Verkkokalastus: verkon valinta, laskeminen ja kokeminen

Verkko on vapaa-ajankalastajan tehokkain pyydys. Se pyytää yön yli silloinkin kun kalastaja nukkuu, ja oikein valittuna se tuo pöytään juuri sitä kalaa mitä haluttiin. Väärin valittuna se tyhjentää kokoluokan, jota ei pitänyt ottaa lainkaan. Ero on solmuvälissä, laskupaikassa ja kokemisvälissä. Tämä sivu käy läpi verkon rakenteen, solmuvälin valinnan, laskun, koennan, saaliin käsittelyn ja verkon huollon. Luvat ja merkintäsäädökset on käsitelty erikseen omalla sivullaan.

01Verkon rakenne

Verkko näyttää yksinkertaiselta, ja se on. Neljä osaa ratkaisee kaiken.

Havas eli liina on itse verkkopinta. Sen materiaali on nykyisin lähes aina nailonia, joko yksisäikeistä monofiilia tai punottua kuitua. Langan paksuus on tasapainoilua: ohut lanka on huomaamattomampi ja pyytää paremmin, mutta se kestää käsittelyä ja hauen hampaita selvästi huonommin.

Yläpaula on verkon yläreunan naru. Siihen kiinnitetään kohot.

Alapaula on alareunan naru. Siihen kiinnitetään painot.

Kohot ja painot pitävät verkon pystyssä vedessä. Kohot nostavat yläreunaa, painot vetävät alareunaa alas, ja verkosta tulee seinä. Painojen määrä ja kohojen kelluvuus ratkaisevat sen, jääkö verkko pohjaan vai nouseeko se väliveteen.

Lisäksi verkolla on harvuus eli haraus, joka kertoo miten löysästi havas on ripustettu paulaan. Löysemmin ripustettu verkko pussittaa enemmän ja tarttuu kalaan herkemmin, tiukka ripustus taas pyytää valikoivammin koon mukaan.

02Solmuväli ratkaisee saaliin

Solmuväli on kahden vierekkäisen solmun välinen etäisyys. Silmäkoko on kaksinkertainen solmuväliin nähden, ja koska säädöksissä ja hinnastoissa käytetään molempia termejä, luvut kannattaa lukea tarkkaan. Verkkokaupassa myyty 40 millin verkko voi tarkoittaa kumpaa tahansa.

Verkko pyytää yhtä kokoluokkaa. Liian pieni kala menee silmän läpi, liian iso pomppaa takaisin. Väliin jäävä kala tarttuu kiduskansista. Tämä tekee verkosta valikoivan pyydyksen, mutta vain jos solmuväli on valittu tarkoituksella.

Luvut ovat käytännön suuntaviivoja, eivät säädöksiä. Sallittu solmuväli tulee aina alueen omista säännöistä, ja rajoituksia on runsaasti: monilla kalatalousalueilla tietyt solmuvälit on kielletty kokonaan, koska niillä pyydettäisiin kuhaa ja taimenta alamittaisena. Kiellot ja poikkeukset on käyty läpi artikkelissa katiska- ja verkkokalastusluvat, ja voimassa olevat alueelliset rajat löytyvät oman kalatalousalueen sivuilta.

Kuhan kohdalla solmuväli on erityisen tarkka asia, koska liian harva verkko ottaa juuri alamittaisia yksilöitä. Lajin kokojakauma ja pyyntiajat käydään läpi artikkelissa kuhan kalastus. Muikkuverkot ovat oma maailmansa hyvin tiheine silmineen, ja niiden käyttö on kuvattu artikkelissa muikun kalastus.

03Verkon korkeus ja pituus

Vakioverkko on 30 metriä pitkä. Sitä myydään myös 27 ja 60 metrin mitoissa, ja useampi verkko voidaan sitoa jataksi eli peräkkäin, jolloin syntyy pitkä yhtenäinen pyyntilinja.

Korkeus on kolmen metrin molemmin puolin. Tavallinen matalan veden verkko on 1,8 metriä tai 3 metriä korkea, syvänteiden muikku- ja kuhaverkot 3 ja 6 metrin väliltä.

Korkeus vaikuttaa myös lupamaksuun. Metsähallituksen hinnoittelu jakautuu alle kolmen metrin ja yli kolmen metrin verkkoihin, ja sama jako toistuu monen osakaskunnan hinnastossa. Matala verkko on aloittelijan turvallisempi valinta, koska se pysyy varmemmin pohjassa eikä pyydä vahingossa väliveden kaloja.

Verkon korkeuden pitää sopia laskusyvyyteen. Kuusimetrinen verkko kolmen metrin vedessä makaa puoliksi pohjalla, kerää roskaa ja sotkeutuu. Kolmimetrinen verkko kymmenen metrin vedessä taas kalastaa vain yhtä kerrosta, ja se kerros pitää valita oikein.

04Pintaverkko, välivesiverkko ja pohjaverkko

Sama verkko voidaan laskea kolmeen eri asemaan sen mukaan, miten kohot ja painot on säädetty.

Pohjaverkko on yleisin. Alapaula makaa pohjassa, yläpaula nousee verkon korkeuden verran ylös. Pohjaverkko pyytää ahventa, kuhaa, madetta, lahnaa ja siikaa, ja se on turvallisin valinta, koska se ei osu vaelluskaloihin pintavedessä.

Välivesiverkko kelluu tietyllä syvyydellä pohjan yläpuolella. Se ripustetaan kohonaruilla haluttuun syvyyteen. Välivesiverkko on muikun ja kesäkuhan pyydys, ja sen käyttö vaatii tiedon siitä, millä syvyydellä parvi liikkuu. Kaikuluotain on tässä käytännössä pakollinen.

Pintaverkko ulottuu pintaan asti. Se pyytää haukea kevätmatalilla ja siikaa rannikolla. Pintaverkkoa koskevat tiukimmat säännöt: merilohen ja meritaimenen suojaksi on valtakunnallinen pintaverkkojen silmäkokosäädös, ja monilla alueilla pintaverkot on kielletty kokonaan tiettyinä aikoina. Myös merkintävaatimus on pintaverkolla erilainen kuin pohjaverkolla.

05Laskupaikan valinta ja suunta

Verkko lasketaan poikittain kalan kulkusuuntaan nähden. Kala törmää siihen liikkuessaan, ei ui siihen tahallaan.

Hyviä paikkoja ovat pohjanmuodot, jotka ohjaavat kalan kulkua:

• - Niemenkärkien jatkeet ja kapeikot. Kala kiertää nientä ja kulkee kapeikon läpi.
• - Syvänteen reuna. Ahven ja kuha nousevat reunaa pitkin syömään illalla.
• - Kynnys eli kahden syvänteen välinen matalikko. Klassinen kuhapaikka.
• - Kasvillisuuden reuna ja kaislikon ulkolaita. Hauki ja särkikalat kiertävät kaislan reunaa.
• - Lahden suu. Kutuaikaan lahteen menevä ja sieltä tuleva kala kulkee suun kautta.

Suunnan valinnassa tuulella on merkitystä. Kuha liikkuu usein tuulen mukana, joten verkko kannattaa laskea poikittain tuulen suuntaan nähden. Etelätuulella itä-länsi-suuntainen verkko osuu usein parhaiten.

Syvyys valitaan lajin ja vuodenajan mukaan. Keväällä kala on matalassa lämpimässä vedessä, keskikesällä syvemmällä viileässä, syksyllä taas matalammassa kun vesi jäähtyy. Karta laivaväyliä ja veneilyreittejä. Väylälle laskettu verkko on riski sekä veneilijälle että verkolle, ja se on myös säädösten vastaista.

06Verkon laskeminen vaihe vaiheelta

1. Selvitä luvat ja rajoitukset ennen lähtöä. Vesialueen omistajan lupa, kalastonhoitomaksu ja pyydysmerkki on oltava kunnossa. Tarkista myös alueen solmuvälirajoitukset ja kieltoajat.
2. Järjestele verkko laatikkoon. Kelaa verkko laskulaatikkoon niin, että yläpaula kohoineen on yhdellä puolella ja alapaula painoineen toisella. Verkon pitää juosta laatikosta itsestään ulos ilman että sitä tarvitsee irrotella.
3. Aja paikalle ja lue pohja. Tarkista syvyys kaikuluotaimella ja valitse linja, joka pysyy tasaisella syvyydellä. Verkko, jonka toinen pää on kolmessa ja toinen kymmenessä metrissä, kalastaa huonosti.
4. Pudota ensimmäinen ankkuri ja merkki. Laske ankkuri pohjaan ja anna merkkikohon tai lippusalon jäädä pintaan.
5. Anna verkon juosta. Souda tai aja hitaasti suoraan eteenpäin ja anna verkon juosta laatikosta veteen. Yksi soutaa, toinen ohjaa verkkoa. Yksin laskeminen onnistuu ajelehtimalla tuulen mukana, mutta se on selvästi hankalampaa.
6. Pidä verkko suorana. Älä anna veneen kääntyä laskun aikana. Mutkalle laskettu verkko pussittaa ja sotkeutuu.
7. Laske toinen ankkuri ja merkki. Kun verkon pää tulee, pudota toinen ankkuri ja merkitse tämäkin pää.
8. Kirjaa paikka ylös. Ota koordinaatit talteen puhelimeen tai plotteriin. Sumussa ja pimeässä merkitsemätön muistikuva ei riitä.

Verkot lasketaan yleensä illalla ja koetaan aamulla, koska useimmat lajit liikkuvat hämärässä.

07Verkon kokeminen vaihe vaiheelta

1. Aja merkille ja nosta ankkuri. Aloita samasta päästä, jonka laskit ensin, jolloin verkko tulee laatikkoon oikeinpäin.
2. Nosta rauhallisesti ja tasaisesti. Vedä yläpaulasta ja alapaulasta yhtä aikaa, jolloin verkko tulee ylös levällään eikä kiedo itseään nyörille.
3. Irrota kalat sitä mukaa. Älä nosta koko verkkoa kaloineen laatikkoon ja ala selvittää sitä rannassa. Kala jäähtyy ja kuivuu, ja verkko sotkeutuu.
4. Lajittele saalis heti. Alamittaiset ja rauhoitetut vapautetaan, muut menevät kylmään.
5. Kelaa verkko laatikkoon järjestyksessä. Yläpaula omalle puolelleen, alapaula omalleen, roskat pois matkan varrella.
6. Päätä jatkosta. Jos lasket verkon uudestaan, tee se heti. Jos et, ota verkko mukaan kuivumaan.

Kokemisväli on sekä saaliin laadun että kalan hyvinvoinnin kysymys. Lämpimässä kesävedessä ahven voi kuolla verkkoon puolessa vuorokaudessa, ja pilaantuminen alkaa nopeasti. Kesällä verkko koetaan vähintään vuorokauden välein, helteellä useamminkin. Kylmässä vedessä väli voi olla pidempi, mutta hyvä käytäntö on kokea joka aamu.

Nosta verkot pois, kun kausi loppuu tai lähdet mökiltä. Hylätty verkko kalastaa vuosia haamuverkkona, eikä siitä hyödy kukaan.

08Verkon merkintä lyhyesti

Merkintä ei ole vapaaehtoinen. Pyydyksen molemmat päät on merkittävä säädösten mukaisesti, ja merkintään liitetään asettajan nimi ja yhteystiedot sekä vesialueen omistajan mahdollisesti vaatima pyydysmerkki. Vaatimukset eroavat sen mukaan, onko kyseessä vesiliikennealue vai muu vesialue, pintaan ulottuva vai pohjapyydys, avovesi vai jää.

Tarkat mitat senteissä, jäältä kalastuksen merkkisalko ja pintapyydysten kahden lipun sääntö on koottu artikkeliin katiska- ja verkkokalastusluvat. Merkitsemätön verkko voidaan ottaa talteen, joten tämä kannattaa lukea ennen ensimmäistä laskua.

09Saaliin käsittely verkosta

Kala irrotetaan verkosta suuntaan, joka avaa havaksen otteen.

Pitkulaiset kalat, kuten hauki, siika ja pienehkö ahven, tulevat yleensä helpoiten pää edellä eteenpäin. Isot ahvenet ja kuhat kannattaa vetää pyrstö edellä takaisin, koska niiden selkäevän piikit ja kiduskannet tarttuvat eteenpäin vedettäessä. Aivan pienet kalat saa usein purettua silmän läpi avaamalla havasta suun ja kidusten kohdalta.

Käytä puikkaria eli verkkopuikkoa hankalissa kohdissa. Se avaa silmukan ilman että havasta katkotaan. Yksi katkaistu silmä on nopea korjata, mutta kymmenen ei ole.

Elävä ja hyväkuntoinen alamittainen kala palautetaan veteen välittömästi. Verkosta palautettu kala selviää huonommin kuin katiskasta, mikä on yksi syy siihen, miksi solmuväli kannattaa valita huolella. Lajikohtaiset mitat löytyvät artikkelista kalojen alamitat ja rauhoitusajat.

Otettava saalis verestetään ja jäähdytetään heti. Verkkosaalis on usein maannut vedessä tunteja, joten kylmäketjun kanssa ei kannata viivytellä. Käytännöt on käyty läpi artikkelissa saaliin käsittely.

10Verkon hoito, kuivaus ja säilytys

Verkon käyttöikä ratkeaa sillä, mitä sille tehdään koennan jälkeen.

Huuhtele verkko käytön jälkeen. Merivedestä nostettu verkko kannattaa huuhtoa makealla vedellä, koska suola haurastuttaa paulaa ja kovettaa havasta.

Kuivaa verkko aina ennen varastointia. Märkä verkko homehtuu ja haisee, ja lima kovettuu havakseen kuin liima. Kuivaus tehdään ripustamalla verkko levälleen varjoisaan ja tuuliseen paikkaan. Älä kuivaa verkkoa suorassa auringonpaisteessa, koska ultraviolettisäteily haurastuttaa nailonin nopeasti. Verkkoteline tai kaksi puiden väliin viritettyä narua riittää.

Poista levä, roskat ja kalanjäänteet kuivauksen aikana tai heti sen jälkeen. Kuivunut roska irtoaa ravistamalla helpommin kuin märkä.

Paikkaa reiät heti. Verkkopuikko ja hieman havaslankaa riittävät. Kymmenen minuutin paikkaus pelastaa verkon, jonka hauki repi.

Säilytä verkko kuivassa ja pimeässä, mieluiten laatikossa tai säkissä, joka pitää jyrsijät poissa. Hiiri tekee talvessa enemmän tuhoa kuin kausi vedessä.

11Yleisimmät virheet verkkokalastuksessa

Ensimmäinen virhe on väärä solmuväli. Liian tiheä verkko ottaa alamittaisia, liian harva päästää ruokakalan läpi. Valitse solmuväli kohdelajin mukaan ja tarkista alueen rajoitukset.

Toinen virhe on liian harva koenta. Kesähelteellä vuorokausi on jo pitkä aika, ja kaksi vuorokautta tarkoittaa yleensä pilaantunutta saalista.

Kolmas virhe on puutteellinen merkintä. Yhteystiedot puuttuvat tai vain toinen pää on merkitty. Tämä on se kohta, johon valvonta puuttuu useimmin.

Neljäs virhe on laskeminen mutkalle. Kääntyvä vene tekee verkosta pussin, joka sotkeutuu itseensä ja pyytää murto-osan siitä mitä pitäisi.

Viides virhe on märän verkon varastointi. Homeinen ja kovettunut havas on käytännössä hylättävä.

12Usein kysyttyä