Kalastussiimat: näin valitset kuidun, monofiilin ja fluorocarbonin väliltä

Siima on ainoa osa kalustoa, joka koskettaa sekä kalaa että sinua. Materiaaleja on kolme: monofiili venyy ja antaa anteeksi, kuitusiima ei veny ja välittää kaiken, fluorocarbon uppoaa ja jää näkymättä. Alta löydät vertailutaulukon, kilojen ja millimetrien todellisen suhteen, kelan täytön, vaihtovälin ja oikeat solmut kullekin materiaalille.

01Kolme materiaalia ja mitä ne oikeasti ovat

Nimet menevät kaupassa sekaisin, koska sama tuote myydään eri nimillä. Perusta on kuitenkin yksinkertainen.

Monofiili eli nailon

Monofiili on yksi yhtenäinen nailonlanka. Se on halvin, helpoin solmia ja kestää hankausta hyvin suhteessa hintaansa. Se myös kelluu.

Monofiilin määrittävä ominaisuus on venymä. Nailon venyy noin 20-30 prosenttia ennen katkeamista, ja venymä alkaa jo pienellä kuormalla. Se on sekä vahvuus että heikkous. Vahvuus: se vaimentaa nykäisyt, joten koukku ei repeä irti kalan suusta ja jarrun pienet virheet antavat anteeksi. Heikkous: kymmenen metrin syvyydestä et tunne mitään.

Toinen monofiilin ominaisuus on muisti. Siima muistaa puolan muodon ja tulee kelalta kierukkana, varsinkin kylmällä ja vanhana.

Kuitusiima

Kuitusiima eli monikuitu on punottu useasta ohuesta kuidusta, tavallisesti dyneemasta tai spectrasta. Kuituja on yleensä neljä tai kahdeksan. Mitä useampi kuitu, sitä pyöreämpi ja sileämpi siima, sitä pidemmälle se heittää ja sitä hiljaisemmin se kulkee renkaissa.

Kuitusiima ei käytännössä veny lainkaan, venymä on luokkaa 2-5 prosenttia. Sama paksuus kestää moninkertaisen vedon monofiiliin verrattuna. Siksi kuitu on nykyään heittokalastuksen ja jigauksen oletus.

Heikkoudet ovat yhtä selviä. Kuitu näkyy vedessä, se hankautuu kiviä ja simpukoita vasten monofiilia herkemmin, se jäätyy renkaisiin pakkasella ja se maksaa moninkertaisesti. Nykyaikaiset kuidut ovat kulutuskestävyydeltään selvästi parempia kuin kymmenen vuoden takaiset, mutta järjestys ei ole muuttunut.

Fluorocarbon

Fluorocarbon on myös yksisäikeinen, mutta materiaali on PVDF eikä nailon. Kaksi ominaisuutta erottaa sen.

Ensimmäinen: se taittaa valoa lähes samalla tavalla kuin vesi, joten se katoaa vedessä näkyvistä paremmin kuin mikään muu siima. Toinen: se on nailonia tiheämpää ja uppoaa. Lisäksi hankauskestävyys on materiaaleista paras, mikä ratkaisee kivikkopohjilla ja hauen hampaita vastaan.

Venymä on monofiilin ja kuidun välissä, karkeasti 10-20 prosenttia, ja se alkaa vasta suuremmalla kuormalla kuin nailonilla. Fluorocarbon on jäykempää kuin nailon, mikä tekee siitä hankalamman kelasiiman mutta erinomaisen perukkeen.

02Milloin kukin valitaan

Kuitusiima kelalle silloin, kun tunto ratkaisee

Kuitu on oikea valinta aina, kun pitää tuntea pohja tai varovainen isku. Jigaus, pohjaa myöten vedettävät vieheet, kalastus tuulessa pitkällä siimakaarella ja tiheä kasvillisuus, josta viehe pitää repiä irti.

Kuitu on myös ainoa järkevä valinta pitkillä heitoilla kevyillä vieheillä, koska sama vetolujuus saadaan puoleen paksuudesta ja ohuempi siima lentää pidemmälle. Jigauksen tarkat paksuudet lajeittain käydään läpi jutussa jigisiima ja peruke.

Monofiili kelalle silloin, kun venymä auttaa

Monofiili ei ole vanhentunut vaihtoehto vaan oikea valinta useaan tilanteeseen.

Uistelussa venymä vaimentaa iskun, kun kala tarttuu vieheeseen liikkuvan veneen perässä. Ilman venymää koukku repii reiän suuhun. Sama pätee kirjolohen ja taimenen kalastukseen pehmeäsuisilla kaloilla. Vetouistelussa monofiili on siksi edelleen yleinen pääsiima.

Ongintaan ja syöttikalastukseen monofiili on selvästi paras: se kelluu, se on halpa ja koho toimii sen kanssa loogisesti. Talvella monofiili voittaa kuidun, koska kuitu imee vettä ja jäätyy jäykäksi.

Fluorocarbon perukkeeksi, harvemmin kelalle

Fluorocarbonin luonteva paikka on kuitusiiman ja vieheen välissä. Se piilottaa kuidun näkyvästä päästä, kestää hankauksen ja lisää hieman venymää juuri siihen kohtaan, jossa kala nykii.

Perukkeen paksuudet menevät karkeasti näin: ahvenelle 0,20-0,30 mm, kuhalle 0,35-0,50 mm ja hauelle 0,50-0,80 mm tai teräsperuke. Pituus on tavallisesti puolesta metristä puoleentoista metriin. Hauen kalastuksessa paksukin fluorocarbon katkeaa poikittaisesta puraisusta, joten isoa haukea tavoiteltaessa teräs tai titaani on varmempi.

Kelasiimana fluorocarbon toimii pilkkimisessä ja tarkassa kirkkaan veden kalastuksessa. Avokelalla se on jäykkyytensä takia hankala, koska se hyppää puolalta lenkkeinä.

Käytännön valinnat kalastustavoittain

Mato-onginta ja kohokalastus: monofiili 0,20-0,25 mm, ei peruketta.

Ahvenen heittokalastus vieheillä: kuitu 0,08-0,12 mm ja fluorocarbon-peruke 0,20-0,25 mm.

Kuhan kalastus: kuitu 0,12-0,16 mm ja peruke 0,35-0,45 mm.

Hauen heittokalastus: kuitu 0,20-0,28 mm ja teräs- tai titaaniperuke, tai fluorocarbon 0,60-0,80 mm.

Uistelu: monofiili 0,30-0,40 mm tai kuitu ja pitkä monofiiliperuke.

Kirjolohi ja taimen istutusvedessä: monofiili 0,22-0,28 mm, koska venymä pitää pehmeäsuisen kalan kiinni.

Pilkkiminen: monofiili tai fluorocarbon 0,10-0,18 mm lajin mukaan.

Nämä ovat lähtöpisteitä, eivät sääntöjä. Sameassa vedessä voit nostaa paksuutta ilman että se maksaa otteja, kirkkaassa vedessä laske.

03Kilot ja millimetrit eivät vastaa toisiaan

Tämä on siimapakettien harhaanjohtavin kohta. Kaksi lukua, ja kumpikaan ei ole vertailukelpoinen materiaalien välillä.

Sama millimetri kestää eri verran

Halkaisija kertoo vain paksuuden. Kuitusiima kestää samalla halkaisijalla karkeasti kaksin- tai kolminkertaisen vedon monofiiliin verrattuna, koska dyneemakuitu on lujempaa kuin nailon.

Käytännön esimerkki. Kymmenen kilon vetolujuuteen tarvitaan monofiilia noin 0,30 mm, fluorocarbonia noin 0,33 mm ja kuitusiimaa noin 0,12-0,14 mm. Kun ostat siimaa paksuuden perusteella etkä katso kiloja, saatat saada kolme kertaa haluamasi tai kolmasosan siitä.

Sama kilomäärä on eri paksuinen ja kilotkin valehtelevat

Kuitusiiman halkaisija on lisäksi epämääräinen luku. Punottu siima ei ole täysin pyöreä, ja valmistajat mittaavat sen eri tavoin. Saman merkinnän 0,10 mm kuidut eri merkeiltä voivat olla käytännössä eri paksuisia ja kestää eri verran.

Vertailukelpoisin luku on murtolujuus kiloina tai paunoina, ja luotettavin niistä on IGFA-luokitus, joka takaa että siima katkeaa alle ilmoitetun rajan. Osa valmistajista ilmoittaa keskimääräisen murtolujuuden, osa taatun.

Käytännön ohje: valitse siima kiloina ja tarkista paksuus vasta sen jälkeen. Ja muista, että solmu on aina siiman heikoin kohta. Huonosti tehty solmu vie murtolujuudesta helposti kolmanneksen.

04Kelan täyttö ja aluskerros

Puolan täyttöaste vaikuttaa heittopituuteen enemmän kuin siiman merkki. Oikea taso on 1-2 millimetriä puolan reunan alapuolella. Ylitäytetty puola sylkee löysiä lenkkejä, alitäytetty lyhentää heittoa selvästi.

Kuitusiima ei saa mennä suoraan tyhjälle metallipuolalle. Se luistaa, ja koko siimapaketti pyörii puolan päällä jarrun alla. Ratkaisuja on kolme: kierrä pohjalle nailonia aluskerrokseksi, laita puolan ytimeen kaistale sähköteippiä tai käytä puolaa, jossa on kumirengas.

Aluskerroksella on toinenkin tehtävä. Kuitusiimaa myydään 150 ja 300 metrin keloissa, mutta useimmissa kalastuksissa käytetään vain päällimmäiset 50-100 metriä. Täytä loput nailonilla, niin säästät rahaa ilman että menetät mitään.

Kelaa siima kireänä. Löysänä kelattu kuitu painuu heitossa omien kierrostensa väliin ja lukkiutuu. Vedä siima kelatessa märän liinan läpi tai anna toisen pidellä kelapakettia kynän varassa.

Kelatyypin vaikutus kannattaa tietää: hyrräkela kelaa siiman suoraan puolalle ilman kiertymistä, avokela kiertää siimaa hieman jokaisella kammen kierroksella. Ero on avattu jutussa avokela vai hyrräkela.

05Vanheneminen ja vaihtoväli

Siima on kuluva osa, ei kertaostos.

Monofiili vanhenee nopeimmin. UV-säteily haurastuttaa nailonia, ja siima menettää lujuuttaan myös kuumassa autossa ja pitkässä varastoinnissa. Aktiivikäytössä olevan monofiilin vaihtoväli on noin vuosi. Vanhan nailonin tunnistaa siitä, että se on jäykkä, samea ja katkeaa sormien välissä yllättävän helposti.

Fluorocarbon kestää UV-säteilyä paremmin kuin nailon, mutta perukkeen kärki kuluu jokaisesta kalasta ja jokaisesta kivestä. Vedä peruke sormien välistä joka kerta kalan jälkeen. Karhea kohta tarkoittaa, että peruke katkaistaan ja solmitaan uudelleen.

Kuitusiima kestää selvästi pisimpään, aktiivikäytössä kahdesta kolmeen vuotta. Kuitu ei vanhene kemiallisesti samalla tavalla, vaan se kuluu. Väri haalistuu ensimmäisenä eikä se haittaa. Nukkaantuminen ja litistyminen sen sijaan haittaavat.

Kuitusiiman ikää pidentää yksinkertainen temppu: kelaa siima kerran kaudessa toisin päin. Käytetty pää menee pohjalle ja koskematon pää päälle, jolloin saat käytännössä toisen kauden samalla paketilla.

06Siiman väri ja veden kirkkaus

Väri on kuitusiimassa työkalu, ei koriste. Kirkas väri auttaa sinua, ei kalaa.

Keltainen, oranssi tai vihreä kuitu näkyy pinnalla selvästi. Siitä on hyötyä jigauksessa ja vertikaalissa, koska siimasta lukee iskun ennen kuin se tuntuu kädessä, ja veneessä näet mihin suuntaan siima menee. Kalalle näkyvyys ei ole ongelma, koska vieheen ja siiman välissä on fluorocarbon-peruke.

Tumma tai harmaa kuitu on paikallaan kirkkaassa vedessä matalalla, kun kalastetaan lähietäisyydeltä ja peruke jää lyhyeksi.

Monofiilissa väri kannattaa valita veden mukaan. Kirkas läpinäkyvä on turvallisin yleisvalinta. Sameassa humusvedessä värillä ei ole merkitystä.

Suomalainen humusvesi on tässä oma tapauksensa. Näkyvyys on usein alle kaksi metriä, jolloin siiman väri ja jopa perukkeen paksuus menettävät merkitystään. Kirkkaissa karujärvissä ja koskissa tilanne on päinvastainen.

07Neljä yleistä siimavirhettä

Ensimmäinen: siima ostetaan paksuuden eikä kilojen perusteella. Sama millimetri tarkoittaa eri materiaaleilla kolminkertaista eroa kestossa.

Toinen: kuitusiima suoraan vieheeseen ilman peruketta. Kuitu näkyy, kestää hankausta huonosti ja katkeaa hauen hampaista heti.

Kolmas: sama siima vuosikausia kelalla. Vanha nailon on jäykkää ja hauras, ja se katkeaa juuri silloin kun kala on iso.

Neljäs: kuivana kiristetty solmu. Kaikki materiaalit kuumenevat kiristyessään, ja fluorocarbon murtuu sisältä ilman että se näkyy päälle. Kastele solmu aina.

08Solmut materiaaleittain

Solmu valitaan materiaalin mukaan, koska liukkaus ja jäykkyys ovat erilaisia. Perussolmut käydään yksityiskohtaisesti läpi jutussa kalastussolmut, mutta pääperiaatteet ovat nämä.

Monofiiliin sopivat perinteiset kiristyvät solmut, kuten parannettu clinch ja palomarsolmu. Nailon on karhea ja tarttuu itseensä, joten kierroksia riittää viisi tai kuusi.

Kuitusiima on liukasta. Clinch-tyyppinen solmu luistaa auki, joten kuituun käytetään palomarsolmua tai kaksinkerroin taitettua siimaa. Kierroksia tarvitaan enemmän kuin nailonilla.

Fluorocarbon on jäykkää ja kuumenee kiristyessään. Kastele solmu aina ennen kiristystä ja kiristä hitaasti. Kuivana kiristetty fluorocarbon-solmu murtuu sisältä, ja siima katkeaa juuri solmun kohdalta ensimmäisen kunnon vedon aikana.

Kuidun ja fluorocarbonin liitokseen tarvitaan oma solmunsa. FG-solmu on ohuin ja kulkee renkaiden läpi parhaiten, albright on helpompi tehdä veneessä. Vaihtoehtoisesti liitokseen laitetaan pieni lukko, jolloin peruke vaihtuu sekunneissa mutta liitos ei enää kulje kärkirenkaan läpi.

Talvella kannattaa muistaa, että solmut ovat kylmässä hauraampia ja kuitusiima jäätyy. Pilkkikalastuksen siimavalinnat poikkeavat siksi kesästä, ja niitä käsitellään jutussa pilkkivälineet.

09Usein kysyttyä