Perhonsidonta aloittelijalle: välineet, materiaalit ja ensimmäiset perhot
Perhonsidonta on perhokalastuksen talviharrastus, joka muuttuu nopeasti osaksi itse kalastusta. Oman perhon sitominen ei ole vaikeaa: perusperho syntyy koukusta, langasta ja parista materiaalista muutamassa minuutissa, ja ensimmäinen kala omalla perholla on harrastuksen parhaita hetkiä. Aloittelijan suurin sudenkuoppa ei ole tekniikka vaan hankinnat. Halpa välinesetti täynnä huonoja materiaaleja turhauttaa, ja liian laaja materiaalivarasto maksaa paljon ja jää käyttämättä. Tämä sivu käy läpi tarvittavat välineet, setin ja erillisten välineiden eron, aloitusmateriaalit, helpoimmat ensimmäiset perhot, koukkukoot ja yleisimmät virheet. Perhokalastuksen välineet ja heitto on käyty läpi omalla sivullaan.
SISÄLLYS · 10 MIN[▾]
01Miksi sitoa perhot itse
Valmiita perhoja saa kaupasta, joten itse sitomiselle pitää olla syy. Niitä on kolme.
Perhot vastaavat omaa vettä. Kaupan valikoima on yleinen. Itse sitoessa perhon koon, värin ja painon voi sovittaa siihen, mitä omalla joella tai järvellä kuoriutuu ja mitä kalat syövät.
Perhoja voi menettää huoletta. Koskessa ja pohjan tuntumassa perhoja katoaa. Kun perho on oma ja sen materiaalit maksavat vähän, pohjaan kalastaminen ei tunnu kalliilta.
Harrastus jatkuu talvella. Sidontapöytä on paikka, jossa kalastus jatkuu silloin, kun vedet ovat jäässä.
Itse sidottu perho ei kuitenkaan ole alussa halvempi. Välineet ja ensimmäiset materiaalit maksavat, ja säästö syntyy vasta, kun perhoja on sidottu kymmeniä.
02Perusvälineet
| Väline | Mihin | Huomio |
|---|---|---|
| Sidontapenkki | Pitää koukun tukevasti paikallaan | Tärkein väline, johon ei kannata säästää |
| Spigotti eli lankarullan pidin | Pitää sidontalangan kireällä | Hyvä spigotti ei päästä lankaa itsestään |
| Teräväkärkiset sakset | Tarkat leikkaukset lähellä koukkua | Erilliset karkeat sakset metallilangalle |
| Häkiläpihdit | Höyhenen eli häkilän kiertäminen | Pitävät pienenkin höyhenen otteessa |
| Lakkausneula | Lakan levitys ja dubbingin pöyhintä | Yksinkertainen mutta jatkuvasti käytössä |
| Solmutyökalu | Perhon viimeistelevä solmu | Solmun voi tehdä myös käsin |
Sidontapenkki on välineistä ainoa, jonka laadulla on heti ratkaiseva merkitys. Huono penkki ei pidä koukkua paikallaan, ja koukku kääntyy aina, kun lankaa kiristää. Perhonsidonnan perusajatus on, että laadukkaat materiaalit ja välineet tuottavat hyvän tuloksen nopeammin, ja se pätee erityisesti penkkiin.
03Valmis setti vai välineet erikseen
Perhonsidontasetti houkuttelee, koska se sisältää kaiken kerralla. Kokeneiden sitojien neuvo on kuitenkin varovainen: Perhokalastajat.net-sivuston aloittajan oppaan kirjoittaja ei ole löytänyt hyvää valmissettiä, vaikka materiaalien laadun kehityssuunta on hänen mukaansa parempaan.
Setin ongelma on tyypillisesti kaksiosainen. Välineet ovat heikkoja, erityisesti penkki, ja materiaaleja on paljon mutta laatu on vaihtelevaa. Aloittelija ei tiedä, johtuuko epäonnistuminen omasta tekniikasta vai huonosta materiaalista.
Parempi tapa on hankkia hyvät perusvälineet erikseen ja materiaalit vähitellen. Materiaaleja ostetaan aluksi vain niihin perhoihin, joita aiotaan sitoa, ja valikoimaa täydennetään sitä mukaa kuin taidot ja kiinnostus kasvavat.
04Aloitusmateriaalit
Ensimmäisiin perhoihin riittää suppea materiaalivalikoima. Seuraava lista kattaa suurimman osan yleisistä aloittelijan perhoista.
| Materiaali | Mihin sitä käytetään |
|---|---|
| Koukut muutamassa koossa | Kaiken perusta, perhotyypin mukaan märkä-, kuiva- ja nymfikoukkuja |
| Sidontalanka, musta ja ruskea | Kiinnittää kaikki materiaalit koukkuun |
| Kupari- tai metallilanka | Vartalon kierteet ja painotus |
| Fasaanin pyrstösulka | Pheasant Tail -nymfin vartalo ja pyrstö |
| Jäniksen karvadubbing | GRHE-nymfin ja monen muun vartalo |
| Kukon häkilät | Kuivaperhojen kaulus |
| Marabou ja chenille | Leech- ja streamer-perhojen vartalo ja pyrstö |
| Messinkikuulat | Painotetut nymfit ja pupat |
| Lakka | Perhon pään viimeistely |
Materiaalit kannattaa ostaa kalastusliikkeestä, jossa niitä voi katsoa ja kysyä. Värikkäät ja erikoiset materiaalit houkuttelevat, mutta ensimmäiset kalat tulevat lähes aina ruskeilla, mustilla ja luonnonvärisillä perhoilla.
05Ensimmäiset perhot
Aloittelijan kannattaa sitoa yleiskäyttöisiä kalastusperhoja eikä koristeellisia lohiperhoja. Perusperhoissa tekniikka on yksinkertainen, niistä on runsaasti kuvia ja ohjeita, ja ne myös kalastavat.
| Perhotyyppi | Esimerkkejä | Mille kalalle |
|---|---|---|
| Nymfit | Peruslarva, GRHE, Pheasant Tail Nymph, Kuulapupa | Harjus, taimen, kirjolohi |
| Märkäperhot ja muut | Musta Leech, Hässäkkä, Red Tag | Taimen, harjus, ahven |
| Kuivaperhot | Nalle Puh, Nelson Caddis, Goddard Caddis, Klinkhåmer Special | Harjus ja taimen pintasyönnillä |
| Streamerit | Spuddler, Musta Zonker, White Marabou Muddler | Taimen, kirjolohi, ahven, hauki |
Listan perhot ovat Perhokalastajat.net-sivuston aloittajan oppaan suosituksia, ja ne kattavat suomalaisen perhokalastuksen tavallisimmat tilanteet.
Hyvä järjestys on aloittaa nymfeistä ja leech-perhoista, koska niissä on vähän vaiheita ja ne antavat anteeksi epätarkkuutta. Kuivaperhoissa mittasuhteet ratkaisevat, ja ne kannattaa jättää siihen vaiheeseen, kun langan käsittely sujuu.
Leech-tyyppiset perhot, kuten Woolly Bugger, ovat osoittautuneet ottaviksi lähes kaikilla perhokalastukseen sopivilla kalalajeilla, ja siksi ne ovat hyvä ensimmäinen perho myös järvikalastajalle. Lajikohtaista perhokalastusta käsitellään artikkeleissa harjuksen kalastus ja taimenen ja lohen kalastus.
06Koukkukoot selitettynä
Perhokoukkujen koot merkitään numeroilla, ja numerointi toimii aloittelijan kannalta nurinkurisesti: mitä suurempi numero, sitä pienempi koukku. Koukku #16 on siis selvästi pienempi kuin #10.
Nymfikalastuksessa kannattaa keskittyä kokoihin #12-16, ja rasiassa kannattaa olla myös muutamia #10- ja #18-kokoisia perhoja. Kuivaperhot ovat usein samaa kokoluokkaa, ja streamerit sidotaan selvästi isompiin koukkuihin.
Aloittelijan kannattaa sitoa ensimmäiset perhot keskikokoisiin koukkuihin, esimerkiksi #10-12. Pienen koukun kanssa jokainen materiaalin millimetri on liikaa, ja isossa koukussa virheet näkyvät ja korjautuvat helpommin.
07Sidonnan perustekniikat
Kaikki perhot rakentuvat samoista liikkeistä.
- Langan aloitus. Sidontalanka kierretään koukun varteen niin, että se lukitsee itsensä. Tämä on ensimmäinen asia, joka kannattaa harjoitella, koska kaikki muu rakentuu sen päälle.
- Materiaalin kiinnitys. Materiaali asetetaan koukun päälle ja sidotaan muutamalla tiukalla kierroksella. Löysä kiinnitys kääntyy ja purkautuu kalastaessa.
- Dubbing. Karva kierretään ohueksi kerrokseksi langan ympärille ja kierretään koukun varteen vartaloksi. Vähemmän on enemmän: liian paksu dubbing on aloittelijan yleisin virhe.
- Häkilän kiertäminen. Höyhen kierretään koukun ympäri häkiläpihdeillä, ja sen kuidut asettuvat kaulukseksi.
- Viimeistely. Perho viimeistellään solmulla ja lakalla, joka lukitsee langan.
Videot ovat perhonsidonnan paras oppimateriaali, koska liikkeen näkee. Moni kalastusseura järjestää myös talvisin sidontailtoja, joissa kokeneemmat näyttävät vierestä.
08Mihin itse sidottuja perhoja käytetään
Itse sidottu perho kalastaa samoin kuin kaupan perho. Sen voi heittää perhovavalla, ja kevyen perhon saa ulottuville myös tavallisella virvelillä heittokohon avulla. Tekniikka on käyty läpi artikkelissa perhokalastus virvelillä.
Koskien virtapaikat ovat perhokalastuksen klassinen ympäristö, ja niiden lukeminen on käyty läpi artikkelissa koskikalastus. Kahlaamiseen tarvittavat varusteet ovat artikkelissa kahluuhousut.
09Yleisimmät virheet perhonsidonnassa
Halpa valmissetti. Heikko penkki ja vaihtelevat materiaalit tekevät oppimisesta turhauttavaa. Hanki hyvät perusvälineet erikseen.
Liian laaja materiaalivarasto. Osta materiaalit niihin perhoihin, joita aiot sitoa. Loput jäävät laatikkoon.
Liian paksu dubbing ja liikaa materiaalia. Ohut on kestävämpi ja kalastaa paremmin. Useimmat aloittelijan perhot ovat liian tuuheita.
Aloitus kuivaperhoista. Niissä mittasuhteet ratkaisevat. Aloita nymfeistä ja leech-perhoista.
Liian pieni koukku. Aloita koosta #10-12 ja siirry pienempiin, kun langan käsittely sujuu.
Löysä langan aloitus. Jos lanka ei lukitu, koko perho kiertyy koukun ympäri kalastaessa.
Perhokalastuksen perusteet, vavan valinta ja ensimmäinen heitto on käyty läpi artikkelissa perhokalastus aloittelijalle.
10Usein kysyttyä
Mitä välineitä perhonsidontaan tarvitaan?
Sidontapenkki, spigotti eli lankarullan pidin, teräväkärkiset sakset, häkiläpihdit, lakkausneula ja solmutyökalu. Penkki on tärkein, koska sen pitää pitää koukku tukevasti paikallaan langan kiristyessä. Solmun voi tehdä myös käsin, mutta solmutyökalu nopeuttaa viimeistelyä. Materiaaleiksi riittävät aluksi koukut, sidontalanka ja muutama perusmateriaali.
Kannattaako ostaa valmis perhonsidontasetti?
Yleensä ei. Valmissetissä välineet, erityisesti penkki, ovat usein heikkoja ja materiaalien laatu vaihtelee, jolloin aloittelija ei tiedä, johtuuko epäonnistuminen tekniikasta vai materiaalista. Parempi tapa on hankkia hyvät perusvälineet erikseen ja materiaalit vähitellen niihin perhoihin, joita aikoo sitoa.
Mikä on helpoin perho aloittelijalle?
Nymfit ja leech-perhot. Esimerkiksi Peruslarva, GRHE, Pheasant Tail Nymph ja Musta Leech ovat helppoja, niistä löytyy runsaasti ohjeita ja ne kalastavat. Leech-tyyppiset perhot kuten Woolly Bugger ovat osoittautuneet ottaviksi lähes kaikilla perhokalastukseen sopivilla lajeilla. Kuivaperhot kannattaa jättää myöhemmäksi, koska niissä mittasuhteet ratkaisevat.
Mitä koukun koko tarkoittaa perhoissa?
Perhokoukun koko merkitään numerolla, ja mitä suurempi numero, sitä pienempi koukku. Koukku #16 on siis pienempi kuin #10. Nymfikalastuksessa tavallisimmat koot ovat #12-16, ja rasiassa kannattaa olla myös muutamia #10- ja #18-kokoisia perhoja. Streamerit sidotaan selvästi isompiin koukkuihin.
Minkä kokoiseen koukkuun kannattaa sitoa ensimmäiset perhot?
Keskikokoiseen, esimerkiksi #10-12. Pieneen koukkuun jokainen ylimääräinen materiaalin millimetri on liikaa, ja virheitä on vaikea nähdä. Isossa koukussa virheet näkyvät ja korjautuvat helpommin. Pienempiin kokoihin kannattaa siirtyä, kun langan aloitus, materiaalin kiinnitys ja viimeistely sujuvat.
Onko itse sidottu perho halvempi kuin kaupan perho?
Ei alussa. Sidontapenkki, muut välineet ja ensimmäiset materiaalit maksavat, ja säästö syntyy vasta, kun perhoja on sidottu kymmeniä. Itse sitomisen varsinainen etu on muualla: perhot voi sovittaa omaan veteen, niitä voi menettää pohjaan huoletta ja harrastus jatkuu talvella, kun vedet ovat jäässä.
Mitä materiaaleja aloittelija tarvitsee?
Koukkuja muutamassa koossa, mustaa ja ruskeaa sidontalankaa, kupari- tai metallilankaa, fasaanin pyrstösulkaa, jäniksen karvadubbingia, kukon häkilöitä, maraboua, chenilleä, messinkikuulia ja lakkaa. Niillä sidotaan suurin osa aloittelijan perhoista. Värikkäitä erikoismateriaaleja ei tarvita, koska ensimmäiset kalat tulevat lähes aina luonnonvärisillä perhoilla.
Mikä on perhonsidonnan yleisin aloittelijan virhe?
Liika materiaali. Liian paksu dubbing ja tuuhea häkilä tekevät perhosta kömpelön, se kestää huonommin ja kalastaa huonommin. Ohut vartalo ja maltillinen määrä materiaalia on lähes aina parempi. Toinen yleinen virhe on löysä langan aloitus, jolloin koko perho kiertyy koukun ympäri kalastaessa.
Mistä perhonsidontaa voi oppia?
Videoista ja kalastusseurojen sidontailloista. Videot ovat hyvä oppimateriaali, koska liikkeen näkee, ja ne voi pysäyttää. Moni kalastusseura järjestää talvisin sidontailtoja, joissa kokeneemmat sitojat näyttävät tekniikan vierestä. Ensimmäiset perhot kannattaa sitoa yhden tai kahden mallin toistoina, jotta perusliikkeet vakiintuvat.
Voiko itse sidottua perhoa käyttää ilman perhovapaa?
Voi. Kevyen perhon saa heitettyä tavallisella virvelillä heittokohon avulla, jolloin koho antaa heittopainon ja perho uiskentelee sen perässä. Tapa sopii erityisesti järvelle ja suvantoon. Koskessa ja vaativammissa tilanteissa perhovapa on kuitenkin tarkempi ja monipuolisempi.