Kirjolohen kalastuspaikat: put and take -kohteet, luvat ja tekniikat

Kirjolohi on ainoa lohikala, jonka voi Suomessa luvata itselleen etukäteen. Se istutetaan, se on paikalla ja se syö. Siksi kirjolohikohteet ovat paras tapa saada lapsi tai aloittelija ensimmäiseen lohikalaansa ilman viikkojen etsimistä. Kohteet toimivat kuitenkin omalla logiikallaan: istutuspäivä ratkaisee, luvat ovat kohdekohtaisia ja saaliskiintiö on usein kappalemääräinen. Tämä sivu käy läpi mistä kirjolohikohteet löytyvät, miten put and take -kalastus toimii käytännössä, mitä luvat maksavat ja millä tekniikoilla kala tulee. Lajin biologia ja luonnonvaraisten lohikalojen säännöt käsitellään erikseen artikkelissa taimenen ja lohen kalastus.

01Miksi kirjolohi on istutuskala

Kirjolohi ei ole Suomen alkuperäislaji. Luonnonvarakeskuksen mukaan lajin luontainen levinneisyys on Tyynelle valtamerelle laskevissa vesissä Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa, ja Suomeen ensimmäinen mätierä tuotiin Saksasta vuonna 1894. Istutukset alkoivat 1900-luvun alussa ja muuttuivat säännöllisiksi 1960-luvulta lähtien.

Kirjolohi ei käytännössä lisäänny Suomen luonnonvesissä. Luontaista lisääntymistä on todettu 2000-luvulta lähtien vain muutamissa kohteissa, joissa pohjaveden purkautuminen luo sopivat lämpötilaolot. Käytännössä jokainen Suomesta saatu kirjolohi on istutettu kala.

Tästä seuraa kaksi asiaa. Ensinnäkin kirjolohta ei tarvitse suojella samalla tavalla kuin luonnonvaraista taimenta tai järvilohta, joten kohteissa saa yleensä ottaa saalista ja kiintiöt ovat kappalemääräisiä. Toiseksi kirjolohen löytäminen ei ole biologiaa vaan tiedon hankintaa: pitää tietää mihin on istutettu ja milloin.

Kirjolohi on samalla Suomen tärkein ruokakala. Luken mukaan se muodosti vuonna 2016 yli 90 prosenttia maan ruokakalan tuotannosta, arvoltaan noin 59,4 miljoonaa euroa. Sama viljelyketju tuottaa myös onkikohteisiin istutettavat kalat.

Kalatalouden Keskusliiton ennätyskalarekisterin mukaan Suomen painavin kirjolohi on 9,66 kiloa. Se saatiin Sulkavan Saimaasta verkolla 6.12.2008.

02Put and take eli istuta ja ongi

Miten kohde toimii

Put and take tarkoittaa kohdetta, johon istutetaan pyyntikokoista kalaa ja josta kalastaja lunastaa määräaikaisen luvan. Suomessa vakiintunut nimitys on istuta ja ongi.

Toimintaperiaate on kaikkialla sama:

1. Kohde istuttaa pyyntikokoista kirjolohta säännöllisin välein. Tyypillinen istutuskoko on 0,5 ja 1,5 kilon välillä.
2. Kalastaja ostaa luvan, joka on voimassa tietyn ajan. Tuntiluvat ja vuorokausiluvat ovat yleisimmät.
3. Lupa sisältää saaliskiintiön, useimmiten yhdestä kolmeen kalaa. Kiintiön täytyttyä kalastus loppuu.
4. Pyyntitavat on rajattu. Yleensä sallittuja ovat heittokalastus, onkiminen, perhokalastus ja pilkkiminen.
5. Saalis otetaan mukaan. Kirjolohi kestää huonosti vapautusta, ja monissa kohteissa se on myös kiellettyä kiintiön kiertämisen estämiseksi.

Istutuspäivä on tärkein tieto

Istutuspäivä vaikuttaa saalismääriin enemmän kuin viehevalinta, sää tai vuodenaika. Vasta istutettu kala on tottunut rehuun, syö lähes mitä tahansa ja on tiiviissä ryhmässä istutuspaikan lähellä. Muutamassa viikossa kala hajaantuu, oppii varovaisuutta ja alkaa syödä luonnonravintoa.

Käytännön ohje on selvä. Selvitä kohteen istutusaikataulu ennen reissua ja mene ensimmäisten päivien aikana. Monet kohteet julkaisevat istutuspäivät verkkosivuillaan tai sosiaalisessa mediassa. Osa kohteista avaa kalastuksen vasta muutama tunti istutuksen jälkeen, jotta kalat ehtivät levittäytyä.

03Mistä kirjolohikohteet löytyvät

Metsähallituksen kohteet

Metsähallituksen Eräluvat on suurin yksittäinen kirjolohikohteiden tarjoaja. Kohteita on ympäri maata, ja niistä löytyy hoidettuja lampia laitureineen ja tulipaikkoineen.

Esimerkkinä Seitsemisen kansallispuiston lähellä sijaitsevaan Teerilampeen istutetaan kirjolohta säännöllisesti touko ja syyskuun välillä kolmen tai neljän viikon välein sekä talvella yhdestä kahteen kertaan. Vuorokauden vapalupa maksaa aikuiselta 25 euroa ja alle 18-vuotiaalta 12,50 euroa. Sallittuja pyyntitapoja ovat heittokalastus, onkiminen, perhokalastus ja pilkkiminen. Kohteessa on noin 30 kalastuslaituria, esteetön laskupaikka, laavu ja keittokatos.

Metsähallituksen kohteet löytyvät Eräluvat-palvelun kohdehausta. Sieltä näkee lupatyypin, hinnan, sallitut pyyntitavat ja usein myös istutustiedot.

Yksityiset kalastuslammet

Yksityisiä kirjolohilampia on kymmeniä. Ne ovat tyypillisesti pieniä, tiheästi istutettuja ja hinnaltaan kohteesta riippuvia. Osa myy lupia tuntihinnalla, osa kilohinnalla eli saalis punnitaan lopuksi ja maksetaan kilon mukaan.

Kilohintainen kohde on hyvä valinta, jos haluat varman saaliin etkä aio kalastaa pitkään. Aikaperusteinen lupa on edullisempi, jos kalastat useita tunteja.

Kalatalousalueiden ja seurojen istutuskohteet

Monet kalatalousalueet ja kalastusseurat istuttavat kirjolohta omiin vesiinsä, erityisesti kaupunkien lähelle ja koskikohteisiin. Näissä lupa on tavallinen alueen viehekalastuslupa, ei erillinen put and take -lupa. Istutukset painottuvat kevääseen ja syksyyn, jolloin vesi on viileää. Kaupunkien omat istutuskohteet ovat tästä hyviä esimerkkejä: Tampereen Viinikan Pahalampi on esitelty sivulla kalastus Tampereella ja Kuopion Iso Valkeinen sivulla kalastus Kuopiossa.

Koskikohteet

Kirjolohta istutetaan myös virtavesiin, etenkin kaupunkikoskiin ja koskikalastuskohteisiin. Virrassa kirjolohi käyttäytyy eri tavalla kuin lammessa. Se asettuu virtauskiveen, kuopan reunaan tai niskan taakse ja syö ohi kulkevaa ravintoa. Koskikohteessa perhokalastus ja pieni uistin toimivat parhaiten. Eteläisen Suomen tunnetuimpia kirjolohen koskikohteita on Hartolan ja Sysmän halki virtaava Tainionvirta, jonka lupa-alueet on käyty läpi sivulla Tainionvirran ja Päijät-Hämeen kalastus.

Huomaa, että samassa koskessa voi olla myös luonnonvaraista taimenta, jolla on omat alamittansa ja rauhoituksensa. Säännöt on koottu artikkeliin kalojen alamitat ja rauhoitusajat.

04Luvat ja hinnat

Kirjolohikohteissa lupa on kaksitasoinen, ja tämä hämmentää aloittelijoita usein.

Valtion kalastonhoitomaksu koskee 18 ja 69 vuotiaita, jotka kalastavat vavalla ja vieheellä, pyydyksillä tai ravustavat. Se on kalastajan pakollinen perusmaksu, jota tarvitaan lähes kaikissa lupatilanteissa. Ne, jotka ovat täyttäneet 65 vuotta 31.12.2023 mennessä, ovat vapautettuja maksusta. Maksun yksityiskohdat käydään läpi artikkelissa kalastonhoitomaksu.

Kohteen oma lupa ostetaan erikseen. Se on aina kohdekohtainen, sisältää saaliskiintiön ja määrittelee sallitut pyyntitavat.

Hintataso vaihtelee kohteittain. Metsähallituksen Teerilammella vuorokausilupa on 25 euroa aikuiselta ja 12,50 euroa alle 18-vuotiaalta. Lyhyemmät luvat ovat halvempia, ja kolmen tunnin lupa maksaa monissa kohteissa noin 12 euroa. Saaliskiintiö on tyypillisesti yhdestä kolmeen kalaa lupaa kohti.

Ennen ostoa tarkista kolme asiaa: kiintiö, sallitut pyyntitavat ja väkäsettömyysvaatimus. Osa kohteista sallii vain väkäsettömät koukut, osa kieltää luonnonsyötit kokonaan. Lupatyyppien kokonaiskuva löytyy artikkelista viehekalastuslupa.

05Tekniikat

Kirjolohi jigillä

Jigi on aliarvostettu kirjolohiviehe ja usein tehokkain silloin, kun kala on ollut lammessa jo pari viikkoa ja painunut syvemmälle.

Toimiva setti on kevyt. Vapa on ahvenluokan UL- tai L-vapa, kuitusiima 0,10 ja 0,15 millimetrin välillä ja peruke fluorocarbonia 0,20 ja 0,25 millimetriä. Jigipää on 3 ja 7 gramman välillä ja viehe pieni, tyypillisesti 4 ja 7 senttimetrin pituinen.

Kirjolohi ottaa jigin eri tavalla kuin ahven tai kuha. Se seuraa vieheen perässä ja iskee tasaisen vedon aikana, ei niinkään pudotukseen. Siksi paras veto on hidas ja tasainen kelaus muutaman metrin syvyydessä, katkaistuna lyhyillä nykäisyillä. Toukkajigi eli pieni pehmeä viehe pyrstöltään kapeana toimii erityisen hyvin.

Kevyen jigikaluston perusteet ja vieheiden koot käydään läpi artikkelissa mikrojigaus.

Uistin ja vaappu

Heittokalastus on yleisin tapa. Vieheet pidetään pieninä: 3 ja 5 senttimetrin pituiset vaaput ja vastaavan mittaiset lusikat toimivat parhaiten.

Lusikkauistin on lammella luotettavin. Se lentää pitkälle, uppoaa halutulle syvyydelle laskuaikaa säätämällä ja välkkyy tasaisessa vedossa. Vetonopeus säädetään veden lämpötilan mukaan: kylmässä hitaammin.

Kierrevieheet toimivat matalassa ja virrassa. Vaappu on paras, kun kala on tietyssä syvyydessä ja haluat pitää vieheen siinä koko vedon ajan.

Väri kannattaa valita veden mukaan. Kirkkaassa vedessä hopea, luonnonvärit ja mustat kuviot. Samentuneessa ja pilvisessä keltainen, oranssi ja chartreuse. Värivalinnan logiikka on avattu artikkelissa jigin värit.

Perhokalastus

Kirjolohi on perhokalastajan kala. Viitosen tai kutosen luokan vapa riittää lähes kaikkiin istutuskaloihin.

Toimivat mallit ovat pieniä: kotelot, toukat, nymfit sekä mustat ja valkoiset streamerit. Vasta istutettu kala reagoi voimakkaasti pieneen oranssiin tai vaaleaan nymfiin, koska se muistuttaa rehupellettiä. Vanhempi kala vaatii luonnonmukaisemman esityksen.

Lammella nymfi kohon alla on tehokkain menetelmä, koska se pitää perhon halutussa syvyydessä pitkään. Streamer toimii, kun etsit kalaa laajalta alueelta.

Toukka, tahna ja mato

Luonnonsyöteillä ja tahnalla saa kirjolohta silloinkin, kun mikään viehe ei toimi. Ne ovat myös paras valinta lapselle, koska kalastus on paikallaan odottamista.

Perusasetelma on pohjaperuke: paino siiman päässä, sen yläpuolella perukelanka ja pieni koukku. Syöttinä toimivat tahna, pieni mato tai toukka. Tahna kelluu, jolloin syötti nousee pohjan yläpuolelle näkyviin.

Tarkista kohteen säännöt ennen kuin otat luonnonsyöttejä mukaan. Osa kohteista kieltää ne kokonaan, koska kala nielaisee syötin syvälle.

06Käytännön vinkit kohteella

Haavi kannattaa ottaa mukaan aina. Kirjolohi rimpuilee viimeiseen asti pinnassa, ja kalan nostaminen siimasta katkaisee ohuen perukkeen helposti. Haavin ja muun kantovarustuksen valinta käydään läpi artikkelissa kalastushaavi ja kalastusreppu.

Pihdit koukun irrotukseen. Kirjolohen suu on pieni, ja pieni kärkipihti on paras työkalu.

Verestä kala heti. Kirjolohen liha pilaantuu nopeasti ja verestämättömästä kalasta tulee tumma ja pahanmakuinen. Leikkaa kidusvaltimo ja anna kalan vuotaa ämpärissä tai vedessä.

Kylmälaukku ja jäät kesällä. Lämmin kirjolohi menettää laatunsa tunneissa.

Kierrä lampi ennen kuin aloitat. Kalat kerääntyvät usein tiettyihin kohtiin: tulopuron suulle, syvänteen reunaan tai laiturin päähän. Kymmenen minuutin kierros säästää tunnin turhaa heittelyä.

Vaihda syvyyttä, älä paikkaa. Jos kalaa ei tule kymmenessä minuutissa, kokeile ensin laskea vieheen syvemmälle ja hidastaa vetoa. Vasta sitten siirry.

07Yleisimmät virheet

Ensimmäinen virhe on mennä kohteelle tietämättä istutusaikataulua. Kuukauden vanha istutus on täysin eri kalastus kuin eilen istutettu.

Toinen virhe on liian iso viehe. Kirjolohen suu on pieni ja saalisravinto pientä. Yli seitsemän senttimetrin viehe on lammella lähes aina liian iso.

Kolmas virhe on liian nopea veto. Etenkin kylmässä vedessä kirjolohi ei jaksa seurata nopeaa viehettä.

Neljäs virhe on jättää haavi kotiin. Suurin osa hukatuista kaloista irtoaa rantaviivalla.

Viides virhe on olettaa, että säännöt ovat kaikkialla samat. Kiintiöt, väkäsettömyys ja luonnonsyöttien salliminen vaihtelevat kohteittain, ja säännöt luetaan ennen luvan ostoa.

08Usein kysyttyä