Ankeriaan kalastus Suomessa: säännöt, pyyntiajat ja pyyntitavat

Ankerias on Suomen erikoisin kala ja samalla se, jonka pyyntiä säädellään tiukimmin. Laji on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi, vapaa-ajankalastus on merialueella kielletty ympäri vuoden ja sisävesillä sallittu vain heinäkuussa. Luvattomasti otetusta ankeriaasta voi seurata 3 510 euron korvaus. Tämä sivu käy läpi lajin, voimassa olevat säännöt, saalisilmoituksen ja sen, mitä teet kun ankerias tarttuu pyydykseen väärään aikaan.

01Ankerias lajina

Elinkierto Sargassomereltä Suomeen

Ankeriaan elinkierto on eurooppalaisen kalabiologian erikoisuus. Laji kutee Atlantilla Sargassomerellä, ja poikaset ajautuvat merivirtojen mukana Eurooppaan. Suomeen asti matka on tuhansia kilometrejä, ja Luonnonvarakeskuksen mukaan ankerias tekee kutuvaelluksen takaisin Sargassomerelle noin 6 000 kilometrin matkan.

Elinkierrossa on kolme vaihetta, jotka näkyvät myös kalan ulkonäössä:

1. Lasiankerias on läpinäkyvä poikanen, joka saapuu Euroopan rannikolle. Suomeen istutettavat poikaset ovat tässä vaiheessa.
2. Keltaankerias on kasvuvaihe. Kala elää sisävesissä ja rannikolla vuosia, jopa vuosikymmeniä, ja sen vatsapuoli on kellertävä.
3. Hopeaankerias on sukukypsä vaellusvaihe. Silmät suurenevat, kylki muuttuu hopeiseksi ja kala lähtee kohti merta.

Suomen olosuhteissa kasvuvaihe kestää pitkään. Aikuinen suomalainen ankerias painaa Luken mukaan tyypillisesti 1,5 ja 2 kilon välillä.

Uhanalaisuus ja miksi kanta romahti

Ankerias on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi koko Euroopassa. Syitä on useita, ja Suomessa painavin on vaellusesteet. Padot ja voimalaitokset estävät sekä nousevien poikasten pääsyn ylävirtaan että hopeaankeriaiden pääsyn takaisin merelle. Turbiinit tappavat alasvaeltavia kaloja.

Kannan tukemiseksi Suomeen tuodaan istutuspoikasia. Heinäkuussa 2025 Suomeen tuotiin 31 500 ranskalaista ankeriaanpoikasta, joista Luke jakoi 20 000 yksilöä Etelä-Suomen vesiin. Istutusten rinnalla tehdään alasvaellusavustuksia, joissa kutuvalmiita ankeriaita siirretään voimalaitosten ohi. Kokemäenjoella tällaista työtä on tehty järjestelmällisesti.

Missä ankeriasta Suomessa on

Ankeriasta tavataan rannikolla ja Etelä ja Keski-Suomen sisävesissä. Se on yökala, joka viihtyy pehmeäpohjaisilla alueilla, kasvillisuuden reunoissa ja kivikoissa. Päivän se viettää piilossa, ja se liikkuu ja syö pimeällä. Ravintona ovat pohjaeläimet, ravut, kalanpoikaset ja raadot.

Käytännössä ankeriaita on eniten niissä vesistöissä, joihin niitä on istutettu tai joihin ne ovat aikoinaan päässeet nousemaan ennen patoja.

Ankeriaan tunnistaminen

Ankerias on helppo tunnistaa, mutta sekaannuksia sattuu silti. Runko on käärmemäisen pitkä ja pyöreä, selkäevä jatkuu yhtenäisenä pyrstön ympäri peräevään asti ja alaleuka työntyy hieman yläleuan ohi. Rintaevät ovat pienet ja pyöreät. Vatsaevät puuttuvat kokonaan.

Yleisimmät sekaannukset ovat nahkiainen ja kivinilkka. Nahkiaisella ei ole leukoja lainkaan, vaan imukuppimainen suu ja kidusaukkorivi kyljessä. Kivinilkka on paljon lyhyempi ja jää kämmenen mittaiseksi. Jos kalassa on leuat, se on käärmemäisen pitkä ja sen selkäevä kiertää pyrstön ympäri, kyseessä on ankerias ja se on rauhoitettu, ellei kalenterissa ole heinäkuu ja vesi ole sisävettä.

02Paikat, ajoitus ja kalusto

Ankeriaan pyyntipaikka valitaan pohjan ja pimeyden perusteella. Parhaita kohteita ovat pehmeäpohjaiset lahdet, ruovikoiden ja kaislikoiden reunat, jokien suistot, kanavat sekä laiturien ja kivikkojen väliset alueet. Ankerias kiertää yöllä samoja reittejä, joten toimiva paikka toimii yleensä uudestaankin.

Ajoitus on yksinkertainen. Pyynti alkaa auringonlaskusta ja jatkuu yön yli. Lämmin ja tyyni yö on parempi kuin kylmä ja tuulinen. Sateen jälkeen samentunut vesi on hyvä merkki, koska ankerias liikkuu silloin rohkeammin matalassa.

Kalusto saa olla järeää. Ankerias on lihaksikas ja sen ensimmäinen reaktio on painua kasvustoon tai kiven alle. Tukeva vapa, jäykkä siima ja lyhyt vastapaine ratkaisevat sen, saatko kalan pois rakenteesta. Ota mukaan otsalamppu, jossa on punainen valo, karkea liina kalan käsittelyyn ja pitkävartinen pihti koukun irrotukseen. Ilman pihtiä koukun irrottaminen ankeriaan suusta on hidasta ja kalalle raskasta.

03Ankeriaan rauhoitus ja sallitut pyyntiajat

Tämä on sivun tärkein osa, koska säännöt ovat tiukemmat kuin useimmat kalastajat luulevat ja ne kiristyivät kesäkuussa 2023.

Merialueella vapaa-ajankalastus on kielletty ympäri vuoden, myös heinäkuussa. Muutos tuli voimaan 20.6.2023, ja se perustuu Euroopan unionin neuvoston asetukseen (EU) 2023/194. Asetuksen mukaan ankeriaan vapaa-ajankalastus on Itämerellä ja EU:n muillakin merialueilla kielletty koko vuoden.

Sisävesillä vapaa-ajankalastus on sallittu vain heinäkuussa. Elokuun alusta kesäkuun loppuun ankerias on rauhoitettu kaikessa kalastuksessa.

Kaupallisessa kalastuksessa ankeriaan pyynti on sallittu heinäkuussa ja rauhoitettu muina kuukausina.

Ankeriaalla ei ole valtakunnallista alamittaa. Rauhoitusaika hoitaa sen tehtävän. Lajikohtaiset mitat ja rauhoitusajat löytyvät kootusti sivulta kalojen alamitat ja rauhoitusajat, ja alueelliset rajoitukset kannattaa tarkistaa erikseen sivun kalastusrajoitukset ohjeiden mukaan.

Säännöt ovat muuttuneet viime vuosina useaan kertaan, joten tarkista voimassa oleva tilanne maa- ja metsätalousministeriön sivuilta ennen reissua.

04Mitä teet, kun ankerias tarttuu rauhoitusaikana

Tämä tilanne on paljon yleisempi kuin varsinainen ankeriaan pyynti. Ankerias tarttuu katiskaan, rysään, madekoukkuun ja pitkäsiimaan sattumalta.

1. Vapauta kala heti veteen, elävänä tai kuolleena. Rauhoitusaikana ankeriasta ei saa ottaa saaliiksi missään olosuhteissa.
2. Käsittele kalaa märillä käsillä ja mahdollisimman vähän. Ankeriaan lima suojaa sitä, ja limakerroksen rikkominen altistaa kalan infektioille.
3. Jos koukku on syvällä, katkaise siima lähelle suuta. Koukun repiminen tappaa ankeriaan varmemmin kuin siihen jäävä koukku.
4. Tee saalisilmoitus. Ilmoitusvelvollisuus koskee myös vapautettuja kaloja.

Ankeriaan luvaton ottaminen on kallista. Luonnonvarakeskuksen mukaan luvattomasti otetun ankeriaan arvo on 3 510 euroa yksilöltä, ja se peritään menettämisseuraamuksena rangaistuksen päälle.

Jos kalastat pyydyksillä alueella, jolla ankeriaita on, kannattaa pitää pyydysten kokemisväli lyhyenä. Ankerias selviää katiskasta usein hyvin, mutta verkosta harvoin. Pyydyskalastuksen lupa-asiat käydään läpi sivulla katiska- ja verkkokalastusluvat.

05Ankeriaan pyyntitavat heinäkuussa sisävesillä

Kun pyynti on sallittua, se on käytännössä yöpyyntiä pohjasta. Ankerias ei ota vieheitä juuri koskaan, joten kaikki toimivat tavat perustuvat luonnonsyöttiin ja pohjan tuntumassa olevaan koukkuun.

Pohjaonginta

Yleisin ja yksinkertaisin tapa. Rakenne on sama kuin mateen pohjaonginnassa.

1. Valitse paikka, jossa on pehmeä tai sekapohja, kasvillisuuden reuna tai kivikko lähellä. Syvyys 2 ja 6 metrin välillä toimii hyvin.
2. Käytä tukevaa vapaa ja 0,30 ja 0,40 millimetrin siimaa. Ankerias on väkevä ja se pyrkii kiveen tai kasvustoon heti ottinsa jälkeen.
3. Laita siimaan liukupaino ja sen alle noin puolen metrin peruke.
4. Koukku saa olla iso ja vahva, kokoluokkaa 1 ja 4. Käytä ympyräkoukkua, jos haluat välttää syvälle nielemistä.
5. Syötiksi kastemato, kalapala tai pieni kokonainen kala. Rasvainen kalapala levittää hajua tehokkaasti.
6. Kalasta hämärästä yöhön. Paras jakso alkaa auringonlaskun jälkeen.

Isku on tyypillisesti hidas ja tasainen siiman kiristyminen. Anna ankeriaan ottaa syötti kunnolla, mutta älä odota liian pitkään, koska se nielee koukun syvälle.

Koukkupyydykset ja pitkäsiima

Iskukoukku ja pitkäsiima pyytävät ankeriasta tehokkaasti, kun ne on syötitetty kalalla. Nämä ovat pyydyksiä, joten ne vaativat aina vesialueen omistajan luvan ja pyydysmerkinnät. Tekniikka ja lupapuoli on avattu sivulla iskukoukku ja pitkäsiima.

Merta ja katiska

Ankeriasmerta on perinteinen pyydys. Se syötitetään kalalla tai raadolla ja lasketaan pohjaan. Myös tavallinen katiska pyytää ankeriasta. Molemmat vaativat vesialueen omistajan luvan.

Pyydyspyynnissä on syytä muistaa, että pyydykset eivät osaa noudattaa kalenteria. Jos pyydykset ovat vedessä muulloin kuin heinäkuussa, kaikki ankeriaat on vapautettava.

06Saalisilmoitus Omakalaan

Ankerias kuuluu vapaa-ajankalastajien ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Velvollisuus alkoi 1.1.2025, ja se koskee myös vapautettuja kaloja. Ankeriaan lisäksi listalla ovat muun muassa lohi, meritaimen, järvitaimen, täplärapu, vimpa tietyissä vesissä, harjus osalla aluetta ja turska.

Ilmoituksen voi tehdä neljällä tavalla:

1. Omakala-sovelluksella, joka on maksuton Androidille ja iOSille.
2. Osoitteessa omakala.fi.
3. Tulostettavalla lomakkeella, joka löytyy omakala.fi-sivustolta.
4. Puhelimitse numerossa 029 532 2800 tiistaisin ja torstaisin kello 12 ja 14 välillä.

Ilmoitus tehdään viipymättä ja viimeistään 14 vuorokauden kuluessa kalan pyydystämisestä. Ankerias, lohi ja turska kuuluvat EU-sääntelyn piiriin, ja niiden osalta ilmoitus tehdään sähköisesti ja päiväkohtaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa, että ankeriaasta ilmoitus kannattaa tehdä Omakalalla heti samana päivänä.

Ilmoitukseen tarvitaan nimi, syntymäaika ja osoite, kalalaji, pituus ja pyyntipäivä, pyyntitapa ja pyyntipaikka sekä tieto siitä, vapautettiinko kala. EU-sääntelyn piirissä olevista lajeista ilmoitetaan lisäksi, onko kala pyydetty rannalta, veneestä, sukeltaen vai jäältä.

07Ankerias ruokakalana

Ankerias on perinteisesti arvostettu savukala, ja sen liha on hyvin rasvaista. Rasvaisuus tarkoittaa kahta asiaa: kala pilaantuu nopeasti lämpimässä ja se kerää vierasaineita tehokkaammin kuin vähärasvainen kala.

Käsittelyssä on kaksi ankeriaalle ominaista piirrettä. Kala on erittäin liukas, joten nahan pito vaatii karkean liinan tai suolan. Ankerias myös liikkuu kauan perkaamisen jälkeenkin, mikä johtuu hermoston rakenteesta eikä tarkoita, että kala olisi elossa. Tainnuta ja verestä huolellisesti. Kylmäketjun ja säilytyksen perusasiat on käyty läpi sivulla saaliin käsittely.

Ottaen huomioon lajin tilan, kannattaa harkita tarkkaan, onko heinäkuun ankerias ruokapöydässä vai vedessä. Yksi vapautettu hopeaankerias voi vielä päästä kudulle.

08Yleisimmät virheet

Ensimmäinen virhe on olettaa, että merellä saa kalastaa ankeriasta heinäkuussa. Vapaa-ajankalastajalle merialue on kielletty ympäri vuoden.

Toinen virhe on ottaa pyydykseen sattunut ankerias talteen rauhoitusaikana. Kala on vapautettava, oli se elävä tai kuollut.

Kolmas virhe on jättää saalisilmoitus tekemättä. Velvollisuus koskee myös vapautettua kalaa, ja ilmoitusdata on se, jonka perusteella kannan tilaa seurataan.

Neljäs virhe on liian kevyt kalusto. Ankerias on lihaksikas ja se hakeutuu heti kasvustoon tai kiveen. Ohut siima katkeaa ja kala jää koukku suussa vedenalaiseen risukkoon.

Viides virhe on kalastaa päivällä. Ankerias on yökala. Ennen auringonlaskua koukku on käytännössä vain lahnojen ja pikkuahventen käytettävissä.

09Usein kysyttyä