiveronkoski yläjuoksulla, Myllykoski ja Nukarinkoski Nurmijärvellä, Königstedtinkoski ja Vantaankoski Vantaalla sekä Pikkukoski ja Vanhankaupunginkoski Helsingissä.

Sivujoet ovat oleellinen osa kokonaisuutta. Keravanjoki on suurin sivujoki, ja se laskee Vantaanjoen pääuomaan Helsingissä. Keravanjoen paras kalastuskohde on Tikkurilankoski Vantaalla. Palojoki yhtyy pääuomaan Nurmijärven ja Tuusulan rajamailla, ja sen alaosa kuuluu Nukarinkosken lupa-alueeseen. Lisäksi jokeen laskevat muun muassa Luhtajoki, Lepsämänjoki ja Tuusulanjoki.

Vesi on savisameaa ja virtaama vaihtelee rajusti. Keväällä ja syksyllä joki voi olla kahvinruskea tulvavesi, keskikesällä matala ja lämmin. Paras kalastusvesi osuu yleensä touko ja kesäkuuhun sekä elokuun lopulta rauhoituksen alkuun. Etelärannikon toinen iso virtavesi on Kymijoki, jonka kosket ja lupa-alueet on koottu sivulle Kymijoen kalastus.

02Meritaimenen paluu

Vantaanjoki oli vielä 1970-luvulla niin likainen, ettei lohikaloista ollut puhettakaan. Jätevesipuhdistuksen parantuminen käänsi suunnan. Meritaimen palasi jokeen istutusten ja kunnostusten tuella, ja nykyisin joessa ja sen sivupuroissa syntyy luonnonvaraisia taimenenpoikasia. Talkoilla kunnostetut sivupurot, tunnetuimpana Longinoja Helsingissä, ovat tässä työssä olleet ratkaisevia. Myös lohia nousee jokisuulle ja alimmille koskille, ja jokeen on palautettu toutain.

Palautuminen on kuitenkin kesken. Kutukanta on pieni suhteessa joen kokoon, ja jokainen kudulle selvinnyt naaras on arvokas. Tämä on syy siihen, miksi Vantaanjoella kalastetaan tiukemmilla säännöillä kuin monella muulla suomalaisella joella. Sääntöjen noudattaminen ei ole muodollisuus vaan edellytys sille, että joessa riittää kalaa jatkossakin. Lajin biologia ja pyyntitavat laajemmin käydään läpi artikkelissa taimenen ja lohen kalastus. Vastaava kaupungin läpi virtaava meritaimenjoki lounaassa on Aurajoki, jonka kosket ja luvat on käyty läpi sivulla kalastus Turussa.

03Säännöt ensin: mitä saa ottaa ja mitä ei

Vantaanjoella sääntöjen osaaminen on tärkeämpää kuin vieheen valinta. Kolme kokonaisuutta pitää hallita.

Rasvaevä ratkaisee taimenen kohtalon

Vantaanjoki on leveyspiirin 64°00'N eteläpuolella ja siitä on vaellusyhteys mereen. Siksi rasvaevällinen eli villi taimen on joessa täysin rauhoitettu ympäri vuoden. Jos taimenella on rasvaevä tallella, se päästetään takaisin veteen heti ja mahdollisimman vähin vaurioin. Koon mittailu ei kuulu asiaan.

Saaliiksi saa ottaa vain rasvaeväleikatun taimenen, jonka pituus on vähintään 50 senttimetriä. Rasvaeväleikattu kala on istukas, jolta selkäevän ja pyrstön välinen pieni evä on leikattu pois ennen istutusta. Lohen alin pyyntimitta on 60 senttimetriä. Kirjolohella ei ole alamittaa, ja se on istutettu nimenomaan otettavaksi. Alamitat kootusti löydät artikkelista kalojen alamitat ja rauhoitusajat.

Syysrauhoitus ja kahluukielto

Taimen ja lohi ovat rauhoitettuja joessa ja purossa 1.9. ja 30.11. välisenä aikana koko maassa. Vantaanjoella paikalliset määräykset menevät osin tätäkin pidemmälle: Vantaan kaupungin lupakohteet Vantaankoski ja Tikkurilankoski on suljettu kaikelta kalastukselta 21.9. ja 30.11. välisenä aikana, ja sama syysrauhoitus koskee Nukarinkosken lupa-alueen koski- ja virtapaikkoja.

Kutusoraikkojen suojaksi Vantaan koskialueilla on lisäksi kahluukielto syyskuun alusta kesäkuun puoliväliin. Mäti on sorassa koko talven ja poikaset kuoriutuvat keväällä, joten soraikolla tallustelu tuhoaa tulevan kalasukupolven, vaikka vapa ei kastuisi kertaakaan.

Koskessa ei ole yleiskalastusoikeuksia

Vantaanjoki on vaelluskalavesistö. Sen koski- ja virta-alueilla onkiminen ja pilkkiminen on kielletty kalastuslain nojalla, eikä kalastonhoitomaksuun sisältyvä yleinen viehekalastusoikeus ole voimassa. Käytännössä koskella ja virtapaikalla tarvitset aina kaksi asiaa: valtion kalastonhoitomaksun, jos olet 18 ja 69 vuoden välillä, ja vesialueen omistajan paikallisen luvan. Suvantojen hitaasti virtaavilla osuuksilla yhden vavan viehekalastus kalastonhoitomaksulla on mahdollista, mutta rajanveto koski- ja virta-alueen kanssa on maallikolle vaikeaa. Tarkista alue kalastusrajoitus.fi-palvelusta ennen reissua. Rajoitusten tarkistamisen rutiini käydään läpi artikkelissa kalastusrajoitukset.

04Kosket ja lupa-alueet

Vantaankoski

Vantaankoski on joen tunnetuin lupakohde ja monen pääkaupunkiseutulaisen kotikoski. Kehä kolmosen kupeessa virtaava koski on helposti saavutettavissa, ja siihen istutetaan kirjolohta kalastuskauden aikana. Kirjolohen seassa käy taimenia, keväällä ja alkukesästä myös vimpoja ja säyneitä.

Luvan myy Vantaan kaupunki. Vuorokausilupa maksaa 12 euroa ja kausilupa 100 euroa. Alle 18-vuotiaille hinnat ovat 6 ja 50 euroa. Muista, että paikallisen luvan lisäksi 18 ja 69 vuoden ikäisen pitää maksaa myös kalastonhoitomaksu. Lupa kattaa sekä Vantaankosken että Tikkurilankosken, ja siihen sisältyy kahden lohikalan vuorokausikiintiö. Lupia myyvät muun muassa Martinlaakson uimahalli, Tikkurilan Vantaa-info sekä verkossa Kalapassi ja Kalakortti.

Tikkurilankoski

Tikkurilankoski on Keravanjoen helmi Tikkurilan keskustassa. Padon purku vuonna 2021 avasi kosken vaelluskaloille, ja taimen kutee nykyisin kaupungin sydämessä. Sama Vantaan kaupungin lupa ja samat säännöt kuin Vantaankoskella: kahden lohikalan kiintiö, syyssulku 21.9. alkaen ja kahluukielto kutuaikana. Koski on ahdas ja suosittu, joten arki-illat ovat viikonloppuja rauhallisempia.

Nukarinkoski

Nukarinkoski Nurmijärvellä on Vantaanjoen yläjuoksun paras koskikokonaisuus, lähes kilometrin mittainen porrastettu koski luonnonsuojelualueen keskellä. Lupa-alue on laaja: siihen kuuluu koskialueen lisäksi noin 12 kilometriä Vantaanjoen pääuomaa sekä Palojoen alaosaa Nukarin ja Raalan kylien alueella.

Luvat myy paikallisten osakaskuntien puolesta Eräverkko. Vuorokausilupa maksaa 15 euroa ja vuosilupa 77 euroa, alle 16-vuotiailta 10 ja 37 euroa. Vuosilupa on voimassa huhtikuun alusta maaliskuun loppuun. Koski- ja virta-alueilla kaikki kalastus on kielletty 21.9. ja 30.11. välisenä aikana.

Myllykoski

Myllykoski Nurmijärven kirkonkylän ja Perttulan suunnalla on vanha myllypaikka ja suosittu perhokalastuskohde. Koski on pienempi ja herkempi kuin Nukarinkoski, ja se kärsii kesällä alhaisista virtaamista. Lupajärjestelyt ovat vaihdelleet vuosittain, joten tarkista ajantasainen lupamyyjä ja sallitut kalastustavat kalastusrajoitus.fi-palvelusta tai Nurmijärven kunnan sivuilta ennen reissua.

Keravanjoki ja Palojoki

Keravanjoessa on Tikkurilankosken lisäksi kalastettavaa Keravan ja Tuusulan puolella, ja taimenia liikkuu koko joen mitalla. Palojoki on kapea savisamea sivujoki, jonka alaosa kuuluu Nukarin lupa-alueeseen. Molemmat ovat parhaimmillaan keväällä ja alkukesästä, kun vettä on riittävästi. Pienillä sivujoilla kannattaa muistaa, että ne ovat taimenen tärkeintä poikastuotantoaluetta, ja liikkua sen mukaisesti.

Helsingin päässä

Joen alin koski on Vanhankaupunginkoski ja sen yläpuolella Pikkukoski. Ne kuuluvat Helsingin kaupungin lupa-alueisiin ja ovat oma kokonaisuutensa, jossa liikkuu syksyisin myös lohta.

05Kausi ja lajit

Kalastusvuosi alkaa käytännössä huhtikuussa, kun tulvahuippu laskee. Toukokuu ja kesäkuu ovat monipuolisinta aikaa: vesi on vielä viileää, taimen ottaa ja koskiin nousee vimpaa ja säynettä, jotka ovat kevyellä kalustolla erinomaisia vastuksia. Kirjolohi-istutukset rytmittävät Vantaankosken ja Tikkurilankosken kautta.

Keskikesällä joki lämpenee nopeasti, ja heinäkuun helteillä taimenen kalastusta kannattaa välttää kokonaan, vaikka se olisi sallittua. Yli 20-asteisessa vedessä vapautettu kala kuolee herkästi rasitukseen. Kalasta silloin haukea ja ahventa suvannoista tai siirry aamuyön tunteihin.

Elokuun loppu on lyhyt mutta hyvä ikkuna ennen syysrauhoitusta. Syyskuun alusta taimen ja lohi ovat rauhoitettuja, ja 21.9. alkaen tärkeimmät koskialueet sulkeutuvat kokonaan. Talvella kalastus keskittyy suvantoihin ja jokisuulle, jossa hauki ja ahven ottavat jigiin.

Hauki, ahven, säyne, vimpa, lahna ja toutain tarjoavat joella enemmän kalastettavaa kuin moni uskoo. Suvantojen haukikanta on vahva, ja isot ahvenet kerääntyvät syvempiin monttuihin loppukesällä.

Virtaaman seuraaminen kannattaa ottaa tavaksi. Vantaanjoki reagoi sateisiin vuorokaudessa, ja rankkasateen jälkeinen sameuspiikki sammuttaa syönnin koskissa usein pariksi päiväksi. Toisaalta pitkän kuivan jakson jälkeinen ensimmäinen kunnon sade käynnistää kalan liikkeen koko joessa. Virtaamatiedot löytyvät verkosta reaaliajassa, ja kokenut joenkävijä katsoo ne ennen jokaista reissua.

06Kalusto ja tekniikka

Vantaanjoen kosket ovat pieniä ja kalat varovaisia, joten kevyt kalusto toimii. Perhokalastuksessa luokan 4 ja 6 välinen vapa riittää kaikkeen paitsi lohenkalastukseen. Uppoavat perhot, nymfit ja pienet streamerit ovat vakiovalinta sameassa vedessä.

Virvelillä kalastetaan lipoilla, pienillä vaapuilla ja jigeillä. Savisameassa vedessä toimivat tummat värit ja kulta sekä kupari. Väkäsettömät tai puristetut väkäset ovat viisas valinta kaikkialla, missä villi taimen on mahdollinen saalis, koska vapautus onnistuu silloin nopeasti ja siististi. Tarkista samalla lupakohteen viehe- ja koukkurajoitukset, sillä ne vaihtelevat kohteittain.

Kahluu kannattaa jättää minimiin silloinkin, kun se on sallittua. Vantaanjoen kalat seisovat usein aivan rannan tuntumassa, ja moni kahlaa suoraan parhaan kalapaikan päälle.

07Yleisimmät virheet Vantaanjoella

Ensimmäinen virhe on kalastaa koskessa pelkällä kalastonhoitomaksulla. Vaelluskalavesistön koski- ja virta-alueella se ei riitä, vaan tarvitset aina paikallisen luvan. Se, missä pelkkä maksu riittää, on avattu tarkemmin artikkelissa viehekalastuslupa. Valvonta on joella aktiivista.

Toinen virhe on rasvaevän tarkistamatta jättäminen. Villi taimen ja istukas näyttävät muuten samalta. Katso evä ennen kuin kala nousee vedestä, ja jos evä on tallella, irrota koukku vedessä.

Kolmas virhe on kalastaa lämpimässä vedessä pyydä ja päästä -periaatteella. Heinäkuun helteillä vapautettu taimen kuolee usein, vaikka se ui pois omin voimin. Seuraa veden lämpötilaa ja pidä tauko, kun mittari näyttää yli kahtakymmentä.

Neljäs virhe on unohtaa sivujoet ja suvannot. Kaikki tunkevat samoille nimikoskille, vaikka hauki, ahven ja säyne tarjoavat pitkin jokea hyvää kalastusta ilman ruuhkaa.

08Usein kysyttyä