Avokela vai hyrräkela: näin valitset kelatyypin kalastustapasi mukaan

Avokela heittää kevyet vieheet pidemmälle, antaa anteeksi virheet ja riittää valtaosaan suomalaisesta heittokalastuksesta. Hyrräkela on tarkempi ja voimakkaampi, mutta vaatii painoa ja peukalon. Karkea raja kulkee noin 20-25 grammassa: sen alapuolella avokela, yläpuolella hyrrä. Alta löydät toimintaeron, jarrut, kelakoot ja päätöstaulukon, joka antaa kelatyypin ja koon suoraan kalastustavan mukaan.

01Toimintaero yhdellä kuvalla

Ero on mekaaninen, ei makuasia. Kaikki muu seuraa siitä.

Avokelassa puola on paikallaan

Avokela roikkuu vavan alapuolella. Puola ei pyöri heitossa lainkaan. Siima nousee puolan reunan yli kierroksina ja lähtee vieheen perässä ilman että mikään osa kelasta joutuu liikkeelle.

Käytännön seuraus: heiton painorajaa alaspäin ei käytännössä ole. Viehe voi painaa kaksi grammaa, ja siima lähtee silti, koska pelkkä siiman oma kitka puolan reunaa vasten on ainoa vastus. Kelaus tapahtuu sangalla, joka ohjaa siiman takaisin puolalle.

Hyrräkelassa puola pyörii

Hyrräkela istuu vavan päällä. Heitossa puola pyörii ja syöttää siimaa suoraan vieheen vetämänä. Siima tulee kelalta samassa linjassa kuin se menee vapaan, joten se ei kierry.

Käytännön seuraus: vieheen pitää painaa tarpeeksi, jotta se saa puolan pyörimään ja pitää sen pyörimässä. Liian kevyt viehe hidastuu ilmassa nopeammin kuin puola, ja puola syöttää siimaa enemmän kuin viehe ehtii ottaa. Siitä syntyy harakanpesä.

02Heittopainon alaraja on tärkein yksittäinen ero

Tämä on se kohta, jossa väärä valinta pilaa kalastuksen. Avokela kalastaa noin 3-25 gramman alueella parhaimmillaan ja pärjää sekä sen alla että päällä. Perinteinen hyrrä alkaa toimia kunnolla noin 15-20 grammasta ylöspäin ja on omimmillaan yli 25 grammassa.

Alle kymmenen gramman vieheillä ero on julma. Avokela heittää seitsemän gramman uistimen mukavasti, hyrrä sinkoaa sen kymmenen metriä ja sotkee puolan. Kevyiden vieheiden kalastus on Suomessa iso osa kesää, joten tämä yksin ratkaisee ensimmäisen kelan.

Poikkeus on BFS, eli kevyeen heittoon rakennettu hyrrä. Siinä puola on erittäin kevyt ja pienihalkaisijainen, jolloin se lähtee liikkeelle pienemmällä voimalla. BFS-hyrrällä heitetään kolmen gramman vieheitä, mutta se on erikoiskalusto eikä ensimmäinen kela. Kevyen pään kalastusta käsitellään tarkemmin jutussa mikrojigaus.

Ylärajassa suunta kääntyy. Kun viehe painaa 40-100 grammaa, avokelan sanka ja siimarulla joutuvat koville ja sormi kipeytyy heittojen pidosta. Hyrrä ottaa saman painon vastaan ilman että mikään venyy. Siksi jerkkikalastuksessa käytetään käytännössä aina hyrrää.

03Siima ja sotkut

Kumpikin kelatyyppi sotkee siiman, mutta eri tavalla ja eri syystä.

Avokelan kierre

Avokelassa siima kiertyy. Jokainen kelauskierros lisää siimaan yhden kierteen, koska sanka pyörii puolan ympäri. Kierre kertyy hitaasti ja purkautuu lopulta löysänä siimana, joka menee solmuun heti kun jännitys katoaa.

Kierrettä hillitään kolmella asialla. Käytä lukkoa eli vaparengasta, jos kalastat pyörivällä uistimella. Sulje sanka aina kädellä, älä kammella. Anna siiman purkautua kelaamatta vasten jarrua, koska jarrun pyörittämä puola tuottaa kierrettä tuplasti.

Toinen avokelan tyyppivika on siiman putoaminen puolalta löysänä lenkkinä. Se johtuu lähes aina liian täydestä puolasta. Oikea täyttö on 1-2 millimetriä puolan reunan alapuolella. Ylitäytetty puola sylkee siimaa heitossa, alitäytetty lyhentää heittoa selvästi.

Hyrrän harakanpesä

Hyrrässä ei ole kierrettä lainkaan. Sen sijaan on harakanpesä: puola pyörii nopeammin kuin siima poistuu, ja puolalle kertyy löysää siimaa, joka lukkiutuu itseensä.

Harakanpesä ei ole kohtalo vaan säätöasia. Se johtuu useimmiten liian löysästä jarrusta, vastatuulesta, väärästä vieheen painosta tai siitä, että peukalo nostetaan liian aikaisin. Kun jarrut säädetään vieheen mukaan ja peukalo laskeutuu puolalle juuri ennen kuin viehe osuu veteen, pesät loppuvat.

04Vetojarru ja sen säätö

Vetojarru on se osa kelaa, joka antaa siiman lähteä kalan vetäessä. Sillä ei ole mitään tekemistä heittojarrujen kanssa, ja tästä syntyy sekaannusta hyrrän kohdalla.

Avokelan vetojarru

Avokelassa vetojarru on joko etujarru puolan päällä olevassa nupissa tai takajarru kelan takaosassa. Etujarru on yleisempi, tarkempi ja kestää enemmän vetoa, koska jarrulevyt ovat suuremmat ja suoraan puolan akselilla. Takajarru on helpompi säätää kesken taistelun mutta hienosäätyy huonommin.

Säätö menee näin. Pujota siima renkaiden läpi, ota siimasta kiinni ja vedä. Jarru on oikein, kun siima lähtee tasaisesti noin neljänneksellä siiman murtolujuudesta. Kymmenen kilon siimalla jarru siis päästää noin 2,5 kilon vedolla. Kuitusiimalla säädä löysemmälle kuin nailonilla, koska kuitu ei veny eikä anna anteeksi nykäisyä.

Yksi asia unohtuu lähes kaikilta: kiristä jarru joka kerta kalastuksen jälkeen auki. Puristettuna seisovat jarrulevyt litistyvät ja jarrusta tulee nykivä.

Hyrrän kolme jarrua

Hyrrässä on kolme toisistaan riippumatonta säätöä, ja niiden sekoittaminen on aloittelijan tavallisin virhe.

Vetojarru on tähtimäinen kiekko kammen juuressa. Se toimii kuten avokelan jarru ja säädetään samalla periaatteella.

Puolan akselijarru eli spool tension on nuppi kammen puolella. Sillä säädetään puolan sivuttaisvälys. Perussäätö: ripusta viehe kärkeen, avaa vapautin ja kiristä nuppia niin, että viehe laskeutuu hitaasti alas ja puola pysähtyy itsestään, kun viehe koskettaa maata.

Heittojarru on kelan kyljessä ja se on joko keskipakojarru tai magneettijarru. Keskipakojarru jarruttaa eniten heiton alussa, magneettijarru tasaisemmin koko heiton ajan. Aloita kireältä ja avaa vähitellen, kunnes heitto pitenee mutta puola ei enää ylikierrä.

05Kelakoot ja mitä numerot tarkoittavat

Kelatyypeillä on täysin eri numerointi, eivätkä ne ole verrattavissa keskenään.

Avokelat merkitään tuhansina: 500, 1000, 2000, 2500, 3000, 4000 ja ylöspäin. Numero kertoo puolan koon ja siten siimamäärän. Suomalaisessa käytössä 1000-2000 on kevyt ahvenkalastus, 2500 on yleisin yleiskoko, 3000-4000 on hauki ja meritaimen ja 5000 ylöspäin on merikalastusta.

Numerointi ei ole standardi. Osa valmistajista käyttää merkintöjä 10, 20 ja 30 samoista koista, ja saman numeron kelat painavat eri merkeillä eri verran. Vertaa siksi aina siimamäärää ja painoa grammoina, älä pelkkää numeroa.

Hyrräkelat merkitään sadoissa: 50, 70, 100, 150, 200 ja 300. Koko 100-150 on yleisin heittokoko, 200-300 on iso viehe ja vetouistelu. Hyrrän kohdalla mallin profiili on numeroa tärkeämpi. Matalaprofiilinen eli low profile istuu kämmenessä ja on heittokela, pyöreä hyrrä vetää enemmän ja on vetokela.

Toinen numero on vaihdesuhde, esimerkiksi 5,2:1 tai 6,4:1. Se kertoo, montako kierrosta puola tekee yhdellä kammen kierroksella. Nopea kela kerää löysän siiman nopeasti, hidas kela antaa enemmän voimaa. Nykyään valmistajat ilmoittavat usein myös senttimäärän kammen kierrosta kohti, mikä on vertailukelpoisempi luku, koska sama vaihdesuhde eri puolakoolla kerää eri määrän siimaa.

06Kumpi aloittelijalle

Avokela, lähes poikkeuksetta. Perustelut ovat käytännöllisiä eivätkä makuasioita.

Avokela heittää ensimmäisestä heitosta lähtien. Hyrrällä ensimmäinen tunti menee jarrujen säätöön ja pesien selvittämiseen. Avokela kalastaa myös kevyillä vieheillä, ja aloittelija kalastaa lähes aina kevyillä vieheillä. Kätisyyden vaihtaa avokelassa siirtämällä kammen toiselle puolelle, hyrrässä se päätetään ostohetkellä. Avokela vaatii vähemmän huoltoa.

Käyttökelpoisen avokelan saa selvästi halvemmalla kuin käyttökelpoisen hyrrän. Halpa hyrrä on huono ostos, koska heittokäytössä juuri jarrujärjestelmä ja laakerit ovat se osa, josta säästetään. Halpa avokela taas kalastaa siedettävästi.

Hyrrä kannattaa hankkia siinä vaiheessa, kun tiedät kalastavasi säännöllisesti painavilla vieheillä tai pystysuoraan syvältä. Silloin se ei ole ensimmäinen kela vaan toinen. Ensimmäisen kalustopaketin kokoaminen käydään läpi jutussa kalastusvälineet aloittelijalle.

07Päätöstaulukko: kumpi kela mihinkin kalastukseen

08Hinta ja huolto

Hinnan suhteen sääntö on yksinkertainen. Avokelassa raha menee jarruun, laakereihin ja siiman ohjaukseen. Sadan euron paikkeilla saa kelan, joka kestää vuosia. Sen alle mentäessä ensimmäisenä pettää jarru, sitten sanka.

Hyrrässä sama raja on korkeammalla, koska heitettävä hyrrä vaatii toimivan jarrujärjestelmän ja tarkat laakerit. Vetokäyttöön eli uisteluun tarkoitettu hyrrä on halvempi, koska se ei heitä. Sitä ei kannata ostaa heittokalastukseen.

Kelan huolto on molemmilla sama perusrutiini. Huuhtele suolavesikalastuksen jälkeen makealla vedellä ilman painetta. Kuivaa kela kammesta kelaten. Älä upota kelaa. Kerran kaudessa avaa kampi, puhdista vanha rasva ja rasvaa hammaspyörät sekä öljyä laakerit. Hyrrän puolan laakerit tarvitsevat ohutta öljyä useammin kuin avokelan mekanismi, koska ne pyörivät heitossa kymmeniä tuhansia kierroksia minuutissa.

Käytettynä ostettaessa tarkista neljä asiaa: pyörii puola ilman rahinaa, pitääkö jarru tasaisesti koko kierroksen ajan, onko sangan siimarulla pyörivä ja karhentunut, ja onko kammessa välystä. Käytetyn kaluston ostamiseen liittyviä sudenkuoppia käydään läpi jutussa käytetyt kalastustarvikkeet.

09Mitä kelassa katsotaan kaupassa

Tuoteselosteen luvuista vain osa kertoo mitään. Nämä viisi ratkaisevat käytössä.

Paino grammoina. Kela roikkuu kädessä koko päivän. Sadan gramman ero saman kokoluokan kelojen välillä tuntuu illalla selvästi.

Jarrun maksimiteho kiloina. Ahvenelle riittää 3 kiloa, hauelle ja meritaimenelle 7-9 kiloa. Numero ei kuitenkaan kerro jarrun tasaisuutta, joka on tärkeämpi. Pyöritä puolaa jarru kireällä ja kuuntele, nykiikö se.

Puolan syvyys ja materiaali. Matala kuitusiimapuola säästää siimaa ja heittää kuidulla paremmin. Syvä puola vaatii aluskerroksen.

Sangan siimarulla. Sen pitää pyöriä kevyesti. Jumissa oleva rulla hankaa siiman poikki ja lisää kierrettä.

Varapuola ja varaosat. Kun samasta kelasta saa toisen puolan, vaihdat kuidun nailoniin minuutissa. Kotimaisilla merkeillä varaosien saatavuus on parempi kuin halpojen tuontikelojen kanssa.

10Kolme yleistä virhettä

Ensimmäinen: liian iso kela. Iso kela tekee yhdistelmästä perä- tai kärkipainoisen ja väsyttää ranteen tunnissa. Testaa tasapaino asettamalla koottu vapa sormen päälle kelajalan etupuolelta.

Toinen: hyrrä ensimmäiseksi kelaksi, koska se näyttää ammattimaisemmalta. Se johtaa siihen, että kalastusaika kuluu siimasotkuja selvittäessä.

Kolmas: kuitusiima suoraan tyhjälle puolalle. Kuitu luistaa metallia vasten ja koko siimapaketti pyörii puolalla. Laita alle nailonia aluskerrokseksi tai teippiä puolan ydin. Sama koskee molempia kelatyyppejä. Siiman valinta materiaaleittain käydään läpi jutussa kalastussiimat.

11Usein kysyttyä