Koskikalastus: näin luet virran ja kahlaat turvallisesti

Koskessa kala ei ole missä tahansa. Se on siellä, missä virta tuo ruokaa mutta ei vaadi uimista. Kun opit lukemaan pinnan kuohuista mitä pohjassa tapahtuu, koski kutistuu muutamaksi kymmeneksi neliömetriksi, joita kannattaa kalastaa. Loppu on vettä. Tämä sivu käy läpi kosken rakenteen, kalan paikat, kahluun turvallisesti vaihe vaiheelta, viehe- ja perhovalinnat sekä sen mitä luvista pitää tietää ennen ensimmäistä heittoa.

01Mikä koski on ja miten se rakentuu

Koski on virtaavan veden osuus, jossa vesi juoksee uoman pohjaa pitkin ja jossa pohja on tavallisesti kivinen. Ero putoukseen on siinä, että putouksessa vesi tippuu vapaasti. Jyrkkää, veneellä kulkukelvotonta koskea kutsutaan könkääksi.

Koski alkaa niskalta ja päättyy useimmiten suvantoon. Näiden korkeusero on kosken putouskorkeus, ja se kertoo suoraan miten kovaa vesi menee. Näiden kahden pään välissä on varsinainen koskiosa, jossa on kynnyksiä, kivikkoja, syvennyksiä ja virran reunoja.

Sanasto kannattaa opetella heti, koska kaikki koskikalastuksesta puhuvat käyttävät sitä.

02Virran lukeminen

Koskenlukutaito tarkoittaa sitä, että päättelet pinnalta mitä pohjassa on. Vesi kertoo sen, kun malttaa katsoa muutaman minuutin ennen ensimmäistä heittoa. Polarisoidut lasit ovat tässä työssä välttämättömät, koska ne poistavat heijastuksen ja näyttävät pohjan. Linssivalinta ja käyttötilanteet on käyty läpi artikkelissa polarisoidut aurinkolasit.

Kiven takainen kuollut vesi

Kun virta osuu isoon kiveen, se jakautuu. Kiven eteen syntyy tyyny, jossa vesi kääntyy alaspäin, ja kiven taakse jää pyörteinen hidas alue. Molemmissa on kalaa, ja moni unohtaa kiven etupuolen kokonaan. Kiven takainen alue näkyy pinnalla sileänä peilinä keskellä kuohua. Mitä isompi kivi, sitä pidempi peili ja sitä isompi kala.

Paras yksittäinen kohde kovassa koskessa on useiden isojen kivien taakse muodostuva peilien sarja. Kalastele ne yksitellen, älä yhdellä pitkällä heitolla koko ryhmän yli.

Virran reuna eli sauma

Sauma on nopean ja hitaan veden rajapinta. Se näkyy pinnalla kapeana viivana, jossa vaahto ja roskat kulkevat jonossa. Sauma on koskikalastuksen tärkein yksittäinen kohde, koska nopea vesi kuljettaa ravinnon ja hidas puoli antaa kalan seistä ilman jatkuvaa uintityötä. Kala on lähes aina hitaalla puolella, muutaman kymmenen sentin päässä rajasta.

Saumoja syntyy kivien kylkiin, rannan ja päävirran väliin, sivu-uoman liittymäkohtaan ja kaikkiin kohtiin joissa uoma kapenee tai levenee.

Kynnykset ja kuopat

Kynnyksen yli kiihtyvä vesi kaivaa alapuolelleen kuopan. Kuopan pohjalla virtaus on huomattavasti hitaampi kuin pinnalla, ja siellä iso kala viihtyy koko kesän. Kuopan takareunassa vesi nousee taas ylös, ja juuri sen nousun kohdalla viehe kannattaa antaa hidastua.

Suvannon alkupää eli se kohta, jossa koski loppuu ja vesi rauhoittuu, on sekin luotettava paikka. Sinne kertyy koko kosken läpi tullut ravinto.

03Missä kala seisoo virrassa

Sijainti vaihtuu veden lämpötilan ja korkeuden mukaan. Sääntö on yksinkertainen: kylmällä vedellä kala hakeutuu hitaaseen ja suojaisaan, lämpimällä vedellä nopeaan ja happipitoiseen.

Kylmässä vedessä keväällä ja myöhään syksyllä kala on suvantojen syvänteissä, rantapyörteissä ja isojen kivien suojissa. Se ei jaksa eikä halua seistä kovassa virrassa. Vedot ovat silloin hitaita ja viehe pitää saada lähelle pohjaa.

Lämpimässä vedessä keskikesällä tilanne kääntyy. Kun vesi lämpenee lähelle 19 asteen rajaa, taimen hakeutuu koskiin ja kuohuihin, koska siellä on happea. Silloin kalastetaan valkoista vaahtoa ja kovan virran reunoja, ei suvantoa.

Lajeilla on omat mieltymyksensä. Harjus suosii tasaisesti väreilevää lievempää virtaa ja virran reunoja, joihin ravinto kertyy. Taimen ottaa kovemman paikan ja väijyy usein kiven suojassa aivan päävirran vieressä. Lajikohtaiset elintavat, koot, rauhoitukset ja alamitat käydään läpi omilla sivuillaan taimenen ja lohen kalastus ja harjuksen kalastus, eikä niitä toisteta tässä.

04Kahluu vaihe vaiheelta

Kahluu on koskikalastuksen vaarallisin osa. Suurin osa kalastuksen hukkumisonnettomuuksista tapahtuu virtaavassa vedessä. Nämä askeleet eivät ole ylivarovaisuutta vaan perustyö.

1. Kiristä kahluuhousujen vyö. Vyö vedetään vyötärölle tiukalle ja housuista puristetaan ilma pois ennen kiristystä. Tiukka vyö estää veden syöksymisen housuihin, jos kaadut. Tämä on koko kahluuturvallisuuden yksittäinen tärkein asia.
2. Katso reitti ennen kuin astut veteen. Etsi matalin ja tasaisin linja. Vältä isoja kiviä, koska niiden takana on usein näkymätön kuoppa. Katso myös mihin nouset ylös, jos joudut veden vietäväksi.
3. Astu sisään alavirran puolelta. Etene vinottain alavirtaan päin, älä koskaan suoraan vastavirtaan. Vastavirtaan kahlaaminen väsyttää nopeasti ja kaatuminen tulee yllättäen.
4. Liu'uta jalkoja pohjaa pitkin. Älä nosta jalkaa ilmaan. Kun jalka nousee, olet yhden tukipisteen varassa ja virta kaataa. Liu'uttaen tunnet myös kivet ja kuopat ennen kuin astut niihin.
5. Käytä kolmea tukipistettä. Kahluusauva on kolmas jalka. Siirrä sauva, siirrä yksi jalka, siirrä toinen jalka. Älä koskaan siirrä kahta yhtä aikaa.
6. Pysähdy kun sauvakäsi kastuu. Kun sauvaa pitävä käsi painuu veteen, olet liian syvällä. Peruuta.
7. Käänny alavirtaan päin. Kun palaat rantaan, käänny hitaasti alavirran kautta pienin askelin, jolloin sauva antaa tukea koko käännöksen ajan.

Kahluuvarusteet ja liukuesteet

Kahluukengässä on oltava nilkkatuki. Matalavartinen lenkkari koskessa on hyvä tapa nyrjäyttää nilkka.

Pohjamateriaalissa on kaksi koulukuntaa. Huopapohja pitää kivessä hyvin ja on suomalaisissa koskissa perinteinen valinta. Kumipohja on kuiva ja siisti mutta liukas märällä kivellä. Kumman valitseekin, nastat ovat kovassa koskessa käytännössä pakolliset. Tyypillinen nastoitus on kolme tai neljä kantaan ja kuudesta seitsemään päkiän ympärille. Osassa kenkiä on alumiinilistat, jotka pitävät liukkaassa erittäin hyvin.

Kahluusauva on halvin henkivakuutus jonka koskikalastaja voi ostaa. Sauva kiinnitetään narulla tai karabiinilla kahluuvyöhön tai liiviin, jotta se ei lähde virran mukana kun päästät siitä irti heiton ajaksi. Sauvakotelo asennetaan vyölle sille kyljelle, jolla sauvaa käytät.

Muu turvavarustus on lyhyt lista. Kelluntaliivi tai kelluttava kalastusliivi kovaan koskeen, puhelin vesitiiviissä pussissa, ja kaveri mukaan aina kun se on mahdollista.

Jos kaadut

Kaatuminen ei ole katastrofi, jos toimit oikein.

1. Jos jalat yltävät pohjaan, nouse ylös ja kahlaa rantaan. Älä yritä pelastaa vapaa ensin.
2. Jos virta vie, käännä vartalo niin että jalat osoittavat alavirtaan. Näin jalat ottavat kivet vastaan, ei pää.
3. Ui vinottain rantaa kohti alavirran suuntaan. Vastavirtaan uiminen ei onnistu.
4. Etsi kohta, jossa virta hidastuu, ja nouse siinä.
5. Vaihda kuivat vaatteet ja lämmittele. Kylmä vesi vie voimat nopeasti myös rannalla.

Tiukka kahluuvyö on tässä koko juttu. Ilman sitä housut täyttyvät ja liikkuminen vaikeutuu heti.

05Vieheet koskeen

Koskessa viehe joutuu tekemään työnsä nopeasti, koska heiton kalastava osuus on lyhyt. Painon pitää riittää siihen että viehe on kalan syvyydessä, mutta ei niin paljon että se hakkaa kiviä joka vedolla.

Käytännön nyrkkisääntö painoon: valitse kevein viehe, joka vielä uppoaa siihen syvyyteen mistä kalaa haet. Jos viehe kolisee joka vedolla pohjaan, se on liian painava tai vetonopeus liian hidas.

Perhoa voi tarjota koskessa ilman perhovapaakin. Heittokoho tekee tavallisesta virvelistä toimivan perhokaluston, ja tekniikka on selitetty artikkelissa perhokalastus virvelillä.

06Perhot koskeen

Perhovalinta koskessa jaetaan kolmeen ryhmään.

Nymfit ovat vedenalaisia toukkajäljitelmiä ja ne kalastavat suurimman osan vuodesta. Painotettu nymfi lasketaan virtaan ja annetaan kulkea lähellä pohjaa. Tämä on tuottoisin yksittäinen menetelmä koskessa.

Kuivaperhot kalastavat pinnalla ja toimivat silloin kun hyönteisiä on lennossa ja kala syö näkyvästi. Kesäillan harjuskalastus tasaisella väreilyalueella on koskikalastuksen palkitsevimpia hetkiä.

Streamerit eli kalajäljitelmät ovat isoja ja ne haetaan alavirtaan poikittain. Ne toimivat isolle taimenelle etenkin korkealla ja samealla vedellä.

Koko valitaan veden mukaan. Kirkkaassa matalassa vedessä pienempi ja hienovaraisempi, sameassa ja korkeassa isompi ja tummempi. Kun perhot sitoo itse, koon, värin ja painon voi sovittaa juuri omaan koskeen, ja siihen tarvittavat välineet ja perustekniikat ovat artikkelissa perhonsidonta.

07Heittotekniikka virtaan

Koskessa heitto ei ole suoraan eteen. Kulma ratkaisee sen, missä syvyydessä viehe kulkee ja kuinka kauan se kalastaa.

1. Aseta itsesi kalan yläpuolelle ja sivuun. Kala katsoo vastavirtaan, joten alavirran puolelta lähestyminen paljastaa sinut. Ylhäältä ja sivulta pääset lähemmäs.
2. Heitä vinottain alavirtaan. Noin 45 asteen kulma alavirtaan on koskikalastuksen perusheitto. Viehe uppoaa heiton jälkeen ja kaartaa virran mukana alavirtaan.
3. Anna vieheen upota tarvittaessa. Laske sekunteja. Syvässä kuopassa kolmesta viiteen sekuntia, matalassa väreilyssä ei lainkaan.
4. Vedä hitaasti ja anna virran tehdä työ. Koskessa viehe elää jo virran voimasta. Liian nopea kelaus nostaa vieheen pintaan ja ohi kalan.
5. Kalasta heitto loppuun. Kaari päättyy siihen kun viehe on suoraan alapuolellasi. Moni otti tulee juuri siinä hetkessä, kun viehe kääntyy ja nousee. Älä nosta viehettä vedestä liian aikaisin.
6. Etene askel kerrallaan. Heitä sama viuhka, ota askel alavirtaan ja toista. Näin koko koski tulee kalastettua järjestelmällisesti.

Vastavirtaan heittäminen on oma tekniikkansa ja toimii etenkin painotetulla nymfillä ja pienellä jigillä. Silloin viehe lasketaan pohjaan yläpuolelle ja annetaan kulkea alas luonnollisesti, siima kevyesti kireänä.

Heiton perusteet tyynessä vedessä, joihin virtaan heittäminen rakentuu, on käyty läpi artikkelissa heittokalastus aloittelijalle. Kahlaamisen varusteet, eli materiaalin, sukkamallin, kenkien pohjan ja kahluuvyön valinta, ovat artikkelissa kahluuhousut.

08Koskikohteiden lupakäytäntö

Koskikalastuksessa lupa-asia poikkeaa muusta viehekalastuksesta, ja tämä on yleisin yksittäinen aloittelijan virhe.

Kalastonhoitomaksu oikeuttaa viehekalastukseen yhdellä vavalla suurimmassa osassa Suomea. Se ei kuitenkaan päde lohi- ja siikapitoisten jokien koski- ja virta-alueilla. Näissä kohteissa tarvitaan aina erikseen ostettava kohdekohtainen lupa vesialueen omistajalta tai luvanmyyjältä. Maksun sisältö ja ikärajat on käyty läpi artikkelissa kalastonhoitomaksu.

Käytännössä lupa hankitaan näin.

1. Selvitä kuka vesialueen omistaa. Valtion vesillä luvat myy Metsähallitus eräluvat.fi-palvelussa, kuten Lieksan Ruunaan koskilla. Muualla myyjä on osakaskunta, kalatalousalue, kunta tai yksityinen koskiyrittäjä, ja esimerkiksi Iijoen ja Kiiminkijoen koskille lupa ostetaan joen omalta luvanmyyjältä.
2. Tarkista kalastajamäärän rajoitus. Monissa koskikohteissa myydään rajoitettu määrä lupia vuorokaudessa tai jopa lohkoittain, ja suosituissa kohteissa luvat myydään ennakkoon loppuun.
3. Lue lupaehdot kokonaan. Ehdoissa määrätään sallitut pyyntitavat, koukkumallit, saaliskiintiö, kalastusvyöhykkeet ja kalastusajat. Osassa koskia on vain perhokalastusvyöhykkeitä.
4. Tarkista rauhoitukset ja kalastuskiellot. Virtavesissä on lajikohtaisia rauhoituksia ja kohdekohtaisia kieltoalueita, jotka muuttuvat vuosittain. Tarkistusreitit on koottu artikkeliin kalastusrajoitukset.
5. Pidä luvat mukana. Sähköinen lupa puhelimessa riittää, kunhan se on esitettävissä valvojalle.

Osassa koskikohteita on lisäksi saalisilmoitusvelvollisuus. Ilmoitus tehdään joko luvanmyyjän järjestelmään tai viranomaiselle, ja se on osa lupaehtoja.

09Yleisimmät virheet koskikalastuksessa

Ensimmäinen virhe on heittää ennen kuin on katsonut. Käytä viisi minuuttia veden lukemiseen. Se on kannattavin viisi minuuttia koko päivässä.

Toinen virhe on kahlata liian syvälle. Suurin osa koskikaloista on kahluulinjan ja rannan välissä. Moni kahlaa niiden yli päästäkseen kauemmas heittämään.

Kolmas virhe on kalastaa vain päävirtaa. Rantapyörteet, kivien peilit ja sivu-uomien liitokset ovat usein tuottoisampia kuin uoman keskikohta.

Neljäs virhe on liian nopea veto. Koskessa virta liikuttaa viehettä jo valmiiksi. Hitaampi kela pitää vieheen syvemmällä ja kalastavana pidempään.

Viides virhe on lupien laiminlyönti. Kalastonhoitomaksu ei riitä lohi- ja siikapitoisten jokien koskiin, ja valvonta näissä kohteissa on tiivistä.

Kuudes virhe on liian raskas viehe. Jos jokainen heitto päättyy pohjaan, hukkaat vieheitä ja pelotat kalat. Kevennä.

10Usein kysyttyä