Perhokalastus virvelillä: heittokoho tekee virvelistä perhovavan

Perho on monessa tilanteessa paras viehe, mutta perhovapa ja siiman käsittely pysäyttävät useimmat kokeilijat. Hyvä uutinen: perhoja voi kalastaa tavallisella virvelillä. Tarvitset vain heittokohon, joka antaa painon heittoon, sekä perukkeen ja perhon sen perään. Yhdistelmä heittää pidemmälle kuin perhovapa, toimii tuulessa ja onnistuu keneltä tahansa, joka osaa heittää virvelillä. Tämä opas käy läpi kohotyypit, välineet, perhovalinnan ja tekniikan vaihe vaiheelta.

01Miksi perho ja virveli kannattaa yhdistää

Perho painaa käytännössä ei mitään. Siksi sitä ei voi heittää virvelillä sellaisenaan, vaan paino on tuotava jostain muualta. Perhovavassa painon antaa paksu perhosiima. Virvelissä sen antaa heittokoho, joka lentää kymmeniä metrejä ja vetää kevyen perhon perässään.

Menetelmällä on monta nimeä: kalastus heittokoholla, bombardakalastus ja sbirulinokalastus tarkoittavat kaikki samaa perusideaa. Se ei ole mikään hätäratkaisu tai huono kopio perhokalastuksesta. Tietyissä tilanteissa se on suoraan parempi menetelmä, ja siksi moni kokenut perhokalastajakin pitää virvelin ja kohorasian autossa.

Luvat ovat samat kuin muussakin viehekalastuksessa. Heittokoho ja perho virvelillä on viehekalastusta, joten 18 ja 69 vuoden ikäinen maksaa kalastonhoitomaksun. Kokonaisuus on avattu artikkelissa viehekalastuslupa.

02Kohotyypit: bombarda, pallokoho ja upotettavat

Heittokohoja on kolme päätyyppiä, ja valinta ratkaisee millä syvyydellä perhosi kulkee.

Bombarda eli sbirulino on sukkulan muotoinen läpivirtauskoho, jonka läpi siima pujotetaan. Se on tämän lajin tärkein väline. Bombardoja myydään kelluvina, hitaasti uppoavina ja nopeasti uppoavina, ja painot ovat tyypillisesti 15 ja 40 gramman välillä. Muoto heittää hyvin ja tulee vedessä läpi ilman suurta molskahdusta. Läpivirtausrakenteen ansiosta kala ei tunne kohon painoa ottaessaan perhon.

Pallokoho eli vesitäytteinen muovipallo on perinteinen halpisratkaisu. Palloon lasketaan vettä sen verran, että heittopaino riittää, ja koho jää pintaan. Se toimii pintakalastuksessa, mutta molskahtaa isosti ja aristaa siksi kirkkaan veden kalat. Pallokoho on silti hyvä lasten ja aloittelijoiden väline, koska koho myös näyttää ottien tärpit kuin onkikoho.

Uppoavat mallit vievät perhon syvälle. Nopeasti uppoava bombarda on ainoa järkevä tapa kalastaa perholla kolmen metrin ja kymmenen metrin välisiä syvyyksiä, joihin perhovavalla ei käytännössä päästä.

03Välineet: vapa, kela ja siima

Erikoisvälineitä ei tarvita, mutta pitkä vapa helpottaa. Hyvä heittokohovapa on 9 ja 10 jalan välillä eli noin 2,7 ja 3 metriä, heittopainoluokka 10 ja 40 grammaa. Pituus auttaa kahdessa asiassa: pitkä peruke lähtee heittoon hallitummin ja pitkällä vavalla ohjaat perhon uintia paremmin. Tavallinen 2,4 metrin haukivapa tai jämerä ahvenvapa toimii sekin, kunhan heittopaino riittää koholle.

Kelaksi käy 2500 ja 4000 kokoluokan avokela. Siimaksi sopii 0,20 ja 0,25 millimetrin monofiili tai ohut kuitusiima. Monofiilin jousto on tässä lajissa etu, koska perhon koukku on pieni ja jyrkkä isku repii sen irti pehmeästä suusta. Jos käytät kuitusiimaa, pidä väsytys pehmeänä ja jarru löysemmällä.

Perukemateriaaliksi käy fluorocarbon tai monofiili paksuudella 0,18 ja 0,25 millimetriä. Kirkkaassa vedessä ja aralle kalalle mene ohuempaan päähän, putkiperhoille ja isoille streamereille paksumpaan.

04Näin kokoat bombardavälineistön

1. Pujota pääsiima bombardan putken läpi. Kelluvassa mallissa paksumpi pää osoittaa vapaa kohti, uppoavassa mallissa tarkista suunta pakkauksesta.
2. Pujota siimaan kumihelmi bombardan perään. Helmi suojaa solmua, kun koho liukuu heitossa sitä vasten.
3. Sido siiman päähän pieni leikari. Leikari estää perukkeen kiertymisen, joka on tämän lajin yleisin ongelma. Sopiva solmu on esimerkiksi palomar tai vahvistettu clinch, jotka löytyvät artikkelista kalastussolmut.
4. Sido leikarin toiseen päähän peruke. Hyvä pituus on 1,5 ja 2,5 metrin välillä, karkeasti vavan mitta tai hieman alle. Pidempi peruke houkuttaa arempia kaloja mutta on vaikeampi heittää.
5. Sido perhon koukkuun tai putkiperhon irtokoukkuun perukkeen pää. Valmis.

Kokonaisuus on siis: pääsiima, bombarda liukuvana, kumihelmi, leikari, peruke, perho. Kala ottaa perhon ja lähtee, siima liukuu kohon läpi eikä kala tunne vastusta ennen iskua.

05Perhovalinta: märkäperhot, nymfit ja putkiperhot

Heittokoholla kalastetaan samoilla perhoilla kuin perhovavalla. Kolme ryhmää kattaa lähes kaiken.

Märkäperhot ja nymfit ovat yleisvalinta ahvenelle, kirjolohelle, taimenelle ja harjukselle. Klassikot kuten Red Tag ja Zulu toimivat vuodesta toiseen, ja pieni tummanruskea tai musta nymfi on varma valinta lähes aina. Koukkukoot 8 ja 14 välillä. Red Tag ja yksinkertaiset nymfit ovat myös helppoja ensimmäisiä malleja, jos haluat kokeilla perhonsidontaa.

Streamerit jäljittelevät pikkukalaa ja pyytävät isompia petoja. Uppoavan bombardan perässä streamer on tehokas kirjolohilammikoilla ja meritaimenrannoilla, kun kala on syvemmällä.

Putkiperho on perho, joka on sidottu muoviputken tai metalliputken ympärille, ja peruke pujotetaan putken läpi irralliseen koukkuun. Putkiperhon kalastus heittokoholla on aliarvostettu yhdistelmä. Putkiperhoja saa isoina ja painavina, jolloin ne uivat syvemmällä ja pitävät profiilinsa virrassa, ja irtokoukku tarttuu paremmin kuin pitkän perhon perässä laahaava kiinteä koukku. Lohensukuisille putkiperho on vakioratkaisu, ja isolla tummalla putkiperholla nousee myös hauki. Jos suunnitelmissa on lohireissu, katso lajin säännöt artikkelista taimenen ja lohen kalastus.

06Tekniikka vaihe vaiheelta

1. Heitä pehmeästi ja pitkällä liikkeellä. Peruke on parimetrinen, joten raju piiskaheitto kietoo perhon kohon ympärille. Pitkä, tasaisesti kiihtyvä yliolanheitto pitää letkun suorana.
2. Jarruta siimaa juuri ennen vesikosketusta. Paina etusormi kelan puolaa vasten, kun koho on laskeutumassa. Silloin peruke ojentuu suoraksi kohon eteen eikä laskeudu kasana sen päälle. Tämä yksi liike ratkaisee puolet sotkuista.
3. Laske syvyys. Uppoavalla bombardalla laske hitaasti esimerkiksi kymmeneen ennen kelaamista ja lisää tai vähennä laskentaa, kunnes löydät syvyyden, jolta ottia tulee.
4. Kelaa hitaasti. Perho ei ole lusikkauistin. Peruskelaus on niin hidasta, että jaksat laskea kammen kierrokset, ja siihen lisätään taukoja.
5. Rytmitä tauoilla ja nykäyksillä. Kaksi kolme rauhallista kierrosta, sekunnin tai kahden tauko, pieni vavankärjen nykäys. Suurin osa otoista tulee tauon aikana tai heti sen jälkeen.
6. Iske maltilla. Kun tunnet painon tai näet kohon liikahtavan, nosta vapaa napakasti mutta ilman raivoa. Pieni koukku uppoaa kevyellä liikkeellä.
7. Väsytä pehmeästi. Pitkä peruke ja pieni koukku antavat anteeksi vähemmän kuin jigikalastus. Anna jarrun tehdä työ.

Virtavedessä tekniikka yksinkertaistuu entisestään: heitä 45 astetta alavirtaan, anna virran kaartaa perho rannan suuntaan ja pidä siima suorana. Otit tulevat kaarron loppuvaiheessa. Tämä on sama peruskuvio kuin märkäperhokalastuksessa perhovavalla, ja se toimii Lapin jokien harjuskoskista etelän kirjolohijokiin.

07Milloin virveli voittaa perhovavan

Heittokoho ei korvaa perhovapaa kaikkialla, mutta viidessä tilanteessa se on vahvempi väline.

Ensimmäinen on tuuli. Vastatuuli, joka tekee perhosiiman heittämisestä kurjaa, ei haittaa 25 gramman bombardaa lainkaan.

Toinen on heittopituus. Bombarda lentää helposti 40 ja 60 metrin välille, mikä on perhovavalla kova suoritus. Isoilla järvillä ja merenrannalla tämä avaa vesiä, joihin perhovapa ei yllä.

Kolmas on tilanpuute. Perhoheitto vaatii taakse tyhjää tilaa siiman verran. Pusikkoinen ranta, jyrkkä penkka tai silta takana estää perhovavan käytön kokonaan, mutta virvelillä heität samasta paikasta ongelmitta.

Neljäs on syvyys. Nopeasti uppoava bombarda vie perhon syvyyksiin, joihin perhosiimalla pääsee vain vaivalla.

Viides on aloittaminen. Perhoheiton opettelu vie viikkoja. Heittokoholla pääset kalastamaan perholla ensimmäisenä iltana, ja moni jatkaa myöhemmin perhovavalle, kun perhot ovat tulleet tutuiksi. Menetelmä sopii samaan jatkumoon kuin kevyt jigikalastus: jos mikrojigaus on hallussa, hidas rytmi ja herkkä tärppi tuntuvat heti tutuilta.

Rehellisyyden nimissä myös perhovavan edut: lyhyillä etäisyyksillä ja tarkassa pintakalastuksessa perhovapa esittää perhon herkemmin, ja koho aiheuttaa aina jonkin verran häiriötä. Kirkkaalla ja matalalla tunturipurolla perhovapa voittaa. Kirjolohilammikolla, merenrannalla ja tuulisella järvenselällä heittokoho voittaa useammin. Istutuskohteet, joissa menetelmä on tehokkaimmillaan, on koottu artikkeliin kirjolohen kalastuspaikat.

08Kolme valmista kokoonpanoa

Jos et jaksa säätää, kopioi jokin näistä kolmesta paketista. Ne kattavat suurimman osan suomalaisista tilanteista.

Kirjolohilammikko. Hitaasti uppoava bombarda 20 grammaa, kumihelmi, leikari, 2 metrin fluorocarbonperuke 0,20 millimetriä ja pieni musta tai ruskea nymfi koossa 10 ja 12. Heitä lammikon keskisyvänteen yli, laske viiteen ja kelaa niin hitaasti kuin kehtaat. Tauko joka viidennen kammenkierroksen jälkeen. Jos ottia ei tule puolessa tunnissa, vaihda nymfi pieneen streameriin ja lisää laskentaa.

Ahvenranta kesäillassa. Kelluva bombarda 15 ja 20 grammaa, peruke 1,5 metriä ja 0,18 millimetriä, märkäperho Red Tag tai Zulu koossa 10. Heitä kivikkorannan suuntaisesti, anna aaltojen elävöittää perhoa ja kelaa nykivällä rytmillä. Ahvenparvi ilmoittaa itsestään nopeasti, ja sama letku pyytää myös särkikalat. Tämä on paras tapa esitellä menetelmä lapselle, koska ottiväli on lyhyt ja kelluva koho näkyy.

Meritaimenranta ja isot vedet. Nopeasti uppoava bombarda 30 ja 40 grammaa, peruke 2,5 metriä ja 0,25 millimetriä, putkiperho tai streamer kokoluokassa 6 ja 8 senttimetriä. Pitkä heitto, lasku kymmeneen tai kahteenkymmeneen ja tasainen keskinopea kelaus. Tällä yhdistelmällä katat rannalta vesialueen, johon perhovavalla ei ole mitään asiaa, ja sama paketti toimii keväällä ja syksyllä, kun kala on kaukana ja syvällä.

09Usein kysyttyä