Suurkalarekisteri: näin iso kala ilmoitetaan ja mitataan oikein

Iso kala on harvinainen hetki, ja moni menettää sen dokumentoinnin muutamassa minuutissa. Kala punnitaan huonolla vaa'alla, todistajia ei ole, kuvassa näkyy vain käsi ja kala, ja saalis siistitään ennen kuin kukaan on nähnyt sitä. Suomessa on kaksi eri rekisteriä isoille kaloille, ja molemmilla on omat sääntönsä. Tämä sivu käy läpi kumpi on kumpi, miten ilmoitus tehdään, miten kala punnitaan ja mitataan todistettavasti ja mitä tehdä, jos aiot vapauttaa kalan.

01Suurkalarekisteri ja ennätyskalarekisteri

Nämä kaksi sekoitetaan jatkuvasti, mutta ne ovat eri asioita ja eri ylläpitäjillä.

Suurkalarekisteriä ylläpitää Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK). Se kerää tietoa Suomessa saaduista suurista kaloista lajikohtaisten rajojen mukaan. Suurkalarekisteri ei ole ennätyskilpailu vaan kokoelma. Jokainen rajan ylittävä kala pääsee listalle, ja ilmoittaja saa suurkalastajamerkin. SVK ylläpitää myös vuoden suurkalastaja -kilpailua ja kunniagalleriaa. Ilmoitus tehdään sähköisellä lomakkeella tai postitse, ja sähköisesti ilmoitetut kalat näkyvät rekisterissä, jossa voi selata myös muiden ilmoittamia suurkaloja.

Ennätyskalarekisteriä valvoo ennätyskalalautakunta. Se on eri elin ja selvästi tiukempi. Lautakunnassa ovat mukana muun muassa Kalatalouden Keskusliitto, vapaa-ajankalastajien ja urheilukalastajien järjestöt, ammattikalastajien liitto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Suomen ympäristökeskus sekä Erä ja Helsingin Sanomat. Lautakunta kokoontuu kahdesti vuodessa, helmikuussa ja syyskuussa, ja käsittelee silloin saapuneet ilmoitukset.

Käytännön ero on tämä: suurkalarekisteriin ilmoitetaan iso kala, ennätyskalarekisteriin ilmoitetaan mahdollinen Suomen ennätys. Sama kala voi mennä molempiin.

02Lajikohtaiset rajat

Ennätyskalarekisterissä jokaiselle kala- ja rapulajille on määrätty alin paino- tai pituusraja. Sen ylittävät saaliit pääsevät ennätyskalalautakunnan tutkittavaksi. Raja ei siis ole voimassa oleva ennätys vaan kynnys, jonka jälkeen ilmoitus kannattaa tehdä.

Rajat päivittyvät, ja lajeja on listalla huomattavasti enemmän kuin tässä taulukossa. Tarkista voimassa oleva lista aina ennätyskalarekisterin omalta sivulta ennen ilmoitusta. Suurkalarekisterillä on omat, matalammat rajansa, ja ne löytyvät SVK:n sivuilta.

Voimassa olevia Suomen ennätyksiä ei kannata etsiä keskustelupalstoilta tai kalastuslehtien vanhoista jutuista. Osa kiertävistä luvuista on hylättyjä ilmoituksia ja osa on vanhentunut. Ainoa luotettava lähde on rekisteri itse.

03Näin ilmoitat kalan

Ilmoitus on helppo, kunhan teet asiat oikeassa järjestyksessä jo rannalla.

1. Älä siisti kalaa. Kala punnitaan ja mitataan kokonaisena. Perattu tai fileoitu kala ei kelpaa ennätykseksi.
2. Hanki todistajat paikalle. Ennätysilmoitus vaatii kaksi ulkopuolista todistajaa punnitukseen. Ulkopuolinen tarkoittaa, ettei todistaja ole kalastaja itse. Ota nimet ja yhteystiedot ylös.
3. Punnitse todistettavasti. Käytä varmennettua vaakaa, tyypillisesti kaupan tai kalatiskin vaakaa. Punnituksesta laaditaan kirjallinen punnitustodistus, jonka todistajat allekirjoittavat.
4. Mittaa kala. Pituus ja ympärysmitta kirjataan ylös samalla.
5. Kuvaa kala. Tarvitaan kuvat, joissa näkyy koko kala sekä mittaus. Yksi hyvä yleiskuva ei riitä.
6. Pakasta kala. Ennätysilmoituksessa kala on syytä pakastaa, koska lautakunta voi haluta tarkastaa lajimäärityksen. Sekaannukset esimerkiksi taimenen ja kirjolohen tai siikamuotojen välillä ovat yleisiä.
7. Täytä lomake. Suurkalailmoitus tehdään SVK:n sähköisellä lomakkeella tai postitse. Ennätysilmoitus toimitetaan valtakunnallisen kalastusjärjestön tai alan lehden kautta, ei suoraan lautakunnalle.
8. Odota käsittelyä. Ennätyskalalautakunta kokoontuu helmikuussa ja syyskuussa, joten päätöstä saa odottaa.

Ilmoitukseen tarvitaan aina myös saantitiedot: päivämäärä, vesistö ja paikka, pyyntitapa ja väline sekä kalastajan tiedot. Kirjoita ne ylös heti, koska kuukauden päästä muistikuva paikasta on epätarkka.

04Punnitus ja mittaus todistettavasti

Tässä kaatuu suurin osa ilmoituksista. Kala on ollut oikean kokoinen, mutta mittaus ei ole ollut todistettava.

Punnitus

Käsivaaka veneessä ei ole todistettava punnitus. Se riittää omaan tietoon, mutta ei rekisteriin.

1. Käytä varmennettua vaakaa. Kaupan, kalatiskin tai punnitsemon vaaka on varmennettu ja kelpaa. Vaa'an tiedot kirjataan todistukseen.
2. Punnitse kala kokonaisena ja kuivana. Märkä kala ja limainen kalapussi lisäävät painoa, ja se voidaan tulkita virheeksi. Punnitse tyhjä astia ensin ja vähennä sen paino.
3. Todistajat näkevät lukeman. Kaksi ulkopuolista todistajaa katsoo vaa'an lukeman ja allekirjoittaa punnitustodistuksen.
4. Kuvaa vaa'an lukema. Kuva, jossa näkyy kala vaa'assa ja lukema selvästi, on paras yksittäinen todiste.
5. Punnitse mahdollisimman pian. Kala kevenee kuivuessaan ja säilytyksessä. Nopea punnitus antaa oikean tuloksen.

Mittaus

Kalasta otetaan kaksi mittaa, ja ne kirjataan senttimetreinä.

Kokonaispituus mitataan kuonon kärjestä pyrstöevän kärkeen kala suorana. Kala asetetaan mittalaudalle tai mittanauhan päälle kyljelleen, ja pyrstö painetaan yhteen. Mittaus tehdään suoraa linjaa pitkin, ei kalan kaarta myöten.

Ympärysmitta otetaan kalan paksuimmasta kohdasta, useimmilla lajeilla hieman rintaevien takaa. Ympärysmitta kertoo kalan kunnosta ja on hyödyllinen tieto rekisterissä.

Mittalauta, jossa on pääty ja painettu asteikko, on tähän paras väline. Sen kanssa mittaus näkyy kuvassa yksiselitteisesti. Pelkkä rullamitta kalan päällä on aina tulkinnanvarainen.

05Valokuvaus

Kuva on ilmoituksen tärkein liite ja usein ainoa asia, joka jää jäljelle. Ota nämä kuvat aina, myös silloin kun kala ei aivan yllä rajoihin.

1. Kala kokonaan mittalaudalla, kuonon kärki ja pyrstö näkyvissä ja asteikko luettavissa.
2. Kala vaa'assa niin, että lukema erottuu.
3. Yleiskuva kalastajan kanssa. Pidä kala vaakatasossa kahdella kädellä lähellä vartaloa. Kalan ojentaminen kohti kameraa suurentaa sen kuvassa keinotekoisesti, ja lautakunta tunnistaa tämän heti.
4. Lähikuva päästä ja evistä. Lajimääritys tehdään näistä. Taimenen ja kirjolohen, järvi- ja merilohen sekä siikamuotojen erottaminen vaatii tarkan kuvan.
5. Sivukuva puhtaalta taustalta. Aseta kala märälle ruoholle tai märälle matolle, ei kuivalle laiturille tai hiekalle.

Kuvaa nopeasti. Jos kala vapautetaan, koko kuvaussessio saa kestää sekunteja, ei minuutteja.

06Kalan käsittely jos aiot vapauttaa sen

Iso kala on lähes aina arvokkaampi vedessä kuin pakastimessa. Iso naaras on lajin tuottavin yksilö, ja moni ennätysluokan kala on kymmeniä vuosia vanha. Vapauttaminen onnistuu, jos käsittely on nopeaa ja oikeaa.

1. Väsytä lyhyesti. Pitkä väsytys uuvuttaa kalan maitohapolle. Käytä riittävän vahvaa kalustoa, jotta kala saadaan sisään nopeasti.
2. Käytä kumipintaista haavia. Solmullinen verkkohaavi vahingoittaa limakalvoa ja evien reunoja. Haavin ja verkkotyypin valinta on käyty läpi artikkelissa kalastushaavi ja kalastusreppu.
3. Pidä kala vedessä mahdollisimman pitkään. Valmistele vaaka, mitta ja kamera ennen kuin nostat kalan. Nosto ilmaan on stressaavin hetki.
4. Kastele kädet. Kuivat kädet vievät limakalvon, joka suojaa kalaa tulehduksilta.
5. Tue kalaa kahdella kädellä vaakatasossa. Älä nosta isoa kalaa pelkästä leuasta pystyasennossa. Sisäelimet eivät kestä oman painon roikkumista.
6. Älä koske kiduksiin. Kiduslehdet vuotavat helposti eikä kala toivu siitä.
7. Punnitse kalapussissa tai punnitusmatossa, ei koukusta leuan läpi.
8. Elvytä ennen päästämistä. Pidä kalaa vedessä pää virtaa vasten tai liikuta rauhallisesti eteenpäin, kunnes se lähtee itse. Älä työnnä kalaa edestakaisin, koska se pakottaa vettä väärään suuntaan kiduksissa.

Jos kala on nielaissut koukun syvälle tai kiduksista tulee runsaasti verta, vapauttaminen ei todennäköisesti onnistu. Katkaise siima läheltä koukkua ja arvioi rehellisesti, kannattaako kala ottaa saaliiksi. Saaliin verestys, kylmäketju ja jatkokäsittely on käyty läpi artikkelissa saaliin käsittely.

Muista myös, että ennätysluokan kala voi olla rauhoitettu tai alamittainen laji tietyllä alueella tai tiettyyn aikaan. Voimassa olevat rajat löydät artikkelista kalojen alamitat ja rauhoitusajat.

07Catch and release ja ennätykset

Tässä on rekisterien selkein rajoite. Painoon perustuva ennätys vaatii varmennetun punnituksen, ja se on käytännössä mahdotonta tehdä kalalle, joka päästetään takaisin heti. Perinteinen ennätyskalajärjestelmä on rakennettu tapetun kalan ympärille.

Ristiriita on ilmeinen. Mitä enemmän vapauttaminen yleistyy, sitä harvempi todellinen jättiläinen päätyy rekisteriin. Osa kalastajista pitää painoennätyksiä siksi vanhentuneina, ja pituuteen perustuvia rekisterikäytäntöjä on otettu käyttöön joillekin lajeille. Ennätyskalarekisterissä osalla lajeista onkin paino- tai pituusraja.

Käytännön ohje isoa kalaa saaneelle on tämä. Jos haluat kalan rekisteriin painoluokassa, tarvitset varmennetun vaa'an ja todistajat, ja käytännössä kala on silloin otettava saaliiksi. Jos haluat vapauttaa kalan, dokumentoi pituus mittalaudalla, ympärysmitta ja kunnon kuvat, ja ilmoita se pituustietona sinne minne se otetaan vastaan. Molemmat ovat päteviä valintoja, ja jälkimmäinen on kannan kannalta parempi.

Isoja kaloja saa systemaattisesti se, joka kalastaa isoja kaloja tietoisesti. Hauki, karppi ja kuha ovat Suomessa yleisimmät lajit, joissa harrastaja voi realistisesti tavoitella suurkalarajaa. Lajien kalastus on käyty läpi artikkeleissa hauen kalastus ja karpin kalastus, ja isojen kalojen etsimiseen laajalta alueelta toimii hyvin vetouistelu.

08Usein kysyttyä