Tuulastus: atrain, valo ja luvat kuntoon ennen vesille lähtöä

Tuulastus on Suomen vanhimpia pyyntitapoja ja edelleen laillinen, kunhan luvat ja rajoitukset ovat kunnossa. Kalastaja seisoo veneen kokassa, valo hakee kalan matalasta vedestä ja atrain iskee. Yksinkertaista päällisin puolin, mutta juuri tässä pyyntitavassa lupapuoli kaatuu useimmin. Atraimen käyttö on kielletty osassa vesiä kokonaan ja muualla kevään kutuaikaan. Tämä sivu käy läpi välineet, tekniikan, saalislajit, luvat ja ne rajat, joita kalastajan kannattaa noudattaa myös silloin kun laki ei pakota.

01Mitä tuulastus on

Tuulastus tarkoittaa kalan pyydystämistä pistoaseella keinovalon avulla. Kalastaja liikkuu veneellä matalassa rantavedessä, valo suunnataan veden pintaan ja pohjalla lepäävä kala erottuu pimeässä selvästi. Kun kala on riittävän lähellä, atrain isketään sen läpi pohjaa vasten.

Nimi tulee tuulaksesta eli tervaksesta. Vanhastaan valo tehtiin veneen kokkaan kiinnitetyssä rautahäkissä palavista tervaksista. Myöhemmin siirryttiin petrolilamppuihin ja nykyisin käytetään akkukäyttöisiä led-valoja ja otsalamppuja.

Tuulastus on aktiivista pyyntiä. Toisin kuin seisovissa pyydyksissä, kalastaja etsii kalan itse ja tekee valinnan jokaisesta yksilöstä ennen iskua. Se on samalla tuulastuksen vahvuus ja sen vastuu: väärää kalaa ei tarvitse ottaa, mutta iskettyä kalaa ei voi enää vapauttaa.

Suomessa tuulastus oli kokonaan kielletty pitkään 1900-luvun alkupuolella. Vuoden 1951 kalastuslaki teki siitä jälleen sallitun, ja pyyntitapa on sallittu myös nykylain aikana, mutta selvästi rajattuna. Rajat käydään läpi tuonnempana.

02Atrain

Atrain on tuulastuksen työkalu. Se on monipiikkinen pistokärki pitkän varren päässä. Alkujaan väline oli yksikärkinen keihäs, josta kehittyi nykyinen useapiikkinen malli.

Hyvässä atraimessa on kolme asiaa kohdallaan.

1. Piikit ja väkäset. Piikkejä on tyypillisesti kolmesta viiteen ja jokaisessa on väkänen, joka estää kalaa irtoamasta. Piikkien on oltava teräviä. Tylsä atrain luiskahtaa kalan kyljestä ja aiheuttaa turhaa vahinkoa.
2. Varsi. Varren pituudeksi sopii noin kaksi metriä tai vähän yli. Liian lyhyt varsi ei ylety veneen kokasta pohjaan, liian pitkä on kömpelö hallita yhdellä kädellä. Puuvarsi on perinteinen ja kelluu, jos se pääsee käsistä.
3. Kiinnitys. Varsi ja kärki on liitettävä toisiinsa lujasti. Löysä kärki kääntyy iskussa ja pilaa osuman. Moni sitoo varteen myös narun, jottei atrain katoa pohjaan.

Atraimen käyttö vaatii harjoittelua yhdestä syystä: valo taittuu vedessä. Kala ei ole siellä, missä se silmään näyttää olevan, vaan hieman lähempänä ja syvemmällä. Ensimmäiset iskut menevät lähes aina ohi. Matalassa kirkkaassa vedessä virhe on pieni, syvemmällä ja vinossa kulmassa se kasvaa nopeasti. Siksi tuulastetaan matalalla ja isketään mahdollisimman suoraan ylhäältä alas.

03Valonlähde ja vene

Valo on tuulastuksen toinen puolisko. Nykyisin käytetään akkukäyttöistä led-valonheitintä tai tehokasta otsalamppua. Otsalampun etu on se, että valokeila seuraa katsetta ja kädet jäävät vapaiksi. Kiinteä valo veneen kokassa valaisee laajemman alan mutta vaatii avustajan säätämään suuntaa.

Valon värillä on merkitystä. Lämmin keltainen valo häikäisee vähemmän ja tekee pohjasta luettavamman kuin kylmä sinivalkoinen. Häikäisyä kannattaa vähentää myös suuntaamalla valo vinosti eteen eikä suoraan alas. Polarisoidut lasit auttavat pintaheijastusten kanssa myös pimeällä, jos valoa on riittävästi.

Veneeksi sopii matalakulkuinen soutuvene tai kanootti. Vene kulkee melomalla tai hiljaa sauvomalla, koska moottorin ääni ja perän aallokko karkottavat kalat matalasta. Kaksi henkeä on käytännössä vähimmäismiehistö: toinen liikuttaa venettä ja pitää sen paikallaan, toinen tuulastaa. Yksin tuulastaminen onnistuu vain aivan tyynellä ja matalalla, ja silloinkin se on hankalaa.

Paras keli on tyyni ja pilvinen. Tuulen väre pinnassa peittää pohjan täysin, ja kuutamo vähentää kontrastia. Pilvinen pimeä ilta ilman tuulta on tuulastajan sää.

04Luvat ja lainsäädäntö

Tässä kohdassa moni menee metsään. Tuulastus ei ole yleiskalastusoikeus. Onkiminen, pilkkiminen ja silakan litkaus ovat jokaiselle kuuluvia maksuttomia kalastusmuotoja, mutta atraimella kalastaminen ei kuulu tähän joukkoon. Se mitä ilman erillistä lupaa saa tehdä, on koottu artikkeliin kalastus ilman lupaa.

Vesialueen omistajan lupa

Oikeus tuulastaa kuuluu vesialueen omistajalle tai kalastusoikeuden haltijalle. Lupa tarvitaan aina ja kaikenikäisenä, myös alle 18-vuotiaana. Luvan myy osakaskunta, kalatalousalue tai yksityinen vesialueen omistaja. Monilla alueilla atrain lasketaan pyydysyksiköksi samalla tavalla kuin verkko tai katiska, eli lupa ostetaan pyydysyksikköinä.

Osa vesialueista ei myy tuulastuslupia lainkaan ulkopuolisille. Kysy siis ennen kuin lähdet, äläkä oleta, että yleinen viehelupa tai läänikohtainen lupa kattaisi atraimen. Ne eivät kata.

Kalastonhoitomaksu

Kalastonhoitomaksu on maksettava, jos olet 18 ja 69 vuoden väliltä. Alle 18-vuotiaalta ja 70 vuotta täyttäneeltä maksua ei peritä, mutta vesialueen omistajan lupa tarvitaan silti. Maksun hinnat ja ostotavat on käyty läpi artikkelissa kalastonhoitomaksu. Pelkkä kalastonhoitomaksu ei riitä tuulastukseen, koska se oikeuttaa vain yhden vavan viehekalastukseen.

Missä ja milloin atrain on kielletty

Kalastuslaissa on erikseen lueteltu kielletyt pyyntimenetelmät, ja atrain on niissä mukana. Kielto koskee atraimen, harppuunan ja muun vastaavan terällä, koukulla tai väkäsellä varustetun välineen käyttöä sekä tulen ja valon käyttöä kalastuksessa seuraavasti:

1. Vaelluskalavesistön joessa sekä koski- ja virta-alueilla atraimen ja vastaavien välineiden käyttö on kielletty. Vaelluskalavesistöt on määritelty erikseen, ja luettelo löytyy maa- ja metsätalousministeriön sivuilta.
2. Muissa vesissä kevään kutuaikaan. Rajoitus ajoittuu huhtikuun puolivälistä toukokuun loppuun. Tarkka voimassa oleva sanamuoto ja päivämäärät kannattaa tarkistaa Finlexistä ennen ensimmäistä reissua, koska kalastuslakia ja sen nojalla annettuja asetuksia päivitetään.
3. Alueelliset rajoitukset. Kalatalousalueet ja elinvoimakeskukset (vuoteen 2025 ELY-keskukset) voivat asettaa omia rajoituksiaan, jotka menevät yleissääntöä tiukemmiksi. Kohdekohtaiset kiellot on tarkistettava palvelusta kalastusrajoitus.fi ennen jokaista reissua.

Käytännön nyrkkisääntö: syksy on tuulastuksen kausi ja kevät on se aika, jolloin atrain jätetään nurkkaan. Jos vesi on vaelluskalavesistöä, atrainta ei nosteta veneeseen lainkaan. Kielletty pyydys ei saa olla myöskään valmiina käytettäväksi kalastukseen käytettävässä kulkuneuvossa, joten atraimen kuljettaminen mukana kielletyllä alueella on jo itsessään ongelma.

Alamitat ja rauhoitusajat pätevät tuulastuksessa täsmälleen samoin kuin muussakin kalastuksessa. Ero on siinä, ettei alamittaista kalaa voi vapauttaa iskun jälkeen. Siksi kalan koko ja laji on tunnistettava ennen iskua, ei sen jälkeen. Voimassa olevat mitat löydät artikkelista kalojen alamitat ja rauhoitusajat.

05Mitä lajeja tuulastetaan

Tuulastuksen pääsaalis on hauki. Hauki lepää yöllä matalassa liikkumatta ja pysyy usein paikallaan, vaikka vene tulee lähelle. Se on myös muodoltaan helppo kohde, koska kylki on leveä ja selkä erottuu vaaleaa pohjaa vasten. Hauen paikat, koot ja käsittely on käyty läpi artikkelissa hauen kalastus.

Toinen tyypillinen saalis on lahna. Lahna makaa pehmeällä pohjalla ja pakenee hitaasti. Lahnaa isketään viistosti, koska korkea ja litteä ruumis kääntyy helposti pystyyn. Särkikalat ja isot ahvenet ovat mahdollisia saaliita, mutta ahven on nopea ja kapea kohde, ja se isketään kalan pituussuunnassa.

Made on syksyn ja alkutalven mahdollinen saalis matalilla kovilla pohjilla, mutta mateen pyyntiin on parempiakin tapoja. Passiiviset koukkupyydykset on käyty läpi artikkelissa iskukoukku ja pitkäsiima.

Yksi asia on syytä sanoa suoraan: tuulastus ei ole valikoiva tapa pyytää arvokalaa. Taimen, lohi ja siika liikkuvat juuri niissä vesissä ja niihin aikoihin, joissa atrain on kielletty. Se ei ole sattumaa.

06Tuulastus vaihe vaiheelta

1. Tarkista luvat ja rajoitukset. Vesialueen omistajan lupa, kalastonhoitomaksu ja kohteen mahdolliset kiellot. Tee tämä ennen kuin varaat illan.
2. Valitse ilta. Tyyni, pilvinen ja pimeä. Elokuun lopusta lokakuulle on paras jakso, koska pimeää riittää eikä vesi ole vielä jäähtynyt niin, että kalat olisivat siirtyneet syvälle.
3. Valitse paikka. Matalat suojaisat lahdet, hiekka- ja sorapohjat sekä kaislikkojen reunat. Syvyys puolesta metristä puoleentoista metriin on ihanteellinen. Vaalea pohja näyttää kalan tummana siluettina.
4. Liiku hitaasti. Meloen tai sauvoen, ilman kolinaa. Veneen pohjaan osuva airo kuuluu vedessä pitkälle. Etene rantaviivan suuntaisesti tasaista vauhtia.
5. Etsi kala valolla. Pidä keila edessä ja liikuta sitä rauhallisesti. Kala näkyy usein ensin varjona tai vaaleana kylkiviiruna. Tunnista laji ja arvioi koko ennen kuin nostat atraimen.
6. Vie atrain veteen ennen iskua. Kärjen kastaminen veteen ennen iskua vähentää roiskeita ja lyhentää matkaa. Se myös poistaa osan valon taittumisen aiheuttamasta virheestä.
7. Iske suoraan alaspäin ja paina pohjaan. Isku tähdätään kalan etuosaan pään taakse. Älä nykäise ylös heti. Paina atrain pohjaa vasten, jotta kala ei irtoa piikeistä.
8. Nosta kala veneeseen atraimen kanssa. Irrota kala vasta veneessä ja tainnuta se heti. Verestä saalis ja pidä se kylmässä koko illan ajan.

07Turvallisuus pimeällä

Tuulastus yhdistää kolme riskitekijää: pimeä, pieni vene ja terävä väline. Seisominen veneen kokassa on epävakain mahdollinen asento, ja atraimen isku työntää painopistettä eteenpäin.

Kelluntapukine päälle aina. Pimeässä veteen pudonnutta on vaikea löytää, ja syksyn vesi on kylmää. Kelluntaliivien ja pelastusliivien eroista on oma juttunsa artikkelissa kalastusliivi.

Muut perusasiat ovat lyhyet. Kerro maissa jollekulle, missä liikutte ja milloin palaatte. Ota mukaan varavalo ja täysi akku, koska sammunut valo pimeällä matalikolla on oikea ongelma. Pidä atrain kärki alaspäin, kun et iske, äläkä koskaan osoita sitä veneessä olevaa kohti. Vältä vilkkaita väyliä ja pidä veneessä valo, joka näkyy muille vesillä liikkuville.

08Eettiset rajat kutuaikaan

Kevättuulastus on tuulastuksen kiistanalaisin muoto, eikä syy ole vain juridinen. Keväällä kalat kerääntyvät matalille kutupaikoille tiheiksi ryhmiksi, ovat hitaita ja täysin puolustuskyvyttömiä valon ja atraimen edessä. Yhtenä yönä yhdeltä kutupaikalta saa enemmän kuin koko syksyn aikana, ja saalis on kalastuskannan kannalta arvokkainta mahdollista: kutuvalmiita emokaloja.

Siksi sääntö on yksinkertainen. Kutuaikaan ei tuulasteta, vaikka joku vesialue sen sallisikin lupaehdoissaan. Kutu on hauen, lahnan ja monen muun lajin ainoa lisääntymisikkuna vuodessa, ja tuulastus osuu siihen tarkemmin kuin mikään muu pyyntitapa.

Muut kohtuuden mitat: ota vain se, minkä käytät, ja lopeta kun saalista on riittävästi. Älä tuulasta samaa matalikkoa monta iltaa peräkkäin. Jätä isot naaraat rauhaan, koska ne tuottavat eniten poikasia. Ja jos et ole varma lajista tai koosta, älä iske.

09Yleisimmät virheet

Ensimmäinen virhe on lähteä ilman vesialueen omistajan lupaa siinä uskossa, että kalastonhoitomaksu riittää. Ei riitä. Tuulastus on aina omistajan luvanvarainen.

Toinen virhe on tähdätä siihen kohtaan, jossa kala näyttää olevan. Valon taittuminen siirtää kuvaa, ja isku menee kalan yläpuolelle tai taakse. Iske suoraan ylhäältä ja lähempää kuin luulet tarvitsevasi.

Kolmas virhe on liian syvä vesi. Yli kahden metrin syvyydessä valo ei enää kanna kunnolla, taittumisvirhe kasvaa ja atrain menettää voimaa. Pysy matalalla.

Neljäs virhe on melu. Kolina veneessä ja aallokko pinnassa tyhjentävät matalikon ennen kuin ehdit sinne. Liiku hitaasti ja pehmeästi.

Viides virhe on iskeä ensin ja tunnistaa sitten. Alamittainen tai rauhoitettu kala on pilalla iskun jälkeen. Tunnistus tehdään aina ennen atraimen nostamista.

10Usein kysyttyä