Heittokalastus aloittelijalle: heitto, uitto, isku ja väsytys
Heittokalastus eli virvelöinti on tapa, jolla suurin osa suomalaisista kalastaa. Viehe heitetään, se kelataan takaisin, ja kala iskee siihen matkalla. Se kuulostaa yksinkertaiselta, ja se onkin, mutta ero saaliin ja tyhjän illan välillä syntyy neljästä asiasta, joita ei opi ostamalla: heitto, joka osuu sinne minne pitää, uitto, joka saa vieheen näyttämään elävältä, iskun tunnistaminen ja väsytys, joka ei päästä kalaa irti. Tämä sivu käy ne läpi järjestyksessä aloittelijalle. Jigikalastus, joka on heittokalastuksen erikoistapaus, on käyty läpi omalla sivullaan, samoin luvat, joita heittokalastus vaatii.
SISÄLLYS · 11 MIN[▾]
01Mitä heittokalastus on ja mitä se vaatii
Heittokalastuksessa viehe heitetään vavalla ja kelalla ja tuodaan takaisin kelaamalla. Kala iskee liikkuvaan vieheeseen.
Ero onkimiseen on olennainen kahdella tavalla. Kalastaja liikuttaa viehettä, ja liike on se, mikä saa kalan iskemään. Heittokalastus on viehekalastusta, ja se vaatii kalastonhoitomaksun 18-69-vuotiaalta. Onginta ei vaadi. Lupatarve on käyty läpi artikkelissa viehekalastuslupa.
Heittokalastuksella pyydetään käytännössä kaikkia Suomen petokaloja: haukea, ahventa, kuhaa, taimenta ja harjusta. Laji määrää vieheen ja kaluston, mutta perustekniikka on sama.
02Ensimmäinen kalusto
Aloittelijan kalusto valitaan yleiskäyttöön, ei yhdelle lajille.
| Osa | Suositus | Miksi |
|---|---|---|
| Vapa | 2,4-2,7 m, heittopaino 10-30 g, keskinopea toiminta | Kattaa ahvenen, kuhan ja keskikokoisen hauen |
| Kela | Avokela koko 2500-3000 | Helpoin oppia, sotkeutuu vähiten |
| Siima | Kuitusiima 0,12-0,15 mm tai monofiili 0,25-0,30 mm | Kuitu välittää iskun, monofiili antaa anteeksi |
| Peruke | Fluorocarbon 0,30-0,40 mm, haukivedellä teräs | Suojaa hampailta ja kiviltä |
| Vieheet | 3 lusikkaa, 3 vaappua, muutama jigi eri painoissa | Kattaa syvyydet ja lajit |
| Lisäksi | Pihdit, lukot, haavi, kelluntaliivi | Irrotus, vaihto, nosto, turvallisuus |
Avokela on aloittelijan valinta, koska se on helpoin oppia ja sotkeutuu vähiten. Hyrräkelan edut tulevat esiin vasta kokemuksen myötä, ja ero on käyty läpi artikkelissa avokela vai hyrräkela.
Vavan valintaa käsitellään artikkelissa kalastusvapa, siiman valintaa artikkelissa kalastussiimat ja koko hankintajärjestystä artikkelissa kalastustarvikkeet aloittelijalle.
03Heitto vaihe vaiheelta
Heitto on heittokalastuksen ensimmäinen taito, ja sen oppii tunnissa, jos tekee sen oikeassa järjestyksessä.
- Kelaa viehe 20-40 senttiä vavan kärjestä. Liian pitkä riippuma tekee heitosta hallitsematonta, liian lyhyt vie voiman.
- Avaa kelan sanka ja pidä siima etusormella. Siima lepää etusormen päällä, ei sen ympärillä.
- Vie vapa taakse noin kello yhden asentoon. Ei olan yli taakse, vaan hieman pystyasennon taakse.
- Heilauta vapa eteen ja päästä siima, kun vapa osoittaa noin kello yhdentoista suuntaan. Tämä on ajoitus, joka ratkaisee. Liian aikainen päästö heittää ylös, liian myöhäinen alas eteen.
- Seuraa viehettä ja sulje sanka kädellä, kun viehe osuu veteen. Kelalla sulkeminen tekee siimaan löysän kierteen.
Heiton voima tulee vavan taipumasta, ei käsivarresta. Vapa ladataan viemällä se taakse ja päästämällä se palautumaan. Raju käsivarsiliike heittää lyhyemmälle kuin rauhallinen vavan lataaminen.
Ensimmäiset heitot kannattaa tehdä ilman koukkuja, pelkällä painolla, avoimella rannalla tai nurmikolla. Ajoitus tulee muutamassa kymmenessä heitossa.
04Uitto: näin viehe näyttää elävältä
Uitto tarkoittaa tapaa, jolla viehe tuodaan takaisin. Se on heittokalastuksen tärkein taito, koska se ratkaisee iskeekö kala.
| Uitto | Miten | Mille vieheelle | Milloin |
|---|---|---|---|
| Tasainen | Kelataan tasaisella nopeudella | Lusikka, lippa, vaappu | Aktiivinen kala, perusuitto |
| Pysäytyksin | Kelataan, pysäytetään sekunniksi, jatketaan | Vaappu, jigi | Passiivinen kala, isku tulee pysäytykseen |
| Nykivä | Vavan kärjellä nykäistään, kelataan löysä | Jigi, jerkki | Kuha, iso ahven |
| Pohjaa pitkin | Annetaan vieheen koskettaa pohjaa välillä | Jigi, uppoava vaappu | Kuha, kylmä vesi |
| Nopeutuva | Aloitetaan hitaasti, nopeutetaan loppua kohti | Lusikka, vaappu | Seuraava kala, joka ei iske |
Aloittelijan yleisin virhe on liian nopea tasainen uitto. Viehe kelataan pintaan kiireessä, eikä kala ehdi reagoida. Oikea nopeus on useimmiten hitaampi kuin tuntuu luontevalta.
Toinen periaate on vaihtelu. Jos tasainen uitto ei tuota, kokeile pysäytyksiä. Jos ne eivät tuota, kokeile nopeutta. Isku tulee usein muutoskohtaan: pysäytykseen, nopeutukseen tai suunnanvaihtoon.
Vieheen tyyppi määrää uiton. Lusikka ja lippa vaativat liikettä pyöriäkseen, vaappu ui itsestään lapansa avulla, jigi vaatii kalastajan nykäisyt. Viehetyyppien erot on käyty läpi artikkeleissa uistimet ja vaaput, ja jigin uitto artikkelissa jigikalastus.
05Mihin heitetään
Heittokalastuksen paikanvalinta rannalta noudattaa yhtä sääntöä: heitä sinne, missä jokin muuttuu.
Kala on reunoilla ja rajapinnoilla, ei tasaisella. Rannalta heittävän kannattaa etsiä:
Syvyyden muutos. Kohta, jossa matala vaihtuu syväksi. Näkyy usein veden värin muutoksena.
Kasvillisuuden reuna. Ruovikon ja avoveden raja on hauen ja ahvenen paikka.
Niemenkärki ja salmi. Virtaus keskittää ravinnon, ja peto odottaa siinä.
Rakenne. Kivi, uponnut puu, laiturin pilari, silta. Kaikki mikä rikkoo tasaisen pohjan.
Tuulen puoleinen ranta. Aalto irrottaa ravintoa ja samentaa vettä, ja kala uskaltaa matalaan.
Heitto suunnataan reunan suuntaisesti, ei kohtisuoraan sitä vastaan. Reunaa pitkin uitettu viehe on kalan näkökentässä koko matkan. Paikan lukemisen periaatteet on käyty läpi tarkemmin artikkelissa parhaat kalapaikat.
Viuhkaheitto on rannalta kalastavan perusmenetelmä: sama paikka heitetään useaan suuntaan viuhkamaisesti ennen siirtymistä. Se kattaa alueen järjestelmällisesti.
06Isku ja koukutus
Isku tuntuu eri tavalla lajista ja vieheestä riippuen, mutta perusmerkit ovat samat.
Tömähdys. Selvä isku, joka tuntuu kädessä. Hauki ja aktiivinen ahven.
Painon lisääntyminen. Viehe tuntuu yhtäkkiä raskaammalta tai jää kiinni. Kuha ja passiivinen kala.
Siiman liike. Siima lähtee sivulle tai löystyy äkillisesti. Kala on ottanut ja liikkuu.
Pyörimisen loppuminen. Lusikan värähtely loppuu, koska kala pitää sitä suussaan.
Koukutus tehdään lyhyellä ja päättäväisellä nostolla, ei rajulla lyönnillä. Kuitusiimalla kevyt nosto riittää, monofiililla tarvitaan hieman voimakkaampi, koska siima joustaa. Raju isku repii koukun irti ja katkaisee ohuen perukkeen.
Jos et ole varma, iske. Väärä isku ei maksa mitään.
07Väsytys ja nosto
Väsytyksen tarkoitus on pitää siima kireällä ja antaa kalan väsyttää itsensä jarrua vastaan.
Jarru säädetään ennen kalastusta, ei kalan ollessa kiinni. Oikea säätö on se, että siimaa saa vedettyä kelalta käsin kohtuullisella voimalla. Liian tiukka jarru katkaisee siiman, liian löysä ei väsytä kalaa.
Vapa pidetään taivutettuna. Vavan taipuma vaimentaa kalan ryntäykset. Vapa osoittamassa suoraan kalaan on yleisin syy irtoamiseen.
Kalaa ei kelata väkisin. Kun kala vetää, annetaan jarrun luovuttaa. Kun kala pysähtyy, kelataan. Pumppaus eli vavan nosto ja lasku kelaten on tapa tuoda iso kala lähemmäs.
Nosto tehdään haavilla pää edellä. Kala ohjataan haaviin, haavia ei heitetä kalan perään. Rantavedessä kala väsytetään rauhallisesti ennen nostoa. Haavin valintaa käsitellään artikkelissa kalastushaavi ja kalastusreppu.
Kalan käsittely noston jälkeen, verestys tai vapautus, on käyty läpi artikkelissa saaliin käsittely.
08Lajikohtaiset erot lyhyesti
| Laji | Viehe | Uitto | Paikka | Erityistä |
|---|---|---|---|---|
| Hauki | Lusikka, iso vaappu, jerkki | Tasainen, pysäytyksin | Kasvillisuuden reuna, matalat lahdet | Teräsperuke aina |
| Ahven | Pieni lusikka, lippa, jigi | Tasainen, nykivä | Kivikot, karit, laiturit | Parvi, monta kalaa samasta paikasta |
| Kuha | Jigi, uppoava vaappu | Pohjaa pitkin, nykivä | Syvänteen reuna, hämärässä | Isku hienovarainen |
| Taimen | Lusikka, vaappu, perho | Tasainen, virtaan | Kosket, kivikkorannat | Rasvaevä, rauhoitukset |
| Harjus | Pieni lippa, perho | Virtaan | Kosket, niskat | Pieni koukku |
Lajikohtaiset oppaat ovat artikkeleissa hauen kalastus ja ahvenen kalastus, ja kuhan heittokalastus on käyty läpi artikkelissa kuhan jigaus.
09Yleisimmät virheet heittokalastuksessa
Liian nopea uitto. Kala ei ehdi reagoida. Hidasta.
Sama uitto koko illan. Vaihda nopeutta, lisää pysäytyksiä. Isku tulee muutokseen.
Vapa suoraan kalaan päin väsytyksessä. Taipuma vaimentaa. Pidä vapa ylhäällä.
Jarru säätämättä. Säädä ennen ensimmäistä heittoa, ei kalan ollessa kiinni.
Sangan sulkeminen kelalla. Tekee siimaan löysän kierteen, joka sotkeutuu. Sulje kädellä.
Heitto kohtisuoraan reunaa vastaan. Heitä reunan suuntaisesti, niin viehe on kalan näkökentässä koko matkan.
Teräsperukkeen unohtaminen haukivedellä. Hauki katkaisee fluorocarbonin. Teräs on halvempi kuin viehe.
10Usein kysyttyä
Mitä eroa on heittokalastuksella ja onkimisella?
Heittokalastuksessa kalastaja liikuttaa viehettä, ja liike saa kalan iskemään. Onkimisessa syötti on paikallaan ja kala tulee sen luo. Lupien kannalta ero on olennainen: heittokalastus on viehekalastusta, joka vaatii kalastonhoitomaksun 18-69-vuotiaalta, kun taas onkiminen on yleiskalastusoikeus eikä vaadi maksua.
Millainen kalusto aloittelijan kannattaa ostaa heittokalastukseen?
Yleiskäyttöinen: 2,4-2,7 metrin vapa heittopainolla 10-30 grammaa, avokela koossa 2500-3000, kuitusiima 0,12-0,15 millimetriä tai monofiili 0,25-0,30, fluorocarbon-peruke ja haukivedellä teräsperuke. Vieheiksi muutama lusikka, vaappu ja jigi eri painoissa. Avokela on helpoin oppia ja sotkeutuu vähiten.
Miten heitto opitaan?
Kelaa viehe 20-40 senttiä kärjestä, avaa sanka ja pidä siima etusormella, vie vapa taakse noin kello yhden asentoon, heilauta eteen ja päästä siima kun vapa osoittaa kello yhdentoista suuntaan. Voima tulee vavan taipumasta, ei käsivarresta. Harjoittele ilman koukkuja pelkällä painolla nurmikolla, niin ajoitus tulee muutamassa kymmenessä heitossa.
Miksi kala ei iske vaikka viehe on oikea?
Yleisimmin uitto on liian nopea tai liian tasainen. Aloittelija kelaa vieheen pintaan kiireessä, eikä kala ehdi reagoida. Oikea nopeus on useimmiten hitaampi kuin tuntuu luontevalta. Jos tasainen uitto ei tuota, lisää pysäytyksiä tai vaihda nopeutta, koska isku tulee usein muutoskohtaan. Vieheen vaihto on vasta kolmas vaihtoehto.
Mihin rannalta kannattaa heittää?
Sinne, missä jokin muuttuu: syvyyden muutokseen, kasvillisuuden reunaan, niemenkärkeen tai salmeen, rakenteeseen kuten kiveen tai laiturin pilariin, ja tuulen puoleiselle rannalle. Kala on reunoilla, ei tasaisella. Heitto suunnataan reunan suuntaisesti, jolloin viehe on kalan näkökentässä koko matkan. Viuhkaheitto kattaa alueen järjestelmällisesti ennen siirtymistä.
Miten isku tunnistetaan?
Tömähdyksenä, joka tuntuu kädessä, painon lisääntymisenä ikään kuin viehe jäisi kiinni, siiman äkillisenä sivuliikkeenä tai löystymisenä, tai lusikan värähtelyn loppumisena. Hauki iskee selvästi, kuha hienovaraisesti. Koukutus tehdään lyhyellä päättäväisellä nostolla, ei rajulla lyönnillä. Jos et ole varma, iske, koska väärä isku ei maksa mitään.
Miten kala väsytetään irtoamatta?
Pitämällä vapa taivutettuna ja siima kireällä. Vavan taipuma vaimentaa kalan ryntäykset, ja vapa suoraan kalaan päin on yleisin syy irtoamiseen. Jarru säädetään ennen kalastusta niin, että siimaa saa vedettyä kelalta käsin kohtuullisella voimalla. Kun kala vetää, jarru luovuttaa; kun kala pysähtyy, kelataan. Nosto tehdään haavilla pää edellä.
Tarvitaanko teräsperuke aina?
Haukivedellä kyllä, koska hauki katkaisee fluorocarbonin hampaillaan ja menetetty viehe maksaa enemmän kuin peruke. Kuha- ja ahvenvedellä fluorocarbon riittää ja tuottaa enemmän iskuja, koska se on näkymättömämpi. Jos vedessä on paljon haukea mutta tavoitteena on kuha, ohut teräs on kompromissi.
Miksi siima sotkeutuu kelalla?
Yleisin syy on sangan sulkeminen kelaa pyörittämällä heiton jälkeen, mikä tekee siimaan löysän kierteen. Sanka suljetaan kädellä ja siima kiristetään ennen kelaamista. Toinen syy on liian täyteen tai liian löysästi kelattu siima. Kolmas on lusikan pyöriminen ilman leikaria, mikä kiertää siimaa joka heitolla.
Mikä on paras aika heittokalastukseen?
Aamu- ja iltahämärä lähes kaikille lajeille ja koko avovesikausi kevään jäiden lähdöstä syksyn jäätymiseen. Kevät ja syksy ovat kokonaisuutena parhaat, koska kala on matalassa ja aktiivinen. Keskikesällä hämärän merkitys korostuu. Tuulinen ja pilvinen keli on useimmiten parempi kuin tyyni ja aurinkoinen.