Pilkkivälineet: näin valitset vavan, siiman ja pilkit

Pilkkivälineiden peruspaketti on vapa, siima, muutama pilkki ja kaira. Ahvenen yleisvapa on 25-40 cm ja siima 0,12-0,16 mm, kuhalle noustaan 0,18-0,22 millimetriin ja kelavapaan. Tärkein yksittäinen valinta on vavan kärki, koska pilkissä tärppi nähdään ennen kuin se tunnetaan. Alta löydät taulukot, jotka kertovat pilkkityypin lajin ja syvyyden mukaan sekä siiman ja pilkin koon lajeittain.

01Pilkkivavan tyypit ja pituus

Pilkkivapoja myydään neljää perusmallia: lyhyt käsivapa siimanpitimellä, mormyskavapa kevyellä kärjellä, haarukka- eli kehivapa ja kelallinen tasapainopilkkivapa. Ne eivät ole toistensa versioita vaan eri tehtäviin tehtyjä työkaluja.

Lyhyt käsivapa

Käsivapa on 20-35 cm pitkä, kevyt ja siimanpitimellä varustettu. Siima nostetaan käsin ja lasketaan avannon viereen jäälle. Se on halvin ja yksinkertaisin vaihtoehto, ja se on paikallaan matalilla vesillä ja mormyskapilkinnässä.

Rajoitus tulee vastaan syvyydessä. Alle viiden metrin vesillä käsivapa on nopein, mutta kymmenessä metrissä käsin nostettu siima sotkeutuu, jäätyy jäähän kiinni ja katkeaa. Jos pilkit pääosin syvänteitä, käsivapa ei ole oikea väline.

Pitempi tasapainopilkkivapa ja kelavapa

Tasapainopilkkivapa on 40-70 cm ja jämäkämpi. Se antaa liikkeelle pituutta, koska tasapainopilkkiä uitetaan pitkillä ja rauhallisilla nostoilla, ei ranteesta väristäen. Pituus tekee myös kalan väsyttämisestä hallitumpaa, kun sivulle karkaava iso ahven tai kuha ei pääse suoraan siimaan.

Kelavapa on käytännössä sama vapa, johon on kiinnitetty pieni avokela tai välitteinen pilkkikela. Kela on hankinnan arvoinen silloin, kun pilkitään yli kymmenen metrin syvyydestä tai vaihdetaan avantoa jatkuvasti. Siima kelautuu suoraan puolaan, se ei kastu jäälle eikä se jäädy kimpuksi.

Kärjen herkkyys ratkaisee

Pilkissä tärppi näkyy ennen kuin se tuntuu. Ahven, siika ja etenkin kylmän veden ahven ottavat niin varovasti, että ainoa merkki on kärjen pieni suoristuminen tai nykäisy. Siksi kärki on pilkkivavan tärkein osa, ei runko eikä kahva.

Kärkiä on kolmea tyyppiä. Filmikärki eli ohut muovikaistale taipuu pienimmästäkin painosta ja on paikallaan mormyskassa ja siikapilkinnässä. Lasikuitukärki on yleisvalinta pystypilkille, koska se taipuu mutta jaksaa kantaa 3-10 gramman pilkin. Umpihiilikuitukärki on jäykin ja se kuuluu tasapainopilkkiin ja kuhapilkkiin, joissa koukku pitää ajaa luiseen suuhun.

Sääntö on yksinkertainen: kärjen pitää taipua pilkin painosta noin kolmanneksen verran, kun pilkki roikkuu paikallaan. Jos kärki on suorassa, se on liian jäykkä ja pehmeät tärpit jäävät näkemättä. Jos kärki painuu kaarelle, isku ei mene läpi.

Siimanpidin vai kela

Siimanpidin on kaksi tappia vavan rungossa, joiden ympärille siima kiedotaan. Se on halpa, kevyt, ei jäädy eikä rikkoudu. Kela taas antaa hallitun laskun ja noston sekä jarrun.

Valinta ratkeaa syvyydellä ja kalan koolla. Matalassa vedessä pitimen ympäri kierretään kolme kierrosta ja kala on jäällä. Syvältä nostettaessa kymmenen metriä siimaa jäällä on ongelma: se tarttuu sohjoon, jäätyy ja katkeaa juuri kun isoin kala on avannon suulla. Kelan jarru myös pelastaa ohuen siiman, kun iso kala vetää viimeisen kerran avannon alla.

02Pilkkityypit yksitellen

Tasapainopilkki

Tasapainopilkki roikkuu siimassa vaakatasossa ja lähtee nostosta sivulle, kääntyy ja palaa. Se hakee kalaa laajalta alalta ja kuuluu kauas, joten se on paras etsintäpilkki tuntemattomassa avannossa.

Tasapainopilkkiä uitetaan pitkällä ja rauhallisella nostolla, ei ravistamalla. Nosto 40-60 cm, sitten vapa pysäytetään ja annetaan pilkin liukua. Tärppi tulee lähes aina tauolla tai heti sen jälkeen. Perässä oleva riippukoukku on se, johon ahven tarttuu, ja se kannattaa tarkistaa jokaisen kalan jälkeen.

Pystypilkki

Pystypilkki eli perinteinen pilkki roikkuu pystyssä ja putoaa nostosta lehden lailla lepattaen. Se on Suomen käytetyin pilkki syystä: se on halpa, se toimii kaikilla syvyyksillä ja sen liike on helppo oppia.

Koukku on joko yksihaarainen tai kolmihaarainen. Yksihaaraiseen laitetaan mato tai surviaisen toukka, kolmihaaraiseen ei tarvitse mitään. Pystypilkin liike on nosto, vapaa pudotus ja tauko. Tauko saa olla pitkä, kolmesta viiteen sekuntiin, koska ahven tulee katsomaan pilkkiä pudotuksen aikana ja iskee vasta kun se pysähtyy.

Mormyska

Mormyska eli morri on pieni painollinen koukku, jossa ei ole erillistä koukkua eikä lenkkiä. Se on pienin pilkkityyppi ja se on tarkoitettu passiiviseen kalaan.

Morri toimii värinällä. Vapaa pidetään kädessä ja kärkeä väristetään niin, että pilkki tärisee paikallaan tai nousee hitaasti värisemällä. Tähän tarvitaan filmikärki ja ohut siima, koska 0,3 gramman morri ei taivuta paksua kärkeä eikä suorista paksua siimaa. Morri on se, jolla otetaan kalaa silloin kun mikään muu ei tuota. Volframimorri uppoaa nopeammin ja on kokoonsa nähden painavampi, mikä on etu syvällä.

Siirrettävä pilkki eli lohkopilkki

Siirrettävä pilkki on tasapainopilkin sukulainen, jossa paino on jaettu niin että pilkki siirtyy nostosta selvästi kauemmas sivulle. Se kattaa yhden avannon alta paljon suuremman alueen kuin pystypilkki.

Käyttökohde on selvä: harva kalaparvi ja tilanne, jossa avantoja ei jaksa porata joka kymmenen metrin päähän. Nosto on voimakas ja tauko pitkä. Sivuttaisliike vaatii jonkin verran tilaa, joten alle kahden metrin vedessä siitä ei ole hyötyä.

Pehmytjigi jäältä

Pehmytjigi on kesäjigi pienessä koossa, ja se on kymmenessä vuodessa noussut kuhapilkin vakiovälineeksi. Runko on 5-8 cm ja jigipää 5-15 grammaa syvyyden mukaan. Liike on lyhyt nykäisy pohjasta ja pitkä tauko, jonka aikana runko elää itsekseen.

Jigin etu jään alla on koko. Kuha syö talvella muikkua ja kuoretta, ja pehmytjigin siluetti vastaa saaliskalaa paremmin kuin metallipilkki. Jigipilkinnän tekniikka, syvyyden haku ja iskun ajoitus käydään läpi jutussa jigipilkintä jään alta.

03Koko ja väri lajin ja syvyyden mukaan

Pilkin koko määräytyy kahdesta asiasta: kalan koosta ja syvyydestä. Syvältä tarvitaan painavampi pilkki, jotta se saadaan alas ja jotta siiman kaari pysyy suorana. Matalassa vedessä painava pilkki putoaa liian nopeasti eikä ehdi näyttää itseään.

Väri ratkeaa veden värillä. Kirkkaassa vedessä hopea, kulta ja luonnonvärit, humusvedessä oranssi, keltainen, punainen ja kupari. Hämärässä ja syvällä toimivat jälkivalaisevat pinnat ja mustat siluetit, koska kala näkee ne vastavaloa vasten.

Ahven on aggressiivinen ja reagoi kontrastiin. Punainen tai oranssi piste koukun juuressa on ahvenpilkin klassikko, ja se toimii yhä. Kuha syö hämärässä ja syvällä, joten sille valitaan iso siluetti ja jälkivalaiseva tai valkoinen pinta. Siika on varovainen ja pikkuruokainen, joten sille mennään pieneen morriin ja hiljaisiin väreihin. Made hakee hajun ja äänen perusteella, joten sille valitaan raskas pilkki, jolla voi koputtaa pohjaa, ja koukkuun laitetaan kalanpala. Mateen pyynti jäältä käydään läpi tarkemmin jutussa mateen kalastus.

04Siima pilkkiin

Pilkkisiima on oma tuotteensa eikä kesäsiima pakkasessa. Ero ei ole markkinointia vaan kylmänkestoa: kesämonofiili jäykistyy pakkasessa kierteille ja muistaa kelan muodon, jolloin ohut siima ei suoristu eikä pieni pilkki laskeudu suoraan.

Monofiili on jäällä oletus

Monofiili on pilkin perussiima, ja siitä ei kannata siirtyä pois ilman syytä. Se on pehmeä pakkasessa, se venyy sen verran että ohut siima kestää avannon reunan hankauksen, ja se on halpaa. Pilkkikäyttöön tehdyt monofiilit on pehmitetty kylmää varten ja ne muistavat kelan muodon vähemmän.

Paksuus valitaan kalan mukaan, ei pilkin. Käytännön haarukat: morrille 0,08-0,12 mm, yleiseen ahvenpilkkiin 0,14-0,18 mm, kuhalle ja isolle tasapainopilkille 0,18-0,22 mm ja mateelle 0,25-0,30 mm.

Fluorocarbon ja kuitu pakkasessa

Fluorocarbon on monofiiliä huomaamattomampi vedessä ja se kestää hankausta paremmin. Se on myös jäykempää, mikä pakkasessa korostuu. Käytännöllisin ratkaisu on pääsiimaksi pilkkimonofiili ja kärkeen 30-50 cm fluorocarbon-peruketta, jolloin saa molempien edun.

Kuitusiima on jään alla ongelmallinen. Punottu kuitu imee vettä kuitujen väliin ja jäätyy pakkasessa kimpuksi, joka ei kulje renkaiden läpi. Fuusiokuidussa kuidut on sulatettu yhteen, jolloin vettä jää vähemmän ja jäätyminen on lievempää. Kuitu kannattaa siis vain kuhapilkkiin syvältä, jossa venymättömyys on aito etu, ja silloinkin siimaa käsitellään pakkasenkestävällä aineella. Siimatyyppien yleiset erot ja vetolujuudet käydään läpi jutussa kalastussiimat.

Käytännön kikka jäätymistä vastaan: pidä siima kokonaan vedessä tai kelalla, älä märkänä jäällä. Kelalta lähtevä siima jäätyy vasta jos se on ollut kastuneena pakkasessa.

05Oheisvälineet

Kaksi pilkkijän oheisvälinettä on niin laajoja, että ne on käyty läpi omilla sivuillaan: kairan halkaisija ja käyttövoima artikkelissa jääkaira ja paikallaan istuvan pukeutuminen artikkelissa pilkkivaatetus.

Kaira on vapaa ja siimaa tärkeämpi hankinta, koska ilman reikää ei pilkitä. Terän koko valitaan kohteen mukaan. 115 mm riittää ahvenpilkkiin, 130-155 mm on yleiskoko, ja 155-175 mm tarvitaan kuhalle, hauelle ja kaikuluotaimen anturille. Iso terä syö voimaa ja aikaa jokaisessa avannossa, joten pelkkään ahvenpilkkiin ei kannata ostaa 175 milliä. Käsikaira riittää aloittelijalle, ja akkukaira on hankinta siinä vaiheessa, kun poraat kymmeniä avantoja päivässä.

Sohjokauha on halpa ja pakollinen. Ilman sitä avanto jäätyy umpeen ja siima tarttuu sohjoon. Haavi tarvitaan kuhalle ja hauelle, koska iso kala ei nouse ohuella siimalla avannosta ilman apua. Ahvenelle haavia ei tarvita.

Pilkkilaatikko tai reppu ratkaisee sen, kuinka pitkälle jaksat kävellä. Laatikko toimii istuimena ja säilytyksenä yhtä aikaa, reppu on kevyempi kantaa mutta vaatii erillisen istuimen. Ahkio on paras, jos kannat kairaa, laatikkoa ja termaria pitkiä matkoja.

Kaikuluotain on jäällä eri asia kuin veneessä. Se kertoo syvyyden, pohjan muodon ja sen, tuleeko kala pilkille ollenkaan, jolloin turha pilkkiminen tyhjässä avannossa loppuu. Pilkkikaiun valinta, anturin kupla ja akkukesto käydään läpi jutussa pilkkikaikuluotain.

Kilpailukäytössä välinevalinta muuttuu, koska mitattava suure on kokonaispaino eikä yksittäisen kalan koko. Kilpailulajit ja niiden säännöt on käyty läpi artikkelissa kalastuskilpailut.

06Mitä aloittelija oikeasti tarvitsee

Ensimmäinen pilkkisetti on lyhyt: vapa, siima, viisi pilkkiä, kaira ja kauha. Sillä saa kalaa.

Konkreettinen aloituspaketti: käsivapa lasikuitukärjellä, 0,14 mm pilkkimonofiili, kaksi pystypilkkiä eri koossa, kaksi morria ja yksi pieni tasapainopilkki. Kaira 130 mm, sohjokauha ja istuinlaatikko. Tällä pilkit ahventa koko talven.

Mitä ei tarvitse ensimmäisenä talvena: kolmea eri vapaa, kelacomboa, kaikuluotainta, sähkökairaa eikä kahtakymmentä pilkkiä. Ne ovat hankintoja siinä vaiheessa, kun tiedät kalastatko matalaa ahvenrantaa vai kymmenen metrin kuhasyvännettä.

Yksi asia menee kuitenkin välineiden edelle. Jään kantavuus, kulkuvarusteet ja kauden ajoitus ratkaisevat sen, pääsetkö jäälle ollenkaan, ja ne käydään läpi jutussa talvikalastuksen perusteet. Välineet valitaan vasta sen jälkeen.

07Usein kysyttyä