Kampelan kalastus: Suomen rannikon litteä erikoisuus

Kampela on Suomen ainoa yleinen kampelakala ja rannikon omituisin vapasaalis. Se makaa hiekkapohjalla kylki alaspäin, molemmat silmät saman puolen päässä, ja se ottaa syötin niin hiljaa että aloittelija ei huomaa iskua lainkaan. Kampelan pyynti on yksinkertaista pohjaongintaa, mutta se on samalla laji, jonka kanta on taantunut selvästi ja jota ei enää saa joka rannasta. Tämä sivu käy läpi sen, missä kampelaa Suomen rannikolla vielä on, miten se pyydetään, millä syötillä ja miten se käsitellään. Merikalastuksen yleiskuva ja lupatarve on käyty läpi omalla sivullaan.

01Mikä kampela on

Kampela eli Platichthys flesus on litteä pohjakala, jonka molemmat silmät ovat vartalon samalla puolella. Poikasena se ui pystyasennossa kuten muutkin kalat, mutta kasvaessaan toinen silmä vaeltaa pään yli toiselle puolelle ja kala kääntyy kyljelleen.

Suomen rannikolla elää pysyvästi kaksi kampelakalaa. Kampela on niistä selvästi yleisempi. Piikkikampela eli Scophthalmus maximus on huomattavasti harvinaisempi ja tavataan lähinnä lounaisrannikolla.

Kampela on murtoveden laji, joka sietää vähäsuolaista vettä mutta tarvitsee lisääntyäkseen riittävän suolapitoisuuden. Tämä on koko lajin Suomen-kannan avainasia, ja siihen palataan jäljempänä.

Kampelan erottaminen muista lajeista ei tuota vaikeuksia, koska Suomessa ei ole muita yleisiä litteitä kaloja. Piikkikampelan tunnistaa pyöreämmästä muodosta ja nahan luisista nystyröistä. Muiden lajien tunnusmerkit on koottu artikkeliin kalalajien tunnistaminen.

02Missä kampelaa on ja miksi sitä on vähemmän kuin ennen

Kampelaa tavataan yleisenä läntiseltä Suomenlahdelta Saaristomerelle. Itään ja pohjoiseen mentäessä se harvinaistuu, koska suolapitoisuus laskee.

Kanta on taantunut. Ammattikalastuksen yksikkösaaliit ovat laskeneet merkittävästi parin viime vuosikymmenen aikana. Luonnonvarakeskuksen mukaan syitä on useita, mutta kaksi keskeistä liittyvät Itämeren tilaan.

Suolapitoisuuden lasku heikentää lisääntymistä. Kampelan mäti tarvitsee riittävän suolaisen veden kelluakseen ja kehittyäkseen. Kun rannikkovesi makeutuu, lisääntyminen epäonnistuu.

Rehevöityminen lisää hapettomia pohjia. Kampela on pohjakala, ja se välttää hapettomia alueita. Rehevöitymisen myötä hapettomien pohja-alueiden määrä on kasvanut, ja kampelalle sopiva elintila on kutistunut.

Vapakalastajalle tämä tarkoittaa sitä, että kampelaa ei kannata odottaa mistä tahansa hiekkarannasta. Se on haettava alueilta, joissa suolapitoisuus on riittävä ja pohja on hapekas. Saaristomeren ja läntisen Suomenlahden ulkosaaristo ovat parhaat vaihtoehdot.

Vapakalastuksella kampelaa saadaan Suomessa noin tuhat kiloa vuodessa. Se on pieni määrä, ja se kertoo, että laji on erikoisuus eikä perussaalis. Alueiden yksityiskohtia käsitellään artikkeleissa Saaristomeren kalastus ja Kalastus Hangossa.

03Kutu ja kausi

Itämeren eteläosissa kampela kutee maalis-huhtikuussa syvässä vedessä hiekka- tai mutapohjilla ja syvänteiden reunoilla. Suomen rannikolla kutu ajoittuu kevääseen, ja sen jälkeen kalat siirtyvät matalaan ruokailemaan.

Kalastuksellisesti tärkein kausi on kesä ja alkusyksy, jolloin kampela on matalilla hiekkapohjilla ja tavoitettavissa rannalta. Kylmän veden aikaan se vetäytyy syvemmälle.

Vuorokaudenajoista ilta ja yö ovat parhaat. Kampela on hämärän ja pimeän aikaan aktiivisempi ja tulee lähemmäs rantaa.

04Millainen paikka kalastaa

Kampela on hiekkapohjan kala, ja paikan valinta on yksinkertainen: etsi hiekkaa tai hienoa soraa, ei kiviä eikä kasvillisuutta.

Parhaat paikat ovat:

Loivat hiekkarannat, joissa syvyys kasvaa hitaasti. Kampela ruokailee metrin tai parin syvyydessä.

Hiekkapohjaiset salmet ja väylien laidat, joissa virtaus tuo ravintoa.

Laiturit ja aallonmurtajat, joiden juurella on hiekkaa. Ne ovat rantakalastajan helpoin vaihtoehto.

Jokisuiden hiekkasärkät. Makea vesi tuo ravintoa, mutta suolapitoisuuden pitää silti olla riittävä.

Kivikkoinen ja kasvillinen ranta on väärä paikka. Se on ahvenen ja hauen aluetta, ei kampelan. Tämä on syytä sanoa, koska rannikon parhaat ahvenrannat ja parhaat kampelarannat ovat lähes vastakohtia. Kalapaikan lukemisen periaatteita käsitellään artikkelissa parhaat kalapaikat.

05Pohjaonki kampelalle

Kampela pyydetään pohjaongella, ja kalusto on kevyt.

Perukkeen rakenne on tässä lajissa olennainen. Kampela syö pohjasta ja sen suu on pieni, joten syötin pitää olla pohjassa tai aivan sen tuntumassa. Pitkä peruke, joka nostaa syöttiä, toimii huonommin kuin lyhyt.

Kahden koukun peruke on käyttökelpoinen, koska se kaksinkertaistaa mahdollisuudet ja mahdollistaa kahden eri syötin kokeilun yhtä aikaa.

Perukkeen solmut on käyty läpi artikkelissa kalastussolmut ja pohjaonginnan yleiset periaatteet artikkelissa lahnan kalastus, jossa sama tekniikka on kuvattu makean veden puolelta.

06Syötit

Kampela syö pohjaeläimiä: katkoja, simpukoita, monisukasmatoja ja pieniä kaloja. Syötin pitää muistuttaa näitä.

Kastemato ja liero ovat varmimmat ja helpoimmin saatavat. Ne toimivat kaikkialla ja koko kauden.

Katkat ovat kampelan luontaista ravintoa ja erittäin tehokkaita, jos niitä saa. Pienet rannikon katkat kerätään haavilla rakkolevävyöhykkeestä.

Silakan tai muun kalan pala toimii erityisesti isommalle kampelalle. Pieni suikale nahkapuoli ylöspäin pysyy koukussa hyvin.

Simpukan liha on perinteinen syötti, joka toimii mutta on työläämpi hankkia.

Syöttiä ei kannata laittaa liikaa. Kampelan suu on pieni, ja iso syöttipala tuottaa nykäisyjä ilman koukutusta. Pieni ja siisti syötti koukun kärjessä on parempi kuin runsas. Syöttien hankintaa ja säilytystä käsitellään artikkelissa syötit ja syöttimadot.

07Iskun tunnistaminen ja väsytys

Kampelan isku on tämän lajin vaikein osa, koska sitä ei tunnu.

Kampela ei nappaa vaan imee syötin pohjasta ja jää paikoilleen tai lähtee liikkumaan hitaasti. Vavan kärjessä näkyy korkeintaan kevyt nykäisy tai tasainen taipuminen. Usein ainoa merkki on se, että siima löystyy tai kiristyy hitaasti.

Käytännön tapa on tämä: anna aikaa. Kun huomaat pienen nykäisyn, odota kymmenen tai kaksikymmentä sekuntia ennen kuin isket. Kampela tarvitsee aikaa saadakseen syötin suuhunsa kunnolla. Liian aikainen isku on yleisin syy tyhjään koukkuun.

Isku otetaan kevyellä ja tasaisella nostolla, ei rajusti. Kampelan suu on pieni mutta luja, ja kevyt koukutus riittää.

Väsytys on lyhyt. Kampela ei vedä kovaa, mutta se käyttää litteää muotoaan vastuksena painamalla itsensä pohjaan. Se tuntuu raskaalta ja tasaiselta kuin lahna. Nosto tapahtuu haavilla, koska kampela irtoaa siimasta helposti.

08Käsittely ja käyttö ruokana

Kampela on hyvä ruokakala, ja sen käsittely poikkeaa muista lajeista muodon takia.

Verestä heti. Kampela verestetään katkaisemalla kidusvaltimo tai leikkaamalla pyrstön tyvestä.

Nylkeminen on helpompaa kuin suomustaminen. Kampelan nahka irtoaa yhtenä kappaleena, kun sen irrottaa pyrstön tyvestä ja vetää päätä kohti. Tummalta puolelta nahka on paksumpi ja kannattaa aina poistaa, vaalealta puolelta sen voi jättää.

Fileointi tehdään neljänä fileenä. Litteästä kalasta irrotetaan kaksi filettä molemmilta puolilta selkärangan molemmin puolin. Pieni kampela paistetaan kokonaisena ilman fileointia.

Pannulla paistaminen on klassinen tapa. Kampela on ohut ja kypsyy nopeasti. Voissa paistettu kokonainen kampela on rannikon perinneruoka.

Kylmäketju ratkaisee maun kuten muissakin lajeissa, ja se on käyty läpi artikkelissa saaliin käsittely.

09Kannan tila ja kalastajan vastuu

Koska kampelan kanta on taantunut, kalastajan kannattaa suhtautua siihen toisin kuin ahveneen.

Kampelalla ei ole valtakunnallista alamittaa vapakalastuksessa, mutta pieni kampela kannattaa palauttaa. Alle 20-senttinen kala ei ole vielä lisääntynyt eikä siinä ole syötävää.

Vapautus onnistuu hyvin, koska kampela on sitkeä ja kestää käsittelyä. Irrota koukku pitkävartisilla pihdeillä ja laske kala pohjaan, älä heitä.

Alueellisia rajoituksia voi olla, ja ne tarkistetaan artikkelissa kalastusrajoitukset ja kieltoalueet kuvatulla tavalla. Merialueen lupatarve on käyty läpi artikkelissa merikalastus rannikolla.

10Yleisimmät virheet kampelan kalastuksessa

Väärä pohja. Kampela on hiekan kala. Kivikko ja kasvillisuus ovat väärä paikka riippumatta siitä kuinka hyvältä ranta näyttää.

Liian aikainen isku. Kampela imee syötin hitaasti. Odota kymmenen tai kaksikymmentä sekuntia ensimmäisen nykäisyn jälkeen.

Liian iso syötti. Pieni suu tarvitsee pienen syötin. Runsas syötti tuottaa nykäisyjä ilman koukutusta.

Pitkä peruke. Syötin pitää olla pohjassa. Lyhyt peruke ja litteä paino pitävät sen siellä.

Väärä alue. Itäisellä Suomenlahdella ja Pohjanlahdella kampelaa ei käytännössä ole. Saaristomeri ja läntinen Suomenlahti ovat oikeat alueet.

Päiväkalastus. Kampela on aktiivisin hämärässä ja pimeässä. Iltareissu tuottaa enemmän kuin aamupäivä.

11Usein kysyttyä