Särkikalojen kalastus: särki, sorva, säyne ja pasuri

Särkikalat ovat Suomen runsain kalaryhmä ja samalla se, jota kalastetaan vähiten tarkoituksella. Useimmissa rehevissä järvissä särkikalat muodostavat suurimman osan kalabiomassasta, ja niitä saa lähes joka rannasta yksinkertaisimmalla mahdollisella kalustolla. Ne ovat siksi paras laji ensimmäiselle kalareissulle ja lapsen ensimmäiseen kalaan. Ryhmä on kuitenkin monipuolisempi kuin sen maine antaa ymmärtää: säyne otetaan vieheellä ja se vetää kuin taimen, sorva syö pinnalta ja pasuri sekoitetaan jatkuvasti lahnaan. Tämä sivu käy läpi neljä yleisintä särkikalaa, niiden erot, pyyntitavat ja käytön ruokana. Lahna käsitellään omalla sivullaan, koska sen pyynti on eri laji.

01Neljä lajia, neljä eri kalaa

Erot eivät ole akateemisia. Suun asento kertoo suoraan, mistä syvyydestä laji syö ja millä tavalla se on pyydettävissä.

Särjellä suu on pään kärjessä, ja se syö kaikkea kaikkialta. Siksi se tarttuu käytännössä mihin tahansa syöttiin.

Sorvalla suu on ylöspäin. Se syö pinnasta ja kasvillisuudesta. Sorvaa haetaan siis pinnasta, ei pohjasta, ja se on ainoa särkikala, joka tarttuu säännöllisesti kuivaperhoon.

Säyneellä suu on suora ja suuri. Se on ryhmän ainoa laji, joka syö säännöllisesti pikkukalaa ja jonka saa siksi vieheellä.

Pasurilla suu on alaspäin kuten lahnalla. Se syö pohjasta ja se sekoitetaan jatkuvasti pieneen lahnaan.

Lajien tarkat tunnusmerkit on käyty läpi artikkelissa kalalajien tunnistaminen.

02Pasuri vai lahna: näin ne erottaa

Tämä sekaannus on kaikkein yleisin, ja se on syytä ratkaista kerralla.

Silmän koko suhteessa päähän. Pasurilla silmä on suuri, halkaisijaltaan suunnilleen kuonon pituinen. Lahnalla silmä on selvästi pienempi suhteessa päähän.

Rintaevän pituus. Pasurin rintaevä on lyhyt eikä ylety vatsaevän tyveen. Lahnan rintaevä ylettyy.

Väri. Pasurin rintaevän ja vatsaevän tyvi on usein punertava. Lahnalla evät ovat harmaat.

Koko. Pasuri jää tyypillisesti alle 300 grammaan. Yli kilon kala on käytännössä aina lahna.

Nyrkkisääntö: iso silmä ja lyhyt rintaevä tarkoittavat pasuria. Lahnan pyynti ja käsittely on käyty läpi artikkelissa lahnan kalastus.

03Särjen kalastus

Särki on Suomen yleisin kala ja aloittelijan varmin saalis. Sitä on jokaisessa rehevässä järvessä, joen suvannossa ja matalassa merenlahdessa.

Kalusto on niin yksinkertainen kuin kalastuksessa voi olla: kevyt onkivapa, koho, pieni paino ja koukku koossa 10-14. Syötiksi kelpaa kastemato, leipä, maissi tai taikina.

Särjen etu on se, että se on täysin lupavapaa saalis. Onginta on yleiskalastusoikeus, joka ei vaadi kalastonhoitomaksua eikä vesialueen omistajan lupaa. Rajanveto on käyty läpi artikkelissa kalastus ilman lupaa.

Paras aika on kevät jäiden lähdön jälkeen ja alkukesä. Silloin särkiparvet nousevat matalaan lämpimään veteen ja syövät aktiivisesti. Kutu tapahtuu touko-kesäkuussa matalilla ranta-alueilla ja kasvillisuudessa.

Käytännön vinkki: jos särkeä ei tunnu tulevan, laske syöttiä matalammalle. Särki on useimmiten pinnan ja puolivälin välissä, ei pohjassa, toisin kuin moni olettaa.

Lapsen ensimmäisen kalareissun järjestämistä käsitellään artikkelissa kalastus lasten kanssa ja onginnan perusteita artikkelissa mato-onginta.

04Sorva on särkikalojen pintakala

Sorva tunnetaan huonosti, koska sitä ei haeta oikeasta paikasta. Se on kaunis, kirkkaanpunaevainen kala, joka syö pinnasta ja kasvillisuuden seasta.

Sorvaa haetaan matalasta kasvillisuuden reunasta pintaan asetetulla syötillä. Koho asetetaan niin, että syötti on 20-50 senttiä pinnan alla, ei lähelläkään pohjaa. Leipä toimii erinomaisesti, koska se kelluu ja pysyy oikeassa syvyydessä itsestään.

Sorva on myös ainoa särkikala, jonka saa säännöllisesti kuivaperholla. Lämpiminä kesäiltoina se nousee syömään pintahyönteisiä kasvillisuuden reunoihin, ja pieni kuivaperho on silloin toimiva. Perhokalastuksen perusteita käsitellään artikkelissa perhokalastus ja kevyempää heittokoholla tapahtuvaa tapaa artikkelissa perhokalastus virvelillä.

Sorva kasvaa särkeä isommaksi ja puolen kilon yksilö on jo hyvä saalis.

05Säyne on särkikalojen petokala

Säyne on ryhmän kiinnostavin laji vapakalastajalle. Se kasvaa kiloihin, se syö pikkukalaa ja hyönteisiä, ja se tarttuu vieheeseen.

Missä säyne on. Virtaavassa vedessä ja sen alapuolisissa suvannoissa, jokisuistoissa, kaupunkijokien padoilla ja rehevien järvien virtapaikoissa. Se viihtyy paikoissa, joissa virta tuo ravintoa.

Millä säyne saadaan. Pienet vaaput, kevyet lusikkauistimet, mikrojigit ja perhot. Säyne on varovainen ja se väistää raskasta kalustoa, joten kevyt vaihtoehto toimii paremmin. Menetelmiä käsitellään artikkeleissa mikrojigaus ja uistimet.

Miksi säyne kannattaa kokeilla. Se vetää poikkeuksellisen kovaa kokoonsa nähden ja se on saatavissa keskellä kaupunkia. Monessa eteläisessä kaupunkijoessa säyne on todellisuudessa yleisempi vapasaalis kuin taimen, mutta sitä ei haeta.

Säyne kutee keväällä virtapaikoissa, ja kutuaikaan se on paikannettavissa helposti.

06Hoitokalastus ja särkikalojen rooli järvessä

Rehevissä järvissä särkikalat muodostavat usein liian suuren osan kalastosta. Ne syövät eläinplanktonia, joka muuten söisi levää, ja ne pöyhivät pohjaa niin että ravinteita vapautuu veteen. Molemmat lisäävät levätuotantoa.

Hoitokalastuksessa särkikalabiomassaa poistetaan tarkoituksella järven tilan parantamiseksi. Käytännössä se tehdään nuotalla, rysillä ja katiskoilla.

Tavalliselle kalastajalle tästä seuraa kaksi asiaa. Särkikalojen ottaminen saaliiksi ei ole kannan kannalta ongelma rehevissä järvissä, toisin kuin esimerkiksi ison kuhan tai taimenen. Katiska on hyvä väline särkikalojen keräämiseen, ja sitä käsitellään artikkelissa katiskapyynti sekä lupapuolelta artikkelissa katiska- ja verkkokalastusluvat.

07Särkikalat ruokana

Särkikalojen ruokakäyttö kaatuu Suomessa yhteen asiaan: ruotoihin. Se on ratkaistavissa.

Jauhaminen on käytännöllisin nykyaikainen ratkaisu. Särkikalamassasta tehdään pyöryköitä, pihvejä ja keittoja, ja pienet ruodot hajoavat jauhamisessa kokonaan.

Savustus toimii sekin, koska kuuma savu pehmentää ohuet ruodot. Menetelmä on käyty läpi artikkelissa kalan savustus.

Käsittelyssä pätevät samat säännöt kuin muillakin kaloilla: kylmästä vedestä nostettu kala on parempaa kuin lämpimästä, ja verestys sekä kylmäketju ratkaisevat maun. Yksityiskohdat ovat artikkelissa saaliin käsittely.

08Vuodenkierto

09Yleisimmät virheet

Syötin pitäminen liian syvällä. Särki on useimmiten pinnan ja puolivälin välissä, ei pohjassa. Sorva on lähes aina pinnassa.

Liian iso koukku. Särjen ja pasurin suu on pieni. Koko 10-14 on oikea alue.

Pasurin luuleminen lahnaksi. Iso silmä ja lyhyt rintaevä tarkoittavat pasuria. Ero vaikuttaa siihen, kannattaako kalaa käsitellä ruoaksi.

Säyneen sivuuttaminen roskakalana. Se vetää kovemmin kuin useimmat samankokoiset kalat ja on saatavissa keskeltä kaupunkia vieheellä.

Ruotojen pitäminen ratkaisemattomana ongelmana. Jauhaminen hajottaa ne kokonaan, viiltäminen katkaisee ne ja savustus pehmentää ne.

10Usein kysyttyä