Katiskapyynti: katiskan valinta, paikka ja koenta

Katiska on kotitarvekalastajan helpoin pyydys. Se ei vaadi venettä, taitoa eikä läsnäoloa, se pitää saaliin elossa ja se päästää alamittaiset takaisin veteen hyväkuntoisina. Silti katiska on myös pyydys, joka jää tyhjäksi useimmiten väärän paikan takia. Kalusto maksaa muutaman kympin, mutta paikan valinta ja koentarytmi ratkaisevat sen, tuleeko rannasta kalaa vai leviä. Tämä sivu käy läpi katiskan mallit, nielun, syötit, paikan vuodenajan mukaan, laskun, koennan ja huollon. Luvat käsitellään erikseen omalla sivullaan.

01Miten katiska pyytää

Katiska on passiivinen sulkupyydys. Kala uii nielun eli suppilomaisen aukon läpi sisään ja jää loukkuun, koska nielun kapeneva pää on sisältä vaikea löytää. Kala ei siis takerru mihinkään vaan säilyy vahingoittumattomana ja elävänä.

Pyynnin tehostaa aitaverkko eli johdeaita, joka on katiskan nieluun johtava suora verkkoseinä. Rantaa myöten kulkeva kala törmää aitaan, kääntyy sitä pitkin ulospäin ja päätyy nieluun. Ilman aitaa katiska pyytää vain sitä kalaa, joka sattuu uimaan päin.

Tästä seuraa katiskapyynnin tärkein perussääntö: aita suunnataan rantaan, kiveen, kaislikkoon tai muuhun luonnolliseen esteeseen, jotta kalalla ei ole reittiä kiertää sitä. Ilmaan jätetty aidan pää on suoraan verrannollinen menetettyihin kaloihin.

Verkkoon verrattuna katiska on hitaampi mutta armollisempi. Verkko tappaa saaliin, katiska ei. Verkkopyynnin tekniikka on käyty läpi artikkelissa verkkokalastus.

02Katiskan mallit

Perinteinen suomalainen katiska on sydämen muotoinen, kahdesta kammiosta koostuva teräsverkkorakennelma. Sen rinnalle on tullut nelikulmaisia, monilokeroisia ja kokoontaitettavia malleja.

Materiaalivalinta on käytännössä kolmen välillä. Sinkitty teräsverkko on kestävin ja painavin. Muovipinnoitettu teräsverkko ei ruostu ja on helpompi puhdistaa. PE-havas eli muovikuituverkko on kevyin ja halvin, ja se on nykyisin yleisin kokoontaitettavissa malleissa.

Silmäkoko kannattaa katsoa mallia valitessa. Tiheä havas pitää sisällä myös pienemmän ahvenen, harva päästää sen läpi. Ahvenkatiskoissa käytetään yleensä tiheämpää havasta kuin haukikatiskoissa.

03Koko ja nielun mitta

Katiskan koko valitaan käytön mukaan. Mökkirannan yleiskatiska on tyypillisesti puolen metrin ja metrin väliltä leveä ja saman verran korkea. Isompi katiska pyytää enemmän mutta on raskaampi laskea ja hankalampi tyhjentää yksin.

Nielun koko on kaksi asiaa yhtä aikaa. Se määrää sen, minkä kokoinen kala pääsee sisään, ja se on myös säädelty asia norppavesillä. Saimaan norppa-alueella nielun leveys on rajattu, ja katiskan nielun on oltava niin jäykkä, ettei sitä pysty levittämään. Tarkat mitat ja alueet on käyty läpi artikkelissa katiska- ja verkkokalastusluvat. Markkinoilla on valmiita norppaturvallisia malleja, ja tavallisen katiskan nielun saa rajoitettua metallisella nielunrajoittimella tai poikittaisella nippusiteellä.

Jos haet nimenomaan haukea, nielun pitää olla riittävän avara. Jos haet ahventa ja särkeä, pienempi nielu riittää ja pitää samalla isot roskakalat ulkona.

04Syötit ja tarvitaanko niitä

Katiska pyytää ilman syöttiä. Kala kulkee rantaviivaa myöten muutenkin, ja aitaverkko ohjaa sen sisään. Syötti kuitenkin lisää saalista selvästi, ja monissa nykykatiskoissa on valmis syöttipussi tai syöttikori.

Toimivia syöttejä ovat:

• - Leipä ja korppujauho. Halvin ja yksinkertaisin. Toimii särjelle, lahnalle ja suutarille.
• - Vilja ja kaurahiutaleet. Pysyvät pussissa pidempään kuin leipä.
• - Kalanperkeet ja kalanpalat. Ahvenelle ja mateelle tehokas hajusyötti. Käytä vain saman vesistön kalaa.
• - Valmiit houkutteet. Kalastusliikkeet myyvät katiskoihin tarkoitettuja houkutustabletteja ja jauheita.
• - Koiran- tai kissanruoka. Rasvainen ja hajuava kuivamuona pussissa toimii yllättävän hyvin.

Syötti kannattaa laittaa aina pussiin tai koriin. Vapaana ollessaan se katoaa muutamassa tunnissa eikä houkuta enää mitään.

Talvella syötin merkitys kasvaa, koska kala liikkuu vähemmän ja hajut leviävät hitaammin. Kesällä pelkkä hyvä paikka riittää usein sellaisenaan.

Älä siirrä syöttikalaa tai vettä vesistöstä toiseen. Rapurutto ja kalataudit leviävät juuri näin, ja sama varovaisuus koskee myös mertoja ja katiskoita, jotka on käytetty toisessa vedessä. Ravustuksen omat säännöt löytyvät artikkelista ravustuskausi ja luvat.

05Paikan valinta vuodenajan mukaan

Katiskapyynnin ratkaisee paikka, ei laite. Sama katiska voi olla tyhjä kymmenen metrin päässä ja täysi oikeassa kohdassa.

Kevät, jäiden lähdöstä juhannukseen. Paras aika. Kala nousee matalaan lämpimään veteen kutemaan. Hauki on ensimmäisenä liikkeellä matalilla kaislikkolahdilla ja tulvaniityillä, ahven seuraa muutamaa viikkoa myöhemmin. Katiska lasketaan matalaan, usein vain metrin syvyyteen, kasvillisuuden reunaan.

Kesä. Vaikein kausi. Kala on hajaantunut ja lämmin vesi tarkoittaa nopeaa pilaantumista ja levän kasvua. Siirrä katiska syvemmälle, kolmen ja viiden metrin tuntumaan, ja pidä se varjoisassa kohdassa. Kesäkatiskan yleisin vika on liian matala vesi.

Syksy. Vesi jäähtyy ja kala kerääntyy takaisin rantaan. Ahvenparvet kiertävät kivikkoja ja jyrkkiä rantoja. Hyvä aika ahvenelle ja lahnalle.

Talvi. Katiska lasketaan avannosta jään alle. Made on tammikuun ja helmikuun kohde matalilla sora- ja hiekkapohjilla, ja ahventa saa syvänteiden reunoilta. Talvipyynti vaatii ison avannon tai kokoontaitettavan mallin ja huolellisen merkinnän jäähän. Mateen elintavat ja kutuaika on käyty läpi artikkelissa mateen kalastus.

Hyviä paikkoja läpi kauden ovat kasvillisuuden reuna, kivikkoinen ranta, pohjan muutoskohta, syvänteen reuna, salmien ja kapeikkojen suut sekä hitaasti virtaavan veden reunat. Ahvenen liikkeet vuodenkierrossa on käyty läpi artikkelissa ahvenen kalastus.

06Laskeminen ja ankkurointi vaihe vaiheelta

1. Hoida luvat kuntoon. Vesialueen omistajan lupa ja pyydysmerkki tarvitaan aina, kalastonhoitomaksu iän mukaan. Tarkista myös alueen mahdolliset nielua koskevat rajoitukset.
2. Kokoa katiska ja tarkista nielut. Kokoontaitettavassa mallissa nielut on helppo jättää vahingossa väärään asentoon. Tarkista, että ne osoittavat sisäänpäin ja aukeavat oikein.
3. Laita syöttipussi paikalleen. Kiinnitä pussi katiskan takaosaan, jotta kala joutuu uimaan koko matkan sisään.
4. Valitse paikka ja suuntaa aita. Laske katiska niin, että aitaverkko johtaa rantaan, kiveen tai kaislikkoon. Aidan pää ei saa jäädä avoveteen.
5. Aseta katiska tasaisesti pohjalle. Katiskan pitää istua pohjassa suorassa. Kallellaan oleva katiska pyytää huonosti, ja hauelle tasainen asento on erityisen tärkeä.
6. Ankkuroi kunnolla. Kevyt muovikatiska lähtee liikkeelle aallokossa ja jäiden lähdössä. Käytä kiviä katiskan sisällä tai erillistä ankkuria ja narua rantaan. Rantanaru on käytännöllinen: katiskan saa nostettua ilman venettä.
7. Merkitse pyydys säädösten mukaisesti. Merkintä on lakisääteinen ja siihen kuuluvat asettajan nimi ja yhteystiedot. Vaatimukset vaihtelevat sen mukaan, onko kyseessä vesiliikennealue vai muu vesialue ja pyydetäänkö avovedestä vai jäältä. Mitat on koottu artikkeliin katiska- ja verkkokalastusluvat.
8. Merkitse paikka itsellesi. Ota koordinaatit tai maamerkki ylös. Katiska katoaa yllättävän helposti omalta kalastajaltaan.

07Kokemisväli ja kokeminen

Katiska ei tarvitse yhtä tiheää koentaa kuin verkko, koska saalis pysyy elossa. Silti kokemisen väli on hyvinvointikysymys.

Käytännön rytmi menee näin. Kesähelteellä katiska koetaan päivittäin tai joka toinen päivä, koska lämmin vesi vähentää happea ja saalis alkaa kärsiä. Muuna avovesikautena pari kertaa viikossa riittää. Kylmässä vedessä ja jään alla väli voi venyä viikkoon tai jopa kahteen. Jos katiskassa on paljon kalaa, tiheämpi koenta on aina parempi.

Koenta itsessään on yksinkertainen. Nosta katiska hitaasti niin, että vesi valuu pois, ja anna kalojen valua takaosaan. Avaa tyhjennysluukku ja kaada saalis saaviin tai sankoon, jossa on vettä. Poista samalla levä, risut ja kuollut kala. Vaihda syöttipussi joka koennalla, koska tyhjentynyt pussi lakkaa houkuttelemasta.

08Saaliin lajittelu ja alamittaisten vapauttaminen

Tässä on katiskan iso etu. Kala on elossa, joten valinta on aito.

Lajittele saalis heti katiskan vieressä, älä rannassa puolen tunnin päästä. Käytä saavia, jossa on vettä, äläkä nosta pieniä kaloja kuiville käsille pidemmäksi aikaa kuin on pakko.

Vapauta aina:

• - Alamittaiset kalat. Voimassa olevat mitat lajeittain löytyvät artikkelista kalojen alamitat ja rauhoitusajat.
• - Rauhoitetut lajit ja rauhoitusaikana olevat kalat.
• - Isot emokalat. Iso hauki ja iso kuha ovat kannan kannalta arvokkaampia vedessä kuin pakkasessa.
• - Kaikki mitä et aio syödä.

Ota talteen se, minkä käytät. Katiskaan tulee usein särkeä ja lahnaa, ja ne ovat täysin käyttökelpoista ruokakalaa. Jos et syö niitä, palauta ne veteen tai kompostoi, älä jätä rantaan.

Otettu kala tapetaan heti, verestetään ja jäähdytetään. Elävänä säilynyt kala pilaantuu yhtä nopeasti kuin mikä tahansa muu, jos sitä pidetään lämpimässä ämpärissä. Kylmäketju ja verestys käydään läpi artikkelissa saaliin käsittely.

09Kalojen elävänä säilyminen

Katiskan kala säilyy elossa, kunhan kolme asiaa ovat kunnossa.

Happi. Katiskan on oltava sellaisessa vedessä, jossa on virtausta tai riittävä syvyys. Umpeen kasvaneessa lahdenpohjukassa happi loppuu helteellä nopeasti.

Tila. Täyteen ahdettu katiska on ongelma. Jos katiska täyttyy toistuvasti, koe se useammin tai siirrä se vähemmän tuottavaan kohtaan.

Lämpötila. Mitä lämpimämpi vesi, sitä nopeammin kala väsyy. Kesähelteellä katiska kannattaa siirtää syvempään ja varjoisampaan paikkaan.

Petokalat ovat oma lukunsa. Katiskaan jäänyt hauki syö seuranaan olevia pikkukaloja, mikä on toinen syy pitää koentaväli lyhyenä kesällä.

10Puhdistus ja säilytys

Katiska likaantuu jokaisella pyyntikaudella. Levä, näkinparta ja kalanlima tarttuvat havakseen ja tekevät pyydyksestä näkyvän ja hitaan.

Huuhtele katiska jokaisella koennalla karkeimmasta liasta. Kunnon pesu tehdään kauden lopussa: harjaa havas, huuhtele puhtaalla vedellä ja anna kuivua kunnolla.

Kuivaa katiska ennen varastointia. Märkänä varastoitu teräsverkko ruostuu ja PE-havas homehtuu. Kuivaus tehdään varjossa tai katoksessa, ei suorassa auringossa, koska ultraviolettisäteily haurastuttaa muovikuitua.

Sulje nielut säilytyksen ajaksi. Auki jäänyt katiska pyytää maalla siilejä, lintuja ja muita eläimiä, jotka eivät sinne kuulu. Tämä on yksinkertainen mutta usein unohtuva asia.

Säilytä katiska pimeässä ja kuivassa, esimerkiksi vajassa tai katoksen alla. Valo ja kosteus ovat molemmat materiaalin vihollisia. Tarkista keväällä ennen ensimmäistä laskua, että havaksessa ei ole reikiä ja että nielut ovat suorassa.

11Yleisimmät virheet katiskapyynnissä

Ensimmäinen virhe on aidan väärä suuntaus. Aitaverkon pää jää avoveteen, ja kala kiertää sen kokonaan. Aita johtaa aina rantaan tai esteeseen.

Toinen virhe on liian matala vesi kesällä. Keväällä toiminut mökkirannan paikka on heinäkuussa lämmin ja hapeton. Siirrä katiska syvemmälle.

Kolmas virhe on tyhjä syöttipussi. Syötti loppuu muutamassa päivässä, ja sen jälkeen katiska pyytää vain ohikulkijoita. Vaihda pussi joka koennalla.

Neljäs virhe on heikko ankkurointi. Kevyt katiska liikkuu aallokossa, ja aita kääntyy väärään asentoon. Kivi sisään tai ankkuri kylkeen.

Viides virhe on märkänä varastointi. Homeinen ja ruosteinen katiska on seuraavana keväänä puolet siitä mitä se oli.

12Usein kysyttyä