Vieraskalalajit Suomessa: tunnistus, haitat ja kalastajan rooli

Suomen vesissä on kalalajeja, jotka eivät kuulu sinne. Osa on tuotu tarkoituksella kalastuksen tai kalanviljelyn takia, osa on levinnyt laivojen painolastivesien mukana. Osa niistä on harmittomia, mutta osa syrjäyttää alkuperäislajeja ja muuttaa vesistön toimintaa. Kalastaja on tässä kaksoisroolissa: hän kohtaa vieraslajit ensimmäisenä ja tunnistaa ne, mutta hän on myös yleisin syy niiden leviämiselle uusille alueille. Tämä sivu käy läpi Suomen tärkeimmät vieraskalalajit ja ravun, niiden tunnistuksen, aiheutetut haitat ja sen, mitä kalastaja voi ja mitä hänen pitää tehdä.

01Vieraslaji ja haitallinen vieraslaji ovat eri asioita

Käsitteet menevät helposti sekaisin, ja ero on olennainen.

Vieraslaji on laji, joka on levinnyt alueelle ihmisen mukana sen luontaisen levinneisyysalueen ulkopuolelta. Kaikki vieraslajit eivät aiheuta ongelmia.

Haitallinen vieraslaji on laji, joka uhkaa alkuperäisiä lajeja tai ekosysteemin toimintaa. Näiden osalta on säädetty rajoituksia, kuten kielto siirtää niitä uusille alueille.

Kirjolohi on hyvä esimerkki ensimmäisestä. Se on vieraslaji, joka on tuotu Suomeen kalanviljelyä ja put and take -kalastusta varten, mutta se ei lisäänny Suomen luonnossa käytännössä lainkaan eikä siksi muodosta pysyviä kantoja. Kirjolohen kalastusta käsitellään artikkelissa kirjolohen kalastuspaikat.

Vieraslajiasioiden neuvottelukunta on muuttanut hopearuutanan ja mustatäplätokon luokituksen haitalliseksi. Näiden lajien siirtäminen uusille alueille on kiellettyä.

02Mustatäplätokko

Mustatäplätokko on Mustanmeren ja Kaspianmeren alueelta peräisin oleva pohjakala, joka on levinnyt Itämerelle laivaliikenteen mukana.

Tunnistus. Tokko on pieni, tanakka pohjakala, jonka vatsaevät ovat kasvaneet yhteen imukupinomaiseksi levyksi. Tämä on lajin varmin tuntomerkki: yhtenäinen vatsaimukuppi erottaa sen kaikista Suomen alkuperäisistä kaloista. Ensimmäisessä selkäevässä on tumma täplä, josta laji on saanut nimensä.

Miksi se on ongelma. Mustatäplätokko kutee useita kertoja kesässä, mikä tekee lisääntymisestä poikkeuksellisen tehokasta. Pesäkoloaan puolustava koiras pyrkii häätämään muut kivenkoloissa elävät kalat pois. Käytännössä laji valtaa kivikkopohjat ja syrjäyttää alkuperäiset kolokalat, kuten kivinilkan ja simpun.

Missä sitä on. Rannikkoalueilla, erityisesti satamien ja laivaväylien läheisyydessä, koska leviäminen tapahtuu painolastivesien mukana.

Mitä kalastaja tekee. Mustatäplätokkoa ei tarvitse vapauttaa, ja sen siirtäminen uusille alueille on kiellettyä. Havainnot kannattaa ilmoittaa Vieraslajiportaaliin.

03Hopearuutana

Hopearuutana on aasialaista alkuperää oleva ruutanan sukuinen kala, joka on levinnyt laajalle Eurooppaan.

Tunnistus. Hopearuutana muistuttaa ruutanaa ja karppia. Se on korkeaselkäinen ja hopeanharmaa, ja sillä on pitkä selkäevä. Erottaminen tavallisesta ruutanasta vaatii tarkkuutta, ja epävarmassa tapauksessa kannattaa valokuvata kala ja verrata sitä lajitietokantaan.

Miksi se on ongelma. Hopearuutana on vahva kilpailija ja se lisääntyy nopeasti. Se aiheuttaa ajoittain massaesiintymiä, joista seuraa veden laadun heikkeneminen ja muiden kalojen väheneminen. Käytännössä se voi ottaa haltuunsa pienen rehevän vesistön.

Mitä kalastaja tekee. Hopearuutanan siirtäminen uusille alueille on kiellettyä. Havainnot ilmoitetaan, ja saalis käsitellään kuten muutkin särkikalat. Ruotokysymyksen ratkaisut on käyty läpi artikkelissa särkikalojen kalastus.

04Puronieriä

Puronieriä on pohjoisamerikkalainen lohikala, joka on istutettu Suomeen kalastuksen takia.

Tunnistus. Puronieriä on värikäs: selässä on vaaleita madonjälkimäisiä kuvioita ja kyljissä punaisia täpliä, joita ympäröi vaalea rengas. Rintaevien ja vatsaevien etureunassa on valkoinen juova, jonka takana on musta juova. Tämä evien värikuvio on lajin varmin tuntomerkki.

Miksi se on ongelma. Puronieriä syrjäyttää alkuperäistä järvitaimenta. Se lisääntyy Suomen puroissa ja pienissä joissa, ja se kilpailee taimenen kanssa samasta elintilasta ja ravinnosta. Puroissa, joihin puronieriä on vakiintunut, taimenkanta heikkenee.

Mitä kalastaja tekee. Puronieriää ei kannata vapauttaa taimenpuroon. Tunnistus on tässä olennainen taito, koska laji sekoitetaan helposti nieriään ja taimeneen. Tunnusmerkit on koottu artikkeliin kalalajien tunnistaminen, ja taimenen säännöt artikkeliin taimenen ja lohen kalastus.

05Täplärapu

Täplärapu ei ole kala, mutta se on Suomen tunnetuin ja vaikutuksiltaan merkittävin vesien vieraslaji.

Miksi se tuotiin. Täplärapu istutettiin Suomeen ravustuksen elvyttämiseksi sen jälkeen, kun rapurutto oli romahduttanut jokirapukannat.

Miksi se on ongelma. Täplärapu on immuuni rapurutolle mutta kantaa sitä. Se levittää siis tautia jokiravulle, joka ei ole immuuni. Lisäksi täplärapu on jokirapua voimakkaampi kilpailija. Yhdistelmä syvensi jokiravun ahdinkoa entisestään.

Mitä kalastaja tekee. Täplärapua koskevat omat säännöksensä, ja ravustuksen kausi, luvat ja rajoitukset on käyty läpi artikkelissa ravustuskausi ja luvat. Olennaisinta on se, ettei rapuja eikä ravustusvälineitä siirretä vesistöstä toiseen ilman huolellista kuivausta ja desinfiointia.

06Yhteenveto: lajit ja niiden vaikutukset

07Kalastaja on sekä levittäjä että vartija

Vieraslajien leviämisessä kalastaja on yleisin yksittäinen tekijä. Se tapahtuu kolmella tavalla, ja kaikki kolme ovat estettävissä.

Kalojen ja rapujen siirtäminen vesistöstä toiseen. Tämä on suorin leviämisreitti ja haitallisten vieraslajien osalta kiellettyä.

Syöttikalojen siirtäminen. Elävän syöttikalan siirtäminen toiseen vesistöön levittää sekä lajeja että tauteja.

Märät välineet. Verkot, katiskat, rapumerrat, kahluuhousut ja veneen pilssivesi kuljettavat mukanaan tautien itiöitä ja pieneliöitä. Tämä on aliarvioiduin reitti.

Käytännön ohje on yksinkertainen ja se kannattaa tehdä tavaksi: kuivaa ja puhdista välineet aina, kun siirryt vesistöstä toiseen. Perusteellinen kuivaus tappaa valtaosan itiöistä. Verkkojen ja katiskoiden hoitoa käsitellään artikkeleissa verkkokalastus ja katiskapyynti.

08Havainnon ilmoittaminen

Vieraslajihavainnot kannattaa ilmoittaa, koska seuranta perustuu suurelta osin kansalaishavaintoihin.

Ilmoitus tehdään Vieraslajiportaalin kautta, ja siihen tarvitaan käytännössä kolme asiaa: laji, paikka ja valokuva. Valokuva on tärkein, koska se mahdollistaa varmistuksen.

Kalahavaintoja kerää lisäksi Luonnonvarakeskuksen Kalahavainnot-palvelu, joka sisältää myös vieraslajitietoa.

Ilmoittaminen on hyödyllisintä silloin, kun havainto on uudelta alueelta. Jo tunnetulta esiintymisalueelta tehty havainto on vähemmän arvokas kuin ensimmäinen havainto uudesta vesistöstä.

09Yleisimmät virheet

Vieraslajin päästäminen takaisin veteen tuntemattomana. Jos et tunnista kalaa, valokuvaa se ennen kuin päätät mitä teet.

Puronieriän luuleminen taimeneksi. Evien valkoinen ja musta etureuna erottaa sen. Ero on merkityksellinen, koska taimen on monin paikoin rauhoitettu ja puronieriä on vieraslaji.

Elävän syöttikalan siirtäminen. Se on yksi suorimmista leviämisreiteistä ja usein myös kielletty.

Välineiden siirtäminen märkinä. Verkot, merrat ja kahluuhousut kuljettavat itiöitä. Kuivaus on nopein ja tehokkain torjuntatoimi, jonka kalastaja voi tehdä.

Olettaminen, että vieraslaji on aina haitallinen. Kirjolohi on vieraslaji, mutta se ei lisäänny Suomen luonnossa eikä muodosta pysyviä kantoja. Haitalliseksi luokitellut lajit ovat eri asia.

10Usein kysyttyä