Tainionvirran ja Päijät-Hämeen kalastus: luvat, kohteet ja kausi

Tainionvirta on eteläisen Suomen harvoja jokia, joissa saa kalastaa virtaavassa vedessä lohikalaa ilman pitkää ajomatkaa. Joki laskee Jääsjärvestä Hartolan ja Sysmän halki kohti Päijännettä, ja sen varrella riittää koskia, suvantoja ja siltapaikkoja parillekin päivälle. Ympärillä on koko Päijät-Hämeen vesistö: Päijänne kuhineen, Heinolan Jyrängönvirta ja Kymijoen latvavedet. Tämä sivu kokoaa alueen lupa-alueet, hinnat, kiintiöt ja rauhoitukset yhteen paikkaan.

01Miksi Tainionvirralle kannattaa mennä

Tainionvirta on kokoluokaltaan sopiva joki opetella virtavesikalastusta. Se ei ole Lapin leveä jokivaltatie eikä myöskään kapea puro. Uoma vaihtelee koskesta suvantoon, rannat ovat pääosin kävelykelpoisia ja moneen paikkaan pääsee autolla lähelle.

Joessa on istutettua kirjolohta ja taimenta sekä luontaista taimenta. Kirjolohi on se laji, joka tuo saalisvarmuutta ja jonka takia päivälupa kannattaa ostaa perheen kanssa. Taimen on se laji, jonka takia joelle palataan. Luontaista, rasvaevällistä taimenta ei tällä leveyspiirillä oteta saaliiksi lainkaan, mutta sen tavoittelu on silti joen paras puoli. Lajin biologia, kutu ja tekniikat on avattu tarkemmin sivulla taimenen ja lohen kalastus.

Etäisyydet ovat lyhyet. Sysmän kirkonkylästä joen varren kohteille on minuutteja, Lahdesta reilu tunti ja Helsingistä noin kaksi tuntia. Saman reissun aikana ehtii kalastaa joella aamun ja käydä Päijänteellä uistelemassa iltapäivän.

02Tainionvirran lupa-alueet

Tainionvirta jakautuu kalastuslupien osalta kuntarajan mukaan. Sysmän puolella on oma lupa-alueensa ja Hartolan puolella oma. Yksi lupa ei kata koko jokea, joten tarkista ennen ostoa, minkä kunnan alueella se paikka on, jonne olet menossa.

Sysmän puoli

Lupa-alue kattaa Tainionvirran Sysmän puoleisen osan. Sallitut tavat ovat heittokalastus, perhokalastus ja uistelu. Alue on lupamyynnin mukaan auki ympäri vuoden, mutta valtakunnalliset rauhoitusajat pätevät silti, ja ne sulkevat lohikalan pyynnin syksyksi.

Hinnat ovat vuorokausi 17 euroa, viikko 40 euroa ja vuosi 105 euroa. Saaliskiintiö on kolme lohikalaa lupaa kohden. Padon yläpuolella on kalastuskieltoalue, joka ulottuu 150 metriä padosta ylävirtaan ja on maastossa merkitty kyltein. Kieltoalueen rajaa kannattaa katsoa maastossa eikä muistista, sillä patoaltaan alapuoli on juuri se paikka, jossa kala usein seisoo.

Hartolan puoli

Hartolan puoleinen osuus on oma kalastuskohteensa omine lupineen ja ehtoineen. Jääsjärven ja kuntarajan välinen jokiosuus on maisemaltaan rauhallisempi ja kalastajia on tyypillisesti vähemmän kuin Sysmän puolen tunnetuimmilla koskilla. Osta lupa vasta kun olet tarkistanut ajantasaiset ehdot lupamyynnistä, sillä kiintiöt ja sallitut pyyntitavat eivät ole automaattisesti samat kuin Sysmässä.

Molemmilla puolilla tarvitset lupa-alueen luvan lisäksi valtion kalastonhoitomaksun, joka koskee 18 vuotta täyttäneitä ja alle 70-vuotiaita. Maksu on 47 euroa vuodessa, 16 euroa viikolta ja 6 euroa vuorokaudelta. Pelkällä kalastonhoitomaksulla ei saa kalastaa koskessa eikä virtapaikassa, joten joella lupa-alueen lupa on aina pakollinen.

03Taimen ja kirjolohi Tainionvirralla

Kirjolohi on istutuskala, ja se käyttäytyy sen mukaan. Ensimmäiset päivät istutuksen jälkeen se pysyy lähellä istutuspaikkaa ja ottaa lähes mitä tahansa. Viikkojen kuluessa se hajaantuu jokeen, muuttuu varovaisemmaksi ja alkaa käyttäytyä kuin villi kala. Silloin toimivat samat keinot kuin taimenelle: pieni lippa, hillityt värit ja pitkä liidi.

Taimen elää joen niskoissa, kivien takana ja rantatörmien alla. Se ei ole siellä missä vesi näyttää parhaalta, vaan siellä missä virta katkeaa. Etsi rikkoutunutta pintaa, isoja kiviä ja paikkoja, joissa nopea vesi ja hidas vesi kohtaavat. Se raja on koko joen tärkein muoto.

Kalusto ei vaadi erikoisuuksia. Perholla luokat 5 ja 6 riittävät, ja nymfi tai pieni streameri on tehokkaampi kuin kuivaperho suurimman osan kaudesta. Heittokalustolla riittää kevyt vapa ja 5 ja 15 gramman välillä painavat lipat ja lusikat. Kahluuhousut kannattaa ottaa mukaan, mutta kahlaamista kannattaa käyttää säästeliäästi. Rannalta hiipien saa usein enemmän kuin keskeltä uomaa mellastaen.

Yksi asia erottaa hyvän päivän huonosta enemmän kuin viehevalinta: kellonaika. Kirkkaassa vedessä aamun ensimmäiset ja illan viimeiset tunnit ovat ylivoimaisia. Keskipäivän aurinko työntää taimenen syvälle ja varjoon.

04Päijänne ja sen kalastusluvat

Päijänne on Suomen toiseksi suurin järvi ja Tainionvirran vastaanottaja. Sen tärkein saalislaji on kuha, ja lisäksi vedessä on ahventa, haukea, siikaa, muikkua ja istutettua järvitaimenta. Ulapan syvänteet, kapeikot ja saarten kärkien edustat ovat kuhan vakiopaikkoja, ja veneellä liikkuvalle järvi on käytännössä ehtymätön. Lajin syvyydet, vetonopeudet ja vuodenaikaiset liikkeet on käyty läpi sivulla kuhan kalastus.

Lupapuoli on Päijänteellä yksinkertaisempi kuin joella. Valtion kalastonhoitomaksu antaa oikeuden kalastaa yhdellä vavalla ja vieheellä järven yleisillä vesialueilla ja suurimmalla osalla yksityisistä vesistä. Jos haluat uistella useammalla vavalla, tarvitset vesialueen omistajan luvan. Sitä varten kalatalousalueet myyvät yhteislupia, jotka ulottuvat laajoille alueille kerralla.

Päijänne jakautuu hallinnollisesti kahtia. Eteläisen ja keskisen Päijänteen viehekalastuksen yhteislupa-alue kattaa noin 50 000 hehtaaria vesipinta-alaa, ja sitä hoitaa Etelä- ja Keski-Päijänteen kalastusalue. Pohjoisosassa luvat myy Pohjois-Päijänteen kalatalousalue. Sysmän ja Asikkalan vedet kuuluvat eteläiseen kokonaisuuteen, joten Tainionvirran reissulla se on se lupa, jota kannattaa katsoa. Hinnat ja lupaehdot muuttuvat vuosittain, joten tarkista ne myyjän sivuilta ennen ostoa.

Iso selkä vaatii sään seuraamista. Päijänteen aallokko nousee nopeasti, ja pienveneellä ulapalle lähtevän kannattaa katsoa tuuliennuste ennen kuin katsoo karttaa. Suojaisat lahdet ja saarten takasivut kalastavat tuulisena päivänä paremmin kuin tyhjä ulappa.

Päijänteen pohjoisosa Jyväskylän suunnalla on oma alueensa, jonka luonne, lajit ja lupakäytännöt poikkeavat eteläisestä Päijänteestä. Ne on käyty läpi artikkelissa kalastus Keski-Suomessa.

05Heinolan seutu ja Jyrängönvirta

Heinola on Päijät-Hämeen toinen virtavesikohde ja poikkeuksellisen helppo. Jyrängönvirta virtaa keskellä kaupunkia, ja siihen kuuluvat Jyrängönkoski ja Pikkukoski. Kalapaikalle pääsee kävellen keskustasta.

Heinolan urheilukalastusalueen luvat ovat tuntipohjaisia. Kuuden tunnin lupa maksaa 6 euroa ja kiintiö on kaksi lohikalaa. Kahdentoista tunnin lupa maksaa 12 euroa ja kiintiö on kolme lohikalaa. Vuorokauden lupa maksaa 20 euroa ja kiintiö on neljä lohikalaa. Sallitut tavat ovat heittokalastus, perhokalastus ja uistelu, ja moottorin käyttö on alueella kielletty. Alue on auki ympäri vuoden. Pelkällä valtion kalastonhoitomaksulla kalastaminen on alueella kielletty.

Istutuslaji on kirjolohi. Luontaisesti alueella esiintyvät ahven, harjus, hauki, järvilohi, siika ja taimen. Järvilohi on tässä olennainen tieto: se on erikseen säädelty laji, ja sen rauhoitus joessa on pitkä. Käytännössä lupa kannattaa ostaa kirjolohta ja ahventa varten ja käsitellä kaikki muu vapautettavana.

Tuntilupa tekee Heinolasta hyvän kohteen työmatkan varrelle. Kuuden euron kuuden tunnin lupa on halvin tapa päästä virtaavaan veteen koko Etelä-Suomessa.

06Kymijoen latvavedet

Tainionvirta ja Päijänne kuuluvat Kymijoen vesistöalueeseen. Päijänteen vedet purkautuvat etelään Kalkkisten kautta Ruotsalaiseen, sieltä Heinolan Jyrängönvirran läpi Konnivedelle ja edelleen Kymijokeen. Sama vesi, joka virtaa Sysmässä, on muutaman viikon kuluttua Kouvolan koskissa.

Käytännön merkitys on kaksi. Ensinnäkin alueen kalakannat ovat osin samoja ja liikkuvat järvien välillä. Toiseksi ylävirran sateet näkyvät alavirran vedenkorkeudessa viiveellä, ja säännöstely muuttaa virtaamia nopeasti. Jos joki on korkealla ja sameana, siirry järvelle ja palaa joelle parin päivän päästä. Vesistön alaosan kosket, lupa-alueet ja lohennousu on käsitelty erikseen sivulla Kymijoen kalastus.

07Mitat, rauhoitukset ja kiintiöt

Päijät-Häme sijaitsee selvästi leveyspiirin 64°00'N eteläpuolella, ja se ratkaisee taimenen säännöt. Rasvaevällinen eli luonnonvarainen taimen on sisävesissä 64. leveyspiirin eteläpuolella kokonaan rauhoitettu. Se on vapautettava aina, koosta riippumatta. Ainoa poikkeus koskee sellaisia puroja ja lampia, joista ei ole yhteyttä mereen tai järveen, ja siellä yläraja on 45 senttimetriä.

Rasvaeväleikatun eli istutetun taimenen saa ottaa, kun se on vähintään 50 senttimetriä. Taimen on lisäksi rauhoitettu joessa ja purossa 1.9. ja 30.11. välisenä aikana, mikä sulkee syksyn taimenkalastuksen Tainionvirralla ja Jyrängönvirralla. Rasvaevän puuttuminen tarkistetaan selästä pyrstön edestä, ja jos et ole varma, vapauta kala.

Harjus on sisävesissä leveyspiirin 67°00'N eteläpuolella rauhoitettu 1.4. ja 31.5. välisenä aikana, ja alamitta on 35 senttimetriä. Järvilohi on rauhoitettu joessa ja purossa 1.8. ja 30.11. välillä ja sen alamitta on 60 senttimetriä. Kuhan valtakunnallinen alamitta on 42 senttimetriä, mutta osa kalatalousalueista on nostanut sitä omilla päätöksillään, joten tarkista Päijänteen paikallinen mitta lupaehdoista. Kaikki mitat ja rauhoitukset yhdessä taulukossa löytyvät sivulta kalojen alamitat ja rauhoitusajat.

Kirjolohta eivät koske alamitat eivätkä rauhoitusajat, koska se on vieraslaji. Lupakohtaiset lohikalakiintiöt kuitenkin lasketaan siitä, eli Sysmän kolmen lohikalan kiintiö täyttyy kirjolohilla siinä missä muillakin.

08Kausi kuukausittain

Kevät alkaa huhtikuussa, kun jäät lähtevät ja joki on korkealla. Sulamisvesien aikaan kala on rantojen tuntumassa ja isot vieheet toimivat. Toukokuu on Tainionvirran ensimmäinen huippu: vesi laskee, lämpenee ja kirjolohi-istutukset ovat tuoreita.

Kesäkuu ja heinäkuu ovat perhokalastajan kuukausia. Hyönteiskuoriutumiset alkavat iltaisin ja kala nousee pintaan. Heinäkuun helteillä joki lämpenee ja lohikalat hakeutuvat hapekkaimpiin niskoihin ja lähdepaikkoihin. Silloin kannattaa kalastaa aamuyöllä ja siirtää päiväohjelma Päijänteen kuhille.

Elokuu on vuoden paras kuukausi. Vesi viilenee, kala syö ja joki on virkeimmillään. Elokuun lopussa kannattaa muistaa, että syyskuun alusta taimen on joessa rauhoitettu. Syksyllä painopiste siirtyy järvelle: syyskuu ja lokakuu ovat Päijänteen isojen kuhien ja ahvenparvien aikaa. Talvella joen virtapaikat pysyvät sulina ja kirjolohta voi kalastaa, ja järvellä siirrytään jäälle pilkille. Kuukausikohtainen kokonaiskuva koko maasta löytyy sivulta kalastuskalenteri.

09Usein kysyttyä