Talvikalastus: jään turvallisuus ensin, sitten kala

Talvikalastus on halvinta ja helpointa kalastusta Suomessa. Pilkkiminen kuuluu yleiskalastusoikeuksiin, välineet maksavat vähän ja kalat ovat lähellä rantaa. Jää muuttaa kuitenkin kaiken: jokainen reissu alkaa siitä, kantaako se. Tämä sivu käy ensin läpi jään kantavuuden ja turvavarusteet ja vasta sitten kalastuksen. Järjestys on tarkoituksellinen. Jään paksuutta koskevat luvut kannattaa tarkistaa aina myös viranomaisen ja pelastuslaitoksen ajantasaisista ohjeista, koska ne muuttuvat kelin mukana.

01Jään kantavuus

Jään kantavuus riippuu kahdesta asiasta: paksuudesta ja laadusta. Kumpikaan ei riitä yksin.

Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton ohjeen mukaan teräsjäätä tulee olla 10 senttimetriä, jotta se kestää aikuisen ihmisen. Moottorikelkka ja mönkijä vaativat vähintään 15 senttimetriä teräsjäätä. Autolla jäälle mennään vain merkityllä jäätiellä.

Kantavuuden karkea laskukaava on yksinkertainen: jään paksuus senttimetreinä kerrottuna itsellään kerrottuna viidellä antaa kantavuuden kiloina. Viisi senttimetriä teräsjäätä antaa siis 125 kilon kantavuuden, joka riittää yhdelle 80-kiloiselle ihmiselle, ja kymmenen senttimetriä antaa 500 kiloa. Kaava on laskennallinen arvio hyvälaatuiselle teräsjäälle, ja siksi turvasuositus jalankululle on 10 senttimetriä eikä laskennallinen minimi.

Kuormalla on myös vaikutusalue. Kuorman vaikutusalue on jäällä noin sata kertaa jään paksuus senttimetreinä. Viiden senttimetrin jäällä kahden kulkijan pitäisi siis pysyä noin kymmenen metrin päässä toisistaan, jotta kuormat eivät osu päällekkäin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että porukalla kuljetaan jonossa väljästi eikä ryhmänä.

Nämä ovat lähtöarvoja hyvälle teräsjäälle. Todellinen kantavuus riippuu jään laadusta, ja se vaihtelee saman järven eri osissa. Tarkista aina oman alueesi pelastuslaitoksen ajankohtainen jäätiedote ennen lähtöä.

Teräsjää ja kohvajää

Jään laatu ratkaisee yhtä paljon kuin paksuus.

Teräsjää syntyy suoraan vedestä pakkasessa. Se on kirkasta, lasimaista ja tasaista, ja sen läpi näkee. Kaikki paksuussuositukset lasketaan teräsjäälle.

Kohvajää syntyy, kun lumi painaa jään veden alle ja vettynyt lumi jäätyy jään päälle. Se on vaaleaa, sameaa ja huokoista. Kohvajään kantavuus on noin puolet teräsjään kantavuudesta. Se tarkoittaa, että kymmenen senttimetriä kohvaa ei ole sama asia kuin kymmenen senttimetriä teräsjäätä, vaikka mittanauha näyttää samaa lukua.

Käytännössä jääkerros on usein näiden yhdistelmä: alla teräsjäätä ja päällä kohvaa. Kun mittaat jäätä, mittaa nimenomaan kantava teräsjääkerros, ei koko paksuutta. Lumen alla oleva kohva voi antaa väärän turvallisuudentunteen.

Kevätjää on oma lukunsa. Auringon sulattama jää muuttuu neulamaiseksi ja menettää lujuutensa, vaikka paksuus säilyisi. Kevätjää voi pettää kulkijan alla jopa 30 senttimetrin vahvuisena. Keväällä jään paksuus ei siis kerro turvallisuudesta.

Vaaralliset paikat

Jää ei ole koskaan tasapaksua. Nämä kohdat ovat aina heikoimpia.

1. Virtapaikat. Virtaava vesi kuluttaa jäätä alta, eikä sitä näe päältä. Jokien ja salmien virtauskohdat, kosken ala- ja yläpuoli sekä järven laskukohta ovat pysyvästi epäluotettavia koko talven.
2. Kapeikot ja salmet. Vesi liikkuu kapeikossa nopeammin ja jää on ohuempaa.
3. Jokisuut ja ulapat. Nämä jäätyvät viimeisenä ja aukeavat ensimmäisenä.
4. Sillat, laiturit ja rantarakenteet. Rakenteet johtavat lämpöä ja sitovat lunta, ja niiden ympärillä jää on heikompaa.
5. Teollisuuden ja jätevesilaitosten purkupaikat. Lämmin purkuvesi pitää jään ohuena laajalla alueella.
6. Kaislikot ja matalat pohjat. Kasvillisuus ja pohjasta nouseva kaasu tekevät jäähän heikkoja kohtia.
7. Rantavyöhyke. Vedenpinnan laskiessa jää jää roikkumaan ja pettää lähellä rantaa.

Sohjo, tumma kohta, halkeama ja lumeton alue keskellä lumista jäätä ovat kaikki varoitusmerkkejä. Kierrä ne kaukaa äläkä testaa.

02Turvavarusteet jäälle

Jääturvallisuus ei vaadi kallista varustelistaa. Se vaatii, että muutama halpa asia on aina mukana ja päällä.

Jäänaskalit ovat vähimmäisvaruste, jota ilman jäälle ei mennä. Naskalit pidetään kaulassa takin päällä, ei repussa. Reppuun jääneet naskalit ovat veden alla käden ulottumattomissa juuri silloin kun niitä tarvitaan. Naskaleilla itsensä nostaminen avannosta onnistuu, koska märkä jää on liukas eikä paljailla käsillä saa otetta.

Jääpiikki eli tuura tai metallikärkinen sauva kulkee edellä. Sillä koputetaan jäätä joka askeleella. Jos piikki menee jään läpi yhdellä lyönnillä, jää ei kanna. Tämä on nopein ja luotettavin tapa lukea jäätä liikkeellä ollessa.

Heittoliina, pituudeltaan noin 15 ja 20 metrin väliltä, on kaverin turva. Jäihin pudonnutta ei mennä nostamaan kävelemällä viereen, koska jää pettää silloin toisenkin alta. Heittoliina ojennetaan tai heitetään turvalliselta etäisyydeltä.

Kelluntapuku tai kelluntahaalari on paras yksittäinen sijoitus jäällä liikkuvalle. Se pitää pinnalla ja hidastaa jäähtymistä, ja se on samalla lämmin talvipuku. Paljon jäällä liikkuvalle myös kuivapuku on käyttökelpoinen. Kelluvien ja kelluttavien vaatteiden erot on käyty läpi artikkelissa kalastusliivi ja kelluntapukine.

Kelluva reppu ja vedenpitävä pussi pitävät puhelimen ja vaihtovaatteet kuivina. Puhelimen on oltava toimintakunnossa kastumisen jälkeenkin, koska sillä soitetaan apu.

Pilli kuuluu kauemmas kuin huuto ja toimii silloinkin kun ääni ei enää kanna kylmässä.

Tärkein varuste ei kuitenkaan ole tavaraa. Kerro aina jollekulle minne menet ja milloin palaat, ja mene jäälle mieluiten kaverin kanssa. Yksin liikkuvan riski on moninkertainen.

Jos putoat

Toimi järjestyksessä ja rauhallisesti. Ensimmäiset sekunnit kylmässä vedessä aiheuttavat hengityksen salpautumisen, ja se menee ohi.

1. Hengitä rauhoittumiseen asti. Älä yritä nousta paniikissa, vaan anna hengityksen tasaantua muutama sekunti.
2. Käännyt tulosuuntaan. Sieltä tulit, joten siellä jää kantoi.
3. Ota naskalit käteen ja iske ne jäähän. Vedä itseäsi ylös ja potki samalla jaloilla, jolloin keho nousee vaakatasoon ja liukuu jään päälle.
4. Älä nouse pystyyn. Ryömi tai vieritä itsesi loitommas jään reunasta ennen kuin nouset.
5. Hae lämpöön heti. Märkänä pakkasessa lämpötila laskee nopeasti. Vaihda kuivat vaatteet ja hakeudu sisätiloihin. Soita 112, jos olosi heikkenee tai jos autettava on sekava tai voimaton.

Jos näet toisen putoavan, älä mene jään reunalle. Soita 112, heitä liina, työnnä pitkä esine tai kelkka ja vedä. Auttajasta ei saa tulla toista autettavaa.

Varusteista kaksi ratkaisee sen, kuinka kauan jäällä jaksaa: kaira ja vaatetus. Kairan halkaisijan ja käyttövoiman valinta on käyty läpi artikkelissa jääkaira, ja paikallaan istuvan kerrospukeutuminen, pilkkikengät ja teltta artikkelissa pilkkivaatetus.

03Mitä kaloja talvella pyydetään

Talvi ei ole hiljainen kausi. Osa lajeista on nimenomaan talvella parhaimmillaan.

Ahven on jään alla ykköslaji. Se parveilee ja liikkuu ennustettavasti, ja pilkille tulee sekä pientä että isoa. Ahven on myös aloittelijan varmin talvisaalis, koska parvi antaa yleensä useamman kalan samasta avannosta.

Made on talven erikoisuus. Se kutee keskitalvella ja liikkuu silloin matalilla kovilla pohjilla, usein yöllä. Made on lähes ainoa laji, joka on aktiivisimmillaan kylmimmässä vedessä. Mateen pyynti pilkillä ja koukuilla on käyty läpi artikkelissa mateen kalastus.

Kuha liikkuu talvella syvänteissä ja syö hämärässä. Kuhan pilkintä on tarkkaa työtä, koska kalaa on vähän ja se on tietyssä syvyydessä.

Hauki syö koko talven. Sitä pyydetään pystyvieheillä ja iskukoukuilla, ja parhaat paikat ovat samat kuin kesällä.

Siika, muikku ja kiiski täydentävät listaa. Siikaa pilkitään pienillä pilkeillä syvänteissä ja muikkua litkalla.

Lohikalat ovat monilla vesillä talvella rauhoitettuja tai rajoitettuja, joten tarkista alueen säännöt aina ennen reissua.

04Pilkkiminen ja pystyvieheet

Talvikalastuksessa on kaksi perustapaa: kevyt pilkki ja raskaampi pystyviehe.

Pilkkiminen tarkoittaa kevyellä pilkkivavalla kalastamista avannosta. Viehe on tasapainopilkki, pystypilkki tai mormuska, ja usein siihen lisätään syöttiä, kuten surviaissääsken toukka. Liike on nostoa ja pysäytystä, ja isku tulee lähes aina pysäytyksen aikana. Pilkkiminen kuuluu yleiskalastusoikeuksiin, eli se on ilmaista eikä vaadi kalastonhoitomaksua. Poikkeukset ja rajoitukset on koottu artikkeliin kalastus ilman lupaa.

Pystyvieheet ovat isompia ja painavampia. Tasapainopilkki kulkee sivusuunnassa ja tekee laajan kaaren joka nostolla, mikä hakee kalaa kauempaa. Pystyjigi eli jigipilkki on pehmeä jigi jigipäässä, ja se on noussut viime vuosina isojen ahventen ja kuhan perusvälineeksi jään alla. Tekniikka, painot ja mallit on käyty läpi artikkelissa pilkkiminen jigillä.

Kolmas tapa on passiivinen koukkupyynti: iskukoukut hauelle ja madekoukut mateelle. Ne vaativat aina vesialueen omistajan luvan, toisin kuin pilkkiminen. Pyydysten rakenne, syötit ja säännöt löytyvät artikkelista iskukoukku ja pitkäsiima.

Kalan etsiminen on jään alla suurin työ. Yksi avanto kertoo vain yhdestä pisteestä. Poraa avantoja sarjana esimerkiksi kymmenen metrin välein syvyyskäyrän poikki ja kalasta jokaisessa muutama minuutti. Pilkkikaikuluotain nopeuttaa tätä ratkaisevasti, koska näet heti onko avannossa kalaa ja missä syvyydessä. Laitevaihtoehdot on vertailtu artikkelissa pilkkikaikuluotain.

Pilkkiminen on myös Suomen suosituin kilpakalastuslaji, ja koska se on yleiskalastusoikeus, kilpailuun pääsee ilman yhtäkään lupaa. Lajit, säännöt ja aloittaminen on käyty läpi artikkelissa kalastuskilpailut.

05Sään vaikutus

Talvikalastuksessa sää vaikuttaa sekä kalaan että kalastajaan.

Ilmanpaine on selvin yksittäinen tekijä. Vakaa ja korkea paine tuottaa yleensä tasaista syöntiä. Nopeasti laskeva paine matalapaineen tullessa hiljentää usein syönnin, ja monella vedellä paras hetki on juuri ennen sään muutosta.

Lumipeite ratkaisee valon. Paksun lumen alla on hämärää, ja kala syö silloin ympäri vuorokauden mutta hitaammin. Kirkkaalla lumettomalla jäällä valoa tulee läpi, kala on arempi ja parhaat hetket ovat aamu ja ilta.

Kova pakkanen jäädyttää avannon ja siiman. Kalastus muuttuu työlääksi ja kalakin on usein passiivinen. Miedot pakkaset lähellä nollaa ovat sekä kalan että kalastajan kannalta parempia.

Kevät on paras kausi. Kun päivä pitenee ja vesi alkaa lämmetä jään alla, ahven ja siika aktivoituvat selvästi. Samaan aikaan jää alkaa kuitenkin heiketä, ja kevätjään pettävyys on koko talven suurin riski. Paras kalastuskausi ja vaarallisin jää osuvat samaan hetkeen, ja se kannattaa pitää mielessä joka kevät.

06Pukeutuminen

Talvikalastuksessa istutaan paikallaan pakkasessa tuulisella jäällä. Se on eri asia kuin liikkuminen ulkona.

Pukeudu kerroksittain. Alimmaksi kosteutta siirtävä kerros, villaa tai teknistä kuitua, ei koskaan puuvillaa. Keskikerrokseksi villa tai fleece, tarvittaessa kaksi kerrosta. Päällimmäiseksi tuulen ja veden pitävä kerros. Kelluntahaalari hoitaa uloimman kerroksen ja turvallisuuden samalla kertaa.

Jalat ovat kriittisin kohta. Kunnolliset talvijalkineet, joissa on irrotettava sisäkenkä, ja villasukat. Ota vaihtosukat mukaan.

Kädet vaativat kaksi paria. Ohuet käsineet kalastukseen ja paksut lapaset niiden päälle sillä välin. Märät käsineet ovat kylmemmät kuin paljaat kädet, joten pidä varapari kuivana.

Pää ja kasvot: pipo, kaulanlämmitin ja tuulisella kelillä huppu. Kirkkaalla säällä aurinkolasit, koska jäältä heijastuva valo rasittaa silmiä.

Istuinalusta tai pilkkilaatikko lämpöeristeellä estää lämmön karkaamisen jäähän. Termospullo lämmintä juotavaa ei ole ylellisyyttä vaan osa turvallisuutta, koska kylmettynyt kalastaja tekee huonoja päätöksiä.

07Usein kysyttyä