Merikalastus Suomessa: miksi rannikko kalastaa eri tavalla
Itämeri on maailman suurimpia murtovesialtaita, ja Suomen rannikko on sen vähäsuolaisinta osaa. Se tarkoittaa, että meillä merikalastus ei ole sitä mitä merikalastus tarkoittaa muualla. Suomen rannikolta ei haeta turskaa eikä makrillia vaan ahventa, haukea ja kuhaa, eli täsmälleen samoja lajeja kuin järvestä. Silti meri on eri vesi: se ei jäädy samalla tavalla, se liikkuu, se on säädelty eri tavalla ja sen vedenkorkeus vaihtelee tuulen mukana. Tämä sivu käy läpi sen, mikä merikalastuksessa on oikeasti erilaista, miten Suomen kolme merialuetta poikkeavat toisistaan ja mitä lupia ja varotoimia rannikko vaatii.
SISÄLLYS · 12 MIN[▾]
01Suolapitoisuus ratkaisee lajiston
Itämeren suolapitoisuus laskee etelästä pohjoiseen. Tanskan salmissa vesi on lähes merivettä, Perämeren pohjukassa se on käytännössä lähes makeaa.
Suomen rannikolla ollaan siis vyöhykkeellä, jossa merilajit ovat rajoillaan ja makean veden lajit ovat vahvoja.
| Alue | Suolapitoisuus | Syvyys ja luonne | Vahvimmat vapasaalislajit |
|---|---|---|---|
| Suomenlahti | Suurin Suomen alueista, laskee itään | Kapea saaristovyöhyke, syvempi ulappa | Kuha, hauki, ahven, meritaimen |
| Saaristomeri | Keskitasoa | Erittäin laaja saaristo, vaihteleva | Hauki, ahven, kuha, meritaimen |
| Selkämeri | Laskee pohjoiseen | Avoin, vähän saaria, syvempi | Hauki, ahven, siika, meritaimen |
| Merenkurkku ja Perämeri | Alhaisin, lähes makea | Hyvin matala, saaria syntyy lisää | Ahven, hauki, siika, made |
Käytännön seuraus on tämä: mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä enemmän merikalastus muistuttaa järvikalastusta. Perämerellä kalastetaan käytännössä kuin matalalla järvellä. Suomenlahden ulko-osissa merellisyys on selvempää.
Kuha on tässä paras esimerkki. Se on makean veden laji, joka viihtyy vain vähäsuolaisessa vedessä. Suomenlahden ja Selkämeren sisemmät osat sekä jokisuistot ovat kuhavettä, uloin saaristo ei.
Alueiden yksityiskohdat on käyty läpi artikkeleissa Saaristomeren kalastus, Kalastus Porvoossa ja Kalastus Pohjanmaan rannikolla.
02Neljä asiaa, jotka meressä ovat aidosti eri tavalla
Vedenkorkeus vaihtelee tuulen mukaan. Itämerellä ei ole merkittävää vuorovettä, mutta tuuli työntää vettä altaan päästä toiseen. Vedenkorkeus voi vaihdella kymmeniä senttejä ja poikkeustilanteissa enemmän. Kalastajalle tämä tarkoittaa, että sama ranta on eri ranta eri päivinä: korkea vesi tuo kalan lähemmäs, matala vesi työntää sen ulos.
Tuuli on kalastuksen ehto, ei mukavuustekijä. Avoimella merialueella pienveneellä liikkuminen muuttuu epämiellyttäväksi noin kahdeksassa metrissä sekunnissa ja vaaralliseksi kymmenessä. Reissu suunnitellaan tuuliennusteen mukaan.
Suola syövyttää kaluston. Merivesi tuhoaa kelan laakerit, koukut ja renkaat nopeasti, jos välineitä ei huuhdella makealla vedellä jokaisen reissun jälkeen. Tämä on merikalastuksen aliarvioiduin ylläpitotyö.
Jää on erilaista. Merijää liikkuu tuulen ja virtausten mukana, railoutuu ja ahtautuu. Se ei ole rinnastettavissa järvijäähän. Talvikalastuksen perusteita käsitellään artikkelissa talvikalastus.
03Lajit ja niiden alueellinen jakautuminen
| Laji | Missä vahvin | Paras kausi | Huomiot |
|---|---|---|---|
| Hauki | Koko rannikko, sisäsaaristo | Kevät ja loppusyksy | Vahvin ja tasaisin laji |
| Ahven | Koko rannikko, kalliopohjat | Kesä ja syksy | Iso ahven ulompaa syksyllä |
| Kuha | Vähäsuolaiset osat, jokisuistot | Elo-lokakuu | Ei uloimmassa saaristossa |
| Meritaimen | Koko rannikko, kivikkorannat | Kevät ja syksy | Tiukimmin säädelty laji |
| Siika | Selkämeri ja Perämeri | Syksy | Karisiian kutunousu |
| Silakka | Koko rannikko | Kevät ja syksy | Litka ja verkko |
| Made | Perämeri ja matalat pohjat | Talvi | Kutuaikaan |
Hauki on rannikon tasaisin ja saavutettavin laji, ja se on käytännössä kaikkialla. Sen pyyntiä käsitellään artikkelissa hauen kalastus.
Ahven on toinen tukipilari, ja syksyn ulkosaaristoparvet ovat rannikon aliarvostetuin kalastusmahdollisuus. Menetelmiä käsitellään artikkeleissa ahvenen kalastus syksyllä ja mikrojigaus.
Meritaimen on arvokkain ja säädellyin, ja sen omat säännöt on käyty läpi artikkelissa meritaimenen kalastus.
Kaksi merellistä erikoisuutta jää taulukon ulkopuolelle. Kampela on lounaisrannikon hiekkapohjien litteä pohjakala, jonka kanta on taantunut ja jota käsitellään artikkelissa kampelan kalastus. Silakka taas on ainoa merikala, jota saa pyytää lupavapaasti litkalla, ja se on käyty läpi artikkelissa silakan litkaus.
04Merikalastuksen säännöt
Merialueella on kolme sääntökokonaisuutta, jotka poikkeavat sisävesistä.
Rasvaevällinen meritaimen on merialueella kokonaan rauhoitettu. Rasvaeväleikatun alamitta on 50 senttiä, ja saalis ilmoitetaan Omakala-palveluun kahden viikon kuluessa. Tämä on merialueen tiukin yksittäinen sääntö.
Verkkojen silmäkokoja on rajoitettu siian suojelemiseksi. Merenkurkun alueella on tästä alueellinen poikkeus, joka sallii paikallisen karisiian pyynnin tiheämmällä verkolla. Poikkeuksen sisältö määritellään elinvoimakeskuksen (vuoteen 2025 ELY-keskuksen) päätöksissä ja voi muuttua.
Mereen laskevissa joissa ja puroissa lohi ja taimen ovat rauhoitettuja 1.9.-30.11. Rauhoituksesta on rajattuja poikkeuksia syyskuun ensimmäisille kymmenelle päivälle ja marraskuun puolenvälin jälkeiselle ajalle.
Lisäksi rannikolla on runsaasti alueellisia rajoituksia jokisuiden, kutualueiden ja luonnonsuojelualueiden ympärillä. Voimassa olevat mitat ja rauhoitukset on koottu artikkeliin kalojen alamitat ja rauhoitusajat ja rajoitusten tarkistaminen artikkeliin kalastusrajoitukset ja kieltoalueet.
05Luvat merialueella
Merialueella lupalogiikka on sama kuin sisävesillä, mutta yksi asia yllättää usein: meri ei ole lupavapaa alue.
| Kalastustapa | Kalastonhoitomaksu 18-69 v | Vesialueen omistajan lupa |
|---|---|---|
| Onginta ja pilkintä | Ei | Ei |
| Yksi vapa ja viehe | Kyllä | Ei useimmilla alueilla |
| Uistelu useammalla vavalla | Kyllä | Kyllä |
| Verkko | Kyllä | Kyllä |
| Katiska ja rysä | Kyllä | Kyllä |
Rannikolla on sekä valtion vesialueita, joille Metsähallitus myy lupia, että osakaskuntien yksityisvesiä, joiden lupia myyvät kalatalousalueet ja osakaskunnat. Omistusrakennetta käsitellään artikkelissa kalastuskunta ja osakaskunta ja lupatyyppien eroja artikkelissa kalastuslupa Suomessa.
Ahvenanmaalla on oma lainsäädäntönsä, eikä manner-Suomen kalastonhoitomaksu ole siellä voimassa. Asiaa käsitellään artikkelissa Kalastus Ahvenanmaalla.
06Turvallisuus rannikolla
Merellä kalastaminen on riskiltään eri luokkaa kuin järvellä, ja syyt ovat konkreettisia.
Etäisyydet ovat pidempiä. Ulkosaaristossa lähin ranta voi olla kilometrien päässä. Moottorivika tarkoittaa siellä eri asiaa kuin lahdenpohjukassa.
Sää muuttuu nopeammin. Avoin merialue ei tarjoa suojaa, ja aallokko nousee nopeasti tuulen kääntyessä.
Vesi on kylmää pitkälle kesään. Avomeren pintavesi on toukokuussa usein alle kymmenen astetta. Veteen joutuminen johtaa nopeasti toimintakyvyn menetykseen.
Käytännön minimivarustus rannikolle on selvä: kelluntapukine päällä, ei laukussa, ladattu puhelin vedenpitävässä pussissa, ilmoitus jollekin siitä minne menet ja milloin palaat, sekä tuuliennusteen tarkistus ennen lähtöä ja sen aikana.
Kelluntapukineiden eroja käsitellään artikkelissa kalastusliivi, pienveneratkaisuja artikkelissa kalastuskajakki, kumivene vai kelluntarengas ja navigointia artikkelissa karttaplotteri veneeseen.
07Vuodenkierto rannikolla
| Aika | Tilanne | Mihin keskittyä |
|---|---|---|
| Maalis-huhtikuu | Matalat lämpenevät ensin | Meritaimen rannoilta, hauen kutualueet |
| Touko-kesäkuu | Kirkasta ja lämpenevää | Hauen paras kausi, ahven matalasta |
| Heinäkuu | Lämmin, veneliikennettä paljon | Aamu ja ilta, kuha öisin |
| Elo-syyskuu | Viilenee, parvet muodostuvat | Kuha, iso ahven ulompaa, siian nousu |
| Loka-marraskuu | Kylmä ja tuulinen | Vuoden isoimmat hauet, meritaimen |
| Talvi | Jäätilanne vaihtelee alueittain | Perämerellä pitkä jääkausi, etelässä epävarma |
Jäätilanne on merialueen suurin alueellinen ero. Perämeri jäätyy laajalti ja pitkäksi aikaa, Suomenlahden ja Saaristomeren ulko-osat epäluotettavasti tai eivät lainkaan.
08Yleisimmät virheet merikalastuksessa
Meren luuleminen lupavapaaksi. Rannikolla on osakaskuntien vesiä ja valtion vesiä. Vieheeseen tarvitaan kalastonhoitomaksu ja pyydyksiin lisäksi omistajan lupa.
Tuuliennusteen sivuuttaminen. Avomerellä tuuli ratkaisee sen, onko reissu mahdollinen. Vyöhyke valitaan tuulen mukaan, ei toisin päin.
Kaluston huuhtelun laiminlyönti. Suola syövyttää kelan ja koukut nopeasti. Huuhtele makealla vedellä jokaisen reissun jälkeen.
Kuhan hakeminen väärältä alueelta. Kuha on makean veden laji. Uloimmassa saaristossa sitä ei ole, vaikka syvyys ja rakenne näyttäisivät oikeilta.
Merijään rinnastaminen järvijäähän. Merijää liikkuu, railoutuu ja ahtautuu. Sille mennään vain paikallisen tiedon perusteella.
Rasvaevän tarkistamatta jättäminen. Rasvaevällinen meritaimen on merialueella kokonaan rauhoitettu.
09Usein kysyttyä
Miksi Suomen merikalastuksessa saadaan järvikaloja?
Koska Itämeri on murtovesiallas ja Suomen rannikko on sen vähäsuolaisinta osaa. Suolapitoisuus laskee etelästä pohjoiseen niin paljon, että Perämeren pohjukassa vesi on käytännössä lähes makeaa. Merilajit ovat siis rajoillaan ja makean veden lajit kuten ahven, hauki ja kuha ovat vahvoja. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä enemmän merikalastus muistuttaa järvikalastusta.
Tarvitseeko merellä kalastuslupaa?
Tarvitsee. Meri ei ole lupavapaa alue, vaikka niin usein luullaan. Onginta ja pilkintä ovat yleiskalastusoikeuksia eivätkä vaadi lupaa, mutta viehekalastukseen tarvitaan kalastonhoitomaksu, jos olet 18-69-vuotias. Uisteluun useammalla vavalla, verkkoon, katiskaan ja rysään tarvitaan lisäksi vesialueen omistajan lupa. Rannikolla on sekä valtion että osakaskuntien vesiä.
Miksi kuhaa ei ole uloimmassa saaristossa?
Koska kuha on makean veden laji, joka viihtyy vain vähäsuolaisessa vedessä. Suomenlahden ja Selkämeren sisemmät osat sekä jokisuistot ovat kuhavettä, mutta uloimmassa saaristossa suolapitoisuus on jo liian korkea. Syvyys ja pohjanmuodot voivat näyttää täysin oikeilta ilman että kalaa on paikalla, joten alue kannattaa valita suolapitoisuuden mukaan.
Vaihteleeko vedenkorkeus Suomen merialueella?
Vaihtelee, mutta ei vuoroveden takia. Itämerellä ei ole merkittävää vuorovettä, mutta tuuli työntää vettä altaan päästä toiseen, jolloin vedenkorkeus voi vaihdella kymmeniä senttejä ja poikkeustilanteissa enemmän. Kalastajalle tämä tarkoittaa, että sama ranta on eri ranta eri päivinä: korkea vesi tuo kalan lähemmäs, matala työntää sen ulos.
Miksi kalastusvälineet pitää huuhdella merireissun jälkeen?
Koska suola syövyttää kelan laakerit, koukut ja vavan renkaat nopeasti. Suola jää välineisiin kuivuessaan ja alkaa syövyttää välittömästi. Huuhtelu makealla vedellä jokaisen reissun jälkeen pidentää kelan käyttöikää vuosilla. Tämä on merikalastuksen aliarvioiduin ylläpitotyö ja samalla halvin tapa säästää kalustossa.
Onko merijäällä turvallista kalastaa?
Merijää on selvästi arvaamattomampi kuin järvijää. Se liikkuu tuulen ja virtausten mukana, railoutuu ja ahtautuu, ja tilanne voi muuttua yhdessä vuorokaudessa. Perämerellä jääkausi on pitkä ja jääpeite laaja, Suomenlahden ja Saaristomeren ulko-osissa jäätilanne on epäluotettava. Merijäälle mennään vain paikallisen tiedon perusteella, ei oman arvion varassa.
Mikä on rannikon varmin saalislaji?
Hauki. Se on käytännössä koko rannikolla ja sen kanta on vahva erityisesti sisäsaaristossa, matalissa ruovikkolahdissa ja fladoissa. Kevät kudun jälkeen ja loppusyksy ovat parhaat kaudet. Ahven on toinen tukipilari ja se on saatavissa lähes kaikkialta, ja syksyn ulkosaaristoparvet ovat rannikon aliarvostetuin mahdollisuus.
Mitä varusteita merikalastukseen tarvitaan turvallisuuden kannalta?
Kelluntapukine päällä eikä laukussa, ladattu puhelin vedenpitävässä pussissa, ilmoitus jollekin siitä minne menet ja milloin palaat, sekä tuuliennusteen tarkistus ennen lähtöä ja sen aikana. Merellä etäisyydet ovat pidempiä, sää muuttuu nopeammin ja vesi on kylmää pitkälle kesään, joten veteen joutuminen johtaa nopeasti toimintakyvyn menetykseen.
Milloin merellä kannattaa kalastaa?
Kevät ja syksy ovat kokonaisuutena parhaat. Maalis-huhtikuussa matalat lämpenevät ensin ja meritaimen sekä hauki tulevat rannoille. Elokuusta lokakuuhun vesi viilenee, parvet muodostuvat ja kuha sekä iso ahven syövät aktiivisimmin. Heinäkuu on heikoin kuukausi, koska vesi on lämmin, kala hajallaan ja veneliikennettä paljon.
Mitä eroa on Suomenlahdella, Saaristomerellä ja Perämerellä?
Suolapitoisuus, saariston laajuus ja jäätilanne. Suomenlahdella suolapitoisuus on Suomen alueista suurin ja saaristovyöhyke kapea. Saaristomerellä saaristo on poikkeuksellisen laaja ja monivyöhykkeinen. Perämerellä vesi on lähes makeaa ja hyvin matalaa, maankohoaminen muuttaa rantoja jatkuvasti ja jääkausi on pitkä. Lajisto siirtyy makean veden suuntaan pohjoiseen mentäessä.